Profile
Blog
Photos
Videos
Kaunas-Krakova
"Blogaus jäi aiemmin pahasti kesken, mutta nyt yli vuosi matkan jälkeen läppäriä päivitellessä tuli luettua vanhaa reissutekstiä ja iski kipinä kirjoittaa tarina loppuun"
Puola oli ennakkoon ajateltuna maa, joka herätti ristiriitaisia tunteita ainakin allekirjoittaneessa. Olimme kuulleet tarinoita huonoista teistä, kieroista maantiepoliiseista, varkaista ja muista paikallisista ominaispiirteistä. Itsekin olin ihan muutaman kerran heittänyt huonoja vitsejä puolalaisista. Pelkkä rajan lähestyminen aiheutti pientä jännitystä. Tutkiiko joku tullimiehen vaatteisiin puettu sikafarmari koko auton ja kaikki matkatavarat? Kestääkö rajanylitys tunteja? Millainen maa tämä mystinen ja ehkä hieman karussa maineessa oleva Euroopan jätti on?
Oli mukavaa päästä taas liikkeelle ja matka Kaunasista Puolan rajalle sujui nopeasti. Rajan luona olevalla huoltoasemalla pari kaveria huitoi meille jotain, mutta painoimme vain kaasua. Tajusimme vasta jälkeenpäin, että ne turkkilaisen näköiset kaverit eivät ehkä olleetkaan koijareita, vaan yrittivät oikeasti auttaa ja viittoa meidät maksamaan tietullit. No eipä maksettu. Itse rajanylitys sujui ongelmitta. Ajoimme vain suoraan tähänkin valtakuntaan kenenkään häiritsemättä.
Ensivaikutelma Puolasta oli positiivinen kauniiden maisemien ja hienojen rakennusten takia, joskin tienvarren kymmenet rekkabaarit/strippiklubit/ilotalot hieman hymyilyttivät. Noh pitää kai tien duunareillakin olla huvinsa. Itse tie oli hyvässä kunnossa, joskin paikoin asfaltissa oli loputtomien rekkaletkojen kuluttamia syviä uria ja teiden varsilla paljon ristejä. Liikennekäyttäytyminen ei juuri eronnut Baltian touhusta ja matka eteni nopeasti. Oli mukavaa huomata maisemien muuttuvan ja ajaminen tuntui mielekkäältä. Ajamisesta Puolassa on mainittava hyvin toimivat opasteet. Ei ollut todellakaan vaikeuksia löytää oikeita risteyksiä ja homma pelasi hyvin. Puolassa näimme muuten ylivoimaisesti eniten poliiseja pitämässä tutkia, joten raskaalla kaasujalalla liikkuvien kannattanee pitää varansa.
Karttaa vilkaistessa huomaa, että matkalla Kaunasista Krakovaan osuu lähes väistämättä myös Varsovaan. Olimme kuitenkin etukäteen kuulleet kaupungista jonkin verran negatiivisia kokemuksia ja Puolaan käytettävissä olevan ajan ollessa rajallinen päätimmekin suosiolla jättää Varsovan väliin viettääksemme sen sijaan enemmän aikaa Krakovassa. Kaunasista on Krakovaan melko pitkä matka, joten suunnitelmana oli yöpyä jossain sopivassa tienvarren majatalossa ennen Varsovaa ja jatkaa heti aamusta matkaa.
Leena ajoi suurimman osan Puolan ensimmäisestä etapista, minä toimin DJ:nä ja kirjoittelin siinä sivussa hieman blogia. Matkanteko sujui jopa niin hyvin, että ahnehdimme vähän liikaa ja aloimme etsimään majoitusta vasta joskus yhdentoista aikaan illalla. Ennen Varsovaa ei tuntunut löytyvän sopivaa hotellia ja kaupungin keskustaan emme halunneet lähteä seikkailemaan, joten päätimme ajaa vielä hieman pidemmälle. Öinen Varsova näytti kumman kiehtovalta ajaessamme kaupungin läpi. Varsovan jälkeen törmäsimme muutamiin loppuunmyytyihin ja muutamiin todella hintaviin majapaikkoihin. Lopulta kuitenkin löysimme mukavan ja suhteellisen edullisen Via Appellan.
Aamulla lähdimme hyvin levänneinä kohti Krakovaa. Meikäläinen ajoi, Leena räpsi kuvia ja nukkui, mokoma unikeko. Krakovan lähestyessa maasto alkoi muuttua mäkisemmäksi. Näytti kuin pellot olisivat jatkuneet loputtomiin ja satunnaiset linnat ja massiiviset kirkot värittivät maisemaa. Todella komeaa seutua! Hieman ennen Krakovaa kaarsimme hotellimme V.M Hotel Systemin pihaan. Huone oli perussiisti ja hintana 39€/yö aamupalalla, 30€ ilman aamupalaa.
Viisaudenhampaani oli vihoitellut jo pari päivää, joten olin Varsovan hotellista käsin varannut ajan EuroDent nimiseltä yksityiseltä lääkäriasemalta. Aika oli seuraavalle päivälle, mutta ajattelin että voisimme käydä etsimässä paikan jo samantien ja ehkäpä tuurilla pääsisin tuskistani hieman aiemmin. Ennakkoon paljon puhuttu Krakovan kauhea liikenne osoittautui odotettua kesymmäksi navigaattorin opastaessa meidät näppärästi keskustan liepeillä olevalle pikkukadulle. Oikea rakennuskin löytyi nopeasti ison kyltin ansiosta.
EuroDentin toimitilat sijaitsevat vanhassa hieman ränsistyneessä kerrostalossa ja ulkoasun pohjalta teki mieli jättää menemättä. Kipu on kuitenkin hyvä kannustin. Oikeaan kerrokseen noustuamme tilanne alkoi näyttää valoisammalta, sillä varsinaiset vastaanottotilat olivat oikein edustavat. Englantia kohtuullisesti puhunut vastaanottovirkailija sai minut ujutettua samantien hammaslääkärille ja homma lähti etenemään.
Lekuri totesi, että hammas vaatii puukkoa. Hän ei kyseistä operaatiota saanut tehdä, mutta onneksi kirurgi oli käymässä ja audienssi onnistui melko pikaisesti. Suht hyvää englantia puhuva tohrorinna vilkaisi suuhuni ja passitti röntgeniin. Koko sairaalan ainoa näkemäni miespuolinen työntekijä otti kuvat ja jutteli mukavia englanniksi ja puolaksi. Tämän jälkeen odottelin parikymmentä minuuttia kevyesti jänittäen ja Leenan kanssa "älä anna niiden kätkeä mun ruumista"-tyyppisiä tekstiviestejä vaihdellen. Sitten koitti kohtalokas hetki.
Kirurgi istutti minut tuoliin ja jutteli niitä näitä mm. Tampereesta, jonka hän tiesi jostain. Yritin kysyä, että laittaako hän suuhuni tikkejä ja jos laittaa, niin pitääkö minun mennä reissuni aikana lääkäriin poistattamaan ne. Lääkäri ei ymmärtänyt tikeistä käyttämääni sanaa "Stitches" joten yritin osoitella arpiani ja näyttää ompelemista kuvaavia liikkeitä. Lääkäri vain katsoi minua suu auki. Noh, ei väkisin, ajattelin ja oikaisin ruotoni penkkiin. Kysyin vielä kerran uudelleen lääkäriin menemisestä ja tällä kertaa lääkäri sanoikin, että poisto kannattaa tehdä palattuani Suomeen. Muistan miettineeni, että nythän sentään ollaan ns. samalla sivulla asioista.
Tohtori viritteli kolvilta näyttävää laitetta, jonka päässä oli neula. Mitään sanomatta hän työnsi piikin ikeneeni ja laittoi "kolvin" päälle. Tasainen kerran sekunnissa toistuva piippaus alkoi kuulua samalla, kun ikeneeni pumpattiin puudutusainetta. Vähän ahdisti. Minuutilta tuntuneen ajan jälkeen (hitaita sekunteja..) rouva tunnusteli suutani ja tökkäsi piikin toiseen kohtaan ientä. Tällä kertaa vähän enemmän mömmöä sisään ja sitten olikin jo aika päästä itse asiaan. Lääkäri otti skalpelin ja rapsutti vähän samalla kysyen, että sattuuko. Ei sattunut. Ikenen nirhaaminen oli varsin nopeasti ohi ja ainoa mitä tunsin, oli kevyt paine ja se, kun terä osui hampaaseen. Normaaliin Suomesta tuttuun puudutukseen verrattuna mielenkiintoista oli se, että puolet naamasta ei turtunut Stallonemaiseen irveeseen. Tunto lähti ainoastaan työstettävältä alueelta.
Hieman yllätyin, kun lääkäri vain kevyesti kokeili kiskaista hammasta ja jätti sen paikalleen. Ilmeisesti hän vain testasi, että irroitus on nyt mahdollista. Lääkärin aiemmin antama suositus "poistosta vasta Suomessa" koskikin siis koko hammasta, ei tikkejä. Kielimuuri on joskus vaikeasti ylitettävä. Koko hoidosta maksoin kaikkineen 37€, joka on mielestäni yksityislääkärin palveluista melko vähän, varsinkin kun pääsin heti vastaanotolle. Lisäksi hain parilla kympillä antibiootteja ja kipulääkkeitä. Pari päivää oli melko tuskaista, mutta sen jälkeen kaikki kipu oli tiessään ja taidan antaa tuon hampaan olla paikallaan vielä pari viikkoa. Loppujen lopuksi Puolan hammaslääkäripalveluista jäi siis hyvinkin positiivinen kuva, mutta odotetaan nyt vielä mitä oma hammaslääkärini sanoo. (Edit. Ei muuten ollut lääkärilläni huomautettavaa puolalaisen kollegansa työnjäljestä)
Aikani kärttyiltyäni olin sen verran toipunut pahimmista kivuista (n. Pari grammaa erinäisiä kipulääkkeitä auttoi asiaa), että lähdimme käymään Gallerie Krakovska - ostoskeskuksessa. Ostari oli yllättävän kiva paikka. Ensin pahimpaan nälkään perinteiset turistimätöt Burger Kingistä ja sitten tupakkakauppaan. Leena kierteli vaatekauppoja samalla. Onnistuneen parisuhdeshoppailun salaisuus on siinä, että kumpikin menee itseään kiinnostaviin kauppoihin. Se on huomattavasti mukavampaa, kuin istua naisten vaateliikkeen sovituskopin edessä odottamassa avokkiaan samalla, kun joku huuhkaja mulkoilee pahasti.
Hyvin varustellusta tupakkakaupasta sain ostettua muutamat suht laadukkaat matkasikarit ja viereisestä kirjakaupasta pari kirjaa; Anthony Bourdainin Kitchen Confidentialin ja Keith Richardsin elämänkerran Life. Kirjakaupan vieressä oli vielä antiikkiliike, jossa oli kaikkea pientä kivaa, kuten kirjeveitsiä, sytyttimiä, sikarileikkureita, tikareita ja kalloja. Puuttui vain laadukkaita moottorikulkuneuvoja myyvä liike, niin tuo ostoskeskuksen käytävä olisi ollut täydellinen. Tällä välin Leena oli katsellut mieleisiään vaatteita ja lähdimme kohti kotia ( Minulla on hämmentävä tarve kutsua hotellihuoneita kodiksi ollessani reissussa.)
Wieliczkan suolakaivos
Saimme vinkin suolakaivoksessa vierailemisesta työkaveriltani, joka oli lähdössä omalle road tripilleen polkupyörällä pari viikkoa ennen meitä. Googlailimme aikamme ja päätimme vierailla paikassa. Suolakaivos on yksi Euroopan vanhimpia ja sijaitsee noin puolen tunnin matkan päässä Krakovasta. Kaivos on ollut toiminnassa jo 1300-luvulta saakka, joskin nykyään toiminta käsittää vain turismin palvelemisen. Kiinnostuneille tarkempia tietoja esimerkiksi Wikipediasta http://fi.wikipedia.org/wiki/Wieliczkan_suolakaivos . Todettakoon kuitenkin, että kuvat tai tarinat eivät tee paikalle täyttä oikeutta. Erityisesti kaivoksen uumenissa sijaitseva kappeli oli mykistävä. Tämä kuuluu niihin paikkoihin, jotka pitää itse kokea!
Auschwitz
Auschwitz on saksankielinen nimi puolalaiselle Oświęcimin kaupungille, joka sijaitsee linnuntietä 50km länteen Krakovasta. Suurimmalle osalla ihmisistä nimi tuo mieleen keskitysleirit, natsit ja käsittämättömän määrän kärsimystä. Vuosina 1940-1945 yli miljoona ihmistä kohtasi loppunsa tässä erilaisten keskitys-, tuhoamis- ja työleirien verkostossa.
Oli kuitenkin alusta asti selvää, että kun kerran Puolassa liikutaan, niin myös täällä on käytävä. Tutustuimme Auschwitz 1:n, eli pääleiriin (täällä on mm. kuuluisa Arbeit macht frei -kyltti) sekä Auschwitz 2:n eli Auscwitz - Birkenauhun, joka oli varsinainen tuhoamisleiri. En halua sen tarkemmin käsitellä tätä nähtävyyttä, sillä uskon, että jokaisen kannattaa itse perehtyä aiheeseen ja mahdollisuuksien mukaan käydä paikan päällä. Sen verran totean, että Auscwitz 1 oli enemmänkin museomaisen oloinen historiallisten rakennusten kokoelma, kun taas Auscwitz-Birkenau oli kaikessa ränsistyneisyydessään (natsit pyrkivät tuhoamaan todisteet rikoksistaan perääntyessään) aika hiljentävä kokemus. Tuli jotenkin samanlainen olo kuin hautausmaalla. Käykää täällä joskus tai älkää, kunhan ette ikinä unohda näitä tapahtumia.
- comments