Profile
Blog
Photos
Videos
-
Päivä: Meno farmille. Noin 2 tuntia bussilla, tapasin Christinen ja Kevinin, syötiin ja 3-5 tuntia autolla. Rento matka, mistä oikeestaan nautin kovasti uusissa maisemissa. Tulva vaurioita siellä täällä. Vanha pakettiauto, jossa kolmestaan istuttiin ikkunat auki. Kaljat aukes suurinpiirtein puolessa matkassa. Kotona myöhäinen ateria ja taloon tutustumista. Kaunis talo kauniilla paikalla ja mukavia eläimiä. Christine ja Kevin tiukkoja, mutta rentoja päivän päätteeksi.
-
Päivä: Christinen mukaan siivoamaan ja hoitamaan puutarhahommat farmilla noin tunnin ajomatkan päässä. Perheellä backpacker Kanadasta töissä. Mukava perhe ja valtava talo. Päivä sujui mukavasti, vaikka rankkaa oli. Kotona töihin taas ja lähinnä kuulin sanomista, että kaikki meni perheen sääntöjen vastaisesti ja pieleen. Pyydettiin myös kiinnittämään huomiota sanoihin interested ja excited sanakirjan kanssa. Minä otin tämän todella loukkaavana.
-
Päivä: Kevinin kanssa pois kotoa rakennuksille ja toiselle mökille pieneen kylään noin 2 tunnin ajomatkan päähän. Tilalla asui oikea ratsastaja perhe, jotka kouluttivat hevosia ja myivät isoon hintaan. Perheellä backpacker Suomesta, mutta Vaasan suomenruotsalaisia, eikä puhunut oikeastaan suomea. Aamu alkoi raivolla kun en ollu klo 6:15 tiskejä hoitanut kun hoidin omat aamutoimet toisten nukkuessa. Toinen raivo hetken päästä asiasta, että aina uusi backpacker ja joutuu itse pakkaamaan auton. Ja tosiaan tein aamulla töitä niin paljon kun vaan osasin. Autossa Kevin selitteli tilannetta. Puhuttiin asioita selväksi, josta minulle vähän parempi mieli. Päivä meni mukavasti rakennus puuhissa. Illalla pieni kävely ja myöhäinen illallinen, niinkuin täällä tapana noin 9 aikaan.
-
Päivä: Kevinin kanssa rakennuksille, puolen päivän main Christinen kanssa uudelle farmille siivoamaan. Päivä mahdottoman kuuma!! Rakastan lämmintä ja minusta on ihanaa kun on oikeasti kuuma, mutta kun koittaa tehdä töitä, niin voimat loppuu ihan heti. Molemmat arvostavat minun työn tekoa nyt tavallaan. Kuitenkin tulee silti kuittailua vähän väliä jostain.
-
Päivä: Christinen kanssa siivoamaan vanhan emännän talo, jossa tunsin taas, että tein lähes kaiken itse. Tämän jälkeen Keviniä auttamaan, mutta tämä lähetti minut isompaan kaupunkiin tilalla asuvan äidin kanssa ostoksille. Äiti mestariluokan ratsastaja. Matka oli mukava, mutta illalla taas sanomista joka asiasta, jonka suoritin väärin/jätin tekemättä, kun toinen ei tehnyt mitään muuta kuin otti rennosti.
-
Päivä: Päätin ettei ole järkeä masentua täällä näiden ihmisten seurassa ja napsautin inhottavan valheen, koska en osannu kuitenkaan sanoa, että haluan yksinkertaisesti lähteä sen takia koska en kykene elämään näiden ihmisten kanssa. Ehkä olisi pitänyt puhua vaan totta...
-
Päivä: Valhe oli hyvä ratkaisu, sillä siltikin niin paljon roskaa niskaan edellisenä iltana ja aamulla ennen bussin lähtöä kohti Brisbanea. Olen NIIIN iloinen että pääsin eroon näistä ihmisistä!!
Tässä melkein päiväkirja jokaisesta päivästä jolloin ei signaalia puhelimessa eikä paljon käyntiä internetissä. Äiti kerkesi jo laittaa viestiä Suomen konsulaattiin, kun ei minusta kuulunut hetkeen. :D Haluan kertoa tämän kun jotenkin otin kaiken niin tunteellisesti. Koitin miellyttää koko ajan, mutta silti näytti etten tee tarpeeksi. Ei monia ihmisiä joille puhua, joten tilanne tuntu vaikealta. Joka päivä ajattelua, että pitäisikö lähteä pois, mutta toisaalta loistava kokemus nähdä ja ihmetellä maailmaa tuolta. Lähteminenkin silti vaikeaa; mitä sanoa ja mitä tehdä, ei näille periaatteessa helppoakaan löytää uutta työläistä ja pitävät minusta sinänsä. Töissä ollessa ainakin heiluin niin hikihatussa kun osaan, mikä kai miellyttää ketä tahansa työnantajaa. On kuin olisi ison ihmisen lapsenvahtina täällä kun Kevin ei tee itse edes voileipiään, saati sitten sänkyään tai drinkkiään tai pidä huolta tavaroistaan. Asioita hankaloittaa vielä se, että pienetkin asiat pitää ottaa niin rankasti ja vaikeasti. Minun on kamalan vaikea kuunnella tappelua, ja etenkin jos joutuu olemaan osana sitä. Haluaisin aina vaan kadota paikalta, mutta kun se ei vaan ole mahdollista. Ja tuolla sitä sai kuulla yhtenään. Joka päivä ja monta kertaa. Jos ei suoranaista tappelua, niin kiroilua hyvin äkäiseen sävyyn toisen kustannuksella. Toisaalta aina yritän jollain tapaa pitää ihmisistä, mutta samalla se on välillä hyvin vaikeaa. Etenkin siinä tapauksessa kun näkee, että toisella ei ole mitään mielenkiintoa pitää kaikista ihmisistä ihan vaan periaatteen vuoksi. Tarinat kertovat "haisevista, ällöttävistä aboriginaaleista" ja "tyhmistä, laiskoista aussinaisista, jotka ovat kaikki läskejä". Tarinoita löytyy myös jokaisesta backpackerista. Periaatteisiin kuuluu myös, ettei voi ottaa jonkun maalaista työntekijää, koska joskus nähnyt jonkun toimivan kehnosti. Toisaalta mukava kuunnella tarinoita edellisistä tytöistä, mutta välillä menevät aivan liian henkilökohtaisiksi, enkä välttämättä halua itse päätyä tarinakokoelmaan. Olin kokoajan jollain tapaa varpaillani ja valmis hyppäämään jonnekkin suuntaan. Stressaavaa. Sekä fyysisesti että psyykkisesti. Lähtöä tehdessä mietin, että petän ehkä ihteni luovuttamalla, mutta toisaalta lupasin monta kertaa; jos en viihdy, lähden pois. Haluaisin myös toisen vuoden viisumin, jonka mm. tätä kautta olisi voinu saada, joten sitäkin toivoen en olisi halunnut lähteä heti. Mutta pian olisi varmasti räjähtänyt pää! Voi että toivon onnea niille tuleville tytöille, jotka taloon seuraavaksi menevät. Osa viimeisistä sanoista Chrisille ja Keville oli, että toivottavasti voivat joskus nauttia elämästä ja lopettaa ainaisen nalkutuksen ja valituksen.
Elämästä outbackilla, in the bush voin vaan sanoa, että kaunista on ja voisin todella nauttia siitä toisten ihmisten kanssa. Näin ja koin paljon.
Seuraavana pitkä bussimatka Brisbaneen, yö lentokentällä ja lento Sydneyhyn. Haluan viettää aikaa mukavien ihmisten kanssa nyt. Koittaa kadottaa tämä olotila että on pelkkä piece of crab.
Uusi työn etsintä alkaa!
- comments
luuta Onnittelen, rohkea neitokainen!
eunika tsemppiä sinne! teit oikeen päätöksen kun et jääny vaan jatkoit matkaa!!pää olis siellä itelläki vamasti hajonnu. kaikkialla on välillä vähä enemmä tai vähemmä vaikeita ihmisiä. mut ainaki sait kokemuksia..:) nauti lämmöstä!<3