Profile
Blog
Photos
Videos
NZ
Kaikki hyvä vaatii veronsa, niin myös matka Uuteen-Seelantiin. Rahaa säästääksemme olimme ääliöitä ja lensimme Perusta Uuteen-Seelantiin Los Angelesin kautta. Jos vilkaisee karttaa, niin tajuaa, että edellä mainittu ei ihan ole se suorin ja nopein reitti. Välilasku Losissa sisälsi lisäksi kevyet 15 tuntia odottelua. (Oikeasti, kuka tämän keksi... jos se olin minä, niin pitää vissiin hypätä kalliolta.) Noh rahaa säästyi pari sataa euroa ja reilut 40 tuntia kuluivat kivasti matkustaessa. Määränpää oli kuitenkin tässä tapauksessa matkaa tärkeämpi.
Todettakoon heti alkuun: Uusi-Seelanti on mahtava paikka! En puhu nyt pelkästään lomailijan näkökulmasta, vaan ihan noin yleisellä tasolla. Uudessa-Seelannissa on loistava ilmasto, kaunista, puhdasta, turvallista, melko halpaa Suomeen verrattuna, mukavia ihmisiä, täystyöllisyys... Listaa positiivisista puolista voisi jatkaa vielä pitkään. Huonoja puolia keksin vain muutamia: Kaikki menee kiinni aikaisin (ysin jälkeen on aika hiljaista saada muuta kuin grilli/pubiruokaa jne.), paikalliset ovat hurahtaneet krikettiin ja rugbyyn (Muuten ihan jees, mutta TALVIOLYMPIALAISET JA LÄTKÄ, prkl!), murteella puhutusta englannista ei saa välillä mitään selvää ja missään ei ole roskiksia. Tyhmempikin tajuaa, että positiivista on hiukan enemmän kuin keksimällä keksittyä negatiivista.
Auckland
Aucklandissa tulli herätti aluksi vähän pelkoa, sillä maahan ei saa tuoda oikeastaan mitään sellaista, mikä voisi häiritä Uuden-Seelannin herkkää luontoa. Niinpä mm. allekirjoittanut kävi tullaamassa Perusta ostetun viinipullon, koska pullo oli puisessa laatikossa. Loppupeleissä tullin läpi kulkeminen sujui kuitenkin nopeasti ja tullaaminen kannatti (Tarina kertoo, että kaikki mymmiläiset eivät tullausta harrastaneet ja omenan tai vastaavan takia meinasi tulla parin sadan taalan sakot ja merkintä johonkin rekisteriin..).
Matkatoimisto Olympia oli buukannut meille yön Best Western President hotel Aucklandissa. Yleensä Best Westernin paikat ovat olleet hyviä ja juuri mitään valittamista ei ole löytynyt. Aucklandissa käsitykseni hieman muuttuivat.
Saavuimme hotellille puolen päivän aikaan ja emme toki odottaneetkaan saavamme huoneita vielä niin aikaisin. Odotimme kuitenkin, että meille olisi johonkin aikaan iltapäivästä annettu huoneet, joista olimme jo maksaneet. Hotelli oli kuitenkin ylibuukannut ja saimmekin kaksi kahden makuuhuoneen apartmenttia ja korvaukseksi sähläyksestä ilmaisen aamupalan. No jes! Sehän korvaakin paskan palvelun, sähläyksen ja tylyn käytöksen. Hotellin henkilökunnan ammattitaidottomuus kävi kuitenkin lopulta myös eduksemme, sillä yrittäessämme myöhemmin maksaa ylimääräistä yötä, jonka olimme puolen tiimin voimin ottaneet(toinen puoli tiimistä lähti jo ensimmäisenä aamuna Samoalle krokojen seuraksi, oli kuulemma kivaa.), hotelli laskuttikin vain netin käytöstä. Kiitos ja taksiin, moi! Normaalisti olisimme tietenkin huomauttaneet virheestä, mutta mitäs kohtelivat meitä huonosti.
Auckland on hieno kaupunki. 1.4 miljoonaa asukasta, mutta silti tuntui kotoisalta. Kiersimme Saavalaisen kanssa kaupunkia kiertoajelubussilla, joka on muuten oikeasti paras tapa saada jonkinlainen kokonaiskuva uudesta kaupungista ja sen kiinnostavista kohteista. Ajelulla huomasimme mm. Lilliput minigolfradan satamassa. Lieneekö Jyväskylän vastaava kioski saanut nimensä täältä, vaiko toisinpäin? Kiertoajelulla vahvistui myös käsitys kaupungin kauneudesta. Kaikki oli uutta, kiiltävää ja sopusoinnussa ympäristön kanssa. Meri, tuhannet veneet ja aurinko toivat toki oman mausteensa jo muutenkin maukkaasen kaupunkiin. Päätimme tutkia kaupunkia lisää road tripin jälkeen.
Kelly Tarlton´s underwaterworld
Tyttöjen shoppaillessa kävimme Saaviksen kanssa tsekkaamassa fisuja. Kelly Tarlton niminen heppu sai pari vuosikymmentä sitten idean uudenlaisesta vesipuistosta. Sen sijaan, että olisi rakentanut ison akvaarion mereneläville Kelly rakensikin ison altaan ja sijoitti ihmiset akvaarioon. Oli aika mahtavaa kävellä läpinäkyvässä putkessa veden alla, kun hait ja rauskut uivat ympärillä. Näimme myös pingviinejä. Pinkuille oli rakenettu oma alueensa toimivine valon- ja ympäristönvaihteluineen.. Vaikutti sen verran hyvin tehdyltä, että kaltaiseni eläintarhojen boikotoijakin pystyi olemaan hyvillä mielin. Kaiken kaikkiaan todella mukava paikka ja aika meni kuin siivillä! Mainittakoon vielä, että keskustasta pääsi satamassa sijaitsevaan puistoon ilmaisella haibussilla. Kaikki oli muutenkin mietitty loppuun saakka ja kokemuksesta jäi hyvä mieli. Yrittäjänäkökulmasta Kellyyn kannattaisi tutustua tarkemmin. Merkittävä mies, joka kuoli 47-vuotiaana, vain kaksi kuukautta puiston valmistumisen jälkeen. Siis juuri silloin kun valtavan työmäärän jälkeen oli saanut palkintonsa!
Auto alle ja menoksi
Kaikki kannattaa aina varata etukäteen, jos se suinkin on mahdollista. Tämä on mielestäni yksi matkailun kultaisista säännöistä. Etukäteen varaaminen on usein edullisempaa, helpompaa ja kaikinpuolin fiksumpaa. Vaikka välillä käykin tuuri ja kävelet sattumalta juuri siihen hyvään hotelliin, jossa on yksi sviitti jäljellä puoleen hintaan, niin suurempi todennäköisyys on, että homma venyy ja kaikkia v´tuttaa.
Emme siis olleet varanneet autoa etukäteen. Netissä kaikki kuitenkin vaikutti hyvältä ja usemmassa vuokraamossa näytti olevan edullisia autoja tarjolla. No eihän se ihan niin ollut, kuten road tripin lähtöpäivänä saimme huomata. Autot tuntuivat olevan jokaisesta vuokraamosta lopussa, jos ei nyt lasketa sitä yhtä punaista kaksipaikkaista Mazda rx-vitosta/Miytaa, joka kyllä olisi ollut hauska, mutta ei oikein olisi soveltunut viidelle ihmiselle runsaine matkatavaroineen. Muut vahtivat tavaroita yhden vuokraamon edessä sillä välin kun Sarin kanssa kiersimme kahdeksan vuokraamoa läpi ilman tuloksia. Onneksemme kaikki vuokraamot sijaitsivat parin korttelin alueella, mutta kyllä siinä silti kuuma tuli. Viimein yhdeksännestä paikasta löytyi yksi auto, joka oli juuri palautettu. Auto oli meille hyvin sopiva Nissan Pathfinder - maasturi. Hintaa 10 päivän vuokraukselle kattavan vakuutuksen kanssa tuli noin 1000 Uuden-Seelannin dollaria, eli rapiat 500 euroa. Ei mielestäni hirveän paha hinta sinänsä hyvästä autosta, varsinkin kun vaihtehtoja ei ollut ja maksajia oli viisi.
Kun auto oli hankittu käänsimme nokan kohti Bay of Islandsia ja Paihiaa.
Nyt alkaa väsy painaa. On perjantai 5.3 ja olen hotellihuoneessani Bangkokissa. Saavuin tänne eilen Singaporesta. Oli hieman haikea fiilis, kun porukka hajosi ja kaikki lähtivät omiin suuntiinsa. Omalla tavallaan mym loppui, vaikka matka jatkuukin. Odotan innolla afterpartyjä ja sitä, että pääsen juttelemaan kaikkien kanssa matkasta! Taidan käydä nukkumaan, niin tulee huominen nopeammin ja olen pirteä hakiessani Leenan kentältä.
Bay of Islands - Paihia
Heh kirjoittelussa tuli pikku tauko, vaikka se aika ajoin mielessä kävikin. Vietin reilut kaksi viikkoa Thaimaassa ja hauskaa oli! Yllättävän kiva maa, ihmiset vaan välillä oli mitä oli.. On 22.3, olen Finnairin lennolla Lontoosta Helsinkiin ja matkustamista on takana reilut 30 tuntia. Illaksi kotiin!
Matkamme jatkui kohti pohjoista ja kuvankaunista Bay of Islandsin aluetta. Olimme päättäneet yöpyä alueen isoimmassa kaupungissa, parinkymmenentuhannen asukkaan Paihiassa. Matkaa Aucklandista kertyi vajaa 300km ja se taittui varsin nopeasti musiikkia kuunnellen ja mahtavia maisemia katsellen.
Viimeistään tässä vaiheessa kaikille valkeni, että olemme todellakin tulleet maanpäälliseen paratiisiin. Ruohokentät ja kukkulat vuorottelivat vuorien ja viidakon kanssa ja Paihiaa lähestyessämme myös meri tuli näkyviin. Ei todellakaan harmittanut ajella ja tunnelma oli muutenkin korkealla. Mäntypistiäistä ja Irwiniä kuunneltiin taas vaihteeksi melko vuolaasti, mutta onneksi koneelta löytyi väliin muutakin. Kuten Stam1naa, Mokomaa, Volbeatia ja Johnny Cashia. Myös räppi raikui aina välillä. Ja Kaisan mieliksi Katri Helena.
Itse Paihian kaupunki näytti alusta asti todella mainiolta! Tai siis turistirysältähän se sinänsä näytti, mutta voi kuinka kaunis kaupunki se silti on! Kilometrikaupalla rantaviivaa, kukkuloita ja pari saarta piristämässä maisemaa. Jatkuva auringonpaiste ja iloisia ihmisiä. Vaikutti siis hyvältä paikalta viettää muutama yö.
Majoituksen hankkiminen osoittautui hankalaksi, sillä emme olleet varanneet huoneita etukäteen. Uskoimme, että aina nyt joku hostelli löytyy ja tarvittaessa voisimme yöpyä kalliimminkin. (Olimme kuulleet, että hostellit ovat hyvätasoisia Uudessa-Seelannissa ja tarkoitus oli yöpyä niissä ainakin osa ajasta.) Kiersimme ympäri kaupunkia majapaikkaa etsien löytämättä mitään sopivaa, kunnes joku huomnasi pienen kyltin, joka osoitti läheisen kukkulan huipun suuntaan. Seurasimme opasteita ja löysimme suuren kaksikerroksisen huvilan, jonka edessä oli kyltti Top of the Bay.
Paikan omistaja Gordon osoittautui mukavaksi pikku veikoksi ja hän esitteli meille vapaana olevaa huvilan puolikastaan. 2 makkaria alhaalla, 1 sänky yläkerrassa, suihku, vessa, pesukone, keittiö, telkkari, parveke ja mikä parasta mahtava näkymä "järvelle", eli Tyyneen valtamereen. Pyyntihinta oli avuksi kova, mutta pienellä tinkimisellä tiputimme sen muistaakeni reiluun 700 NZ$ eli alle 400 euroon kolmelta yöltä. Viidellä maksajalla yölle ei jäänyt kovin pahaa hintaa. (Se siitä hostellimajoituksesta..)
Paihialla tuli otettua aika rennosti. Kokkailtiin, juotiin ja otettiin aurinkoa. Johanna, Saavis ja Sari kävivät delfiiniristeilyllä, mutta itse lähinnä löhöilin huvilalla. Pari päivää meni mukavasti akkuja ladaten ja sitten olikin jo aika jatkaa matkaa. Paihia teki erittäin hyvän vaikutuksen ja tekee edelleen kovasti mieli palata sinne.
Tällä kertaa kirjoitan kotisohvalla Jyväskylässä. Ajatuksena oli kirjoitella Singaporen ja Thaimaan kokemuksista, mutta huomasinkin Uuden-Seelannin tekstin olevan kesken ja julkaisematta. Korjataanpa tilanne. Outoa muistella puolen vuoden takaisia tapahtumia.. Nostaa mukavasti matkakuumetta.
Hyppyjä
Paihialla teimme radikaalin ratkaisun ja päätimme, että olisi hienoa nousta pienkoneella viiden kilometrin korkeuteen, avata ovi ja hypätä ulos. Marssimme matkatoimistoon ja varasimme liput. Hintaa kokemukselle kertyi 355 NZ$/nuppi. Pientä jännitystä oli havaittavissa hyppypäivää odotellessa ja vielä enemmän autossa matkalla kentälle. Kaikki halukkaat nousivat koneeseen ja tulivat kunnialla alas. Mahtava kokemus! Kyseessä oli tandem-hyppy, joten vähän jäi kaivelemaan, että joskus vielä pitää käydä hyppäämässä myös yksin. Hypyn jälkeen suunnistimme pikku tärinöissä kohti Rotoruaa.
Rotorua
Kirjoittamiseen tuli odotettua pidempi tauko, sillä kirjoitan tätä kesäkuussa 2011 Liettusta. Aloin kirjoittamaan kesälomareissustamme ja huomasin, että tämä viimeinen kappale mym-blogiani kaipasi täydennystä. Noh majapaikkaan on matkaa 200km ja tie on pelkkää motaria, joten naputanpa tämän nyt kasaan ulkomuistista. Note to self: Kirjoita aina kaikki heti ylös!
Rotorua oli hieno paikka ja viihdyimme siellä hyvin pari päivää. Ennakkotiedoista poiketen ihan kaikkialla ei haissut pysyvästi mädälle kananmunalle. Poikkeuksena paikallinen Maorikylä.
Rotorualla olisi ollut mahdollista tehdä vaikka mitä extremeä, mutta laskuvarjohypyn jälkeen ei jotenkin innostanut enää lähteä muihin huimapäisyyksiin mukaan. Toki budjetillakin oli osansa asiassa, sillä ainakin allekirjoittaneella oli reissua vielä pari viikkoa jäljellä ja rahaa oli tullut käytettyä aika huolettomasti. Paikasta tulee muuten vielä näin reilun vuoden jälkeenkin mieleen eräs aamuyö, kun kuulin huoneistomme olohuoneesta meteliä. Lähdin unissani tsekkaamaan tilanteen ja ihmettelin kun tytöt istuivat hiljaisina tv:n ääressä. Kysyin mikä on ja he vastasivat, että Uuteen-Seelantiin oli annettu tsunamivaroitus. Totesin, että olemme noin 200km sisämaassa ja painuin takaisin nukkumaan. Äidiltä ja kaverilta oli tullut myös tekstiviestit, joissa varoitettiin aallokosta. Kuittasin huolet turhiksi ja jatkoin unia. Tuntui kuitenkin siltä, että luonnonkatastrofit ja muut mullistukset seurasivat meitä koko reissun! Thaimaassakin oli lopulta isoja mielenosoituksia, kun sinne pääsin..
Varsinaisesti emme Rotorualle oikein muuta tehneet, kuin tsekkasimme Taru Sormusten Herrasta-kirjoista tutun Konnun, trekkasimme vulkaanisessa luonnonpuistossa ja vierailimme Maorikylässä. Toisaalta onhan tuossakin paljon ohjelmaa parille päivälle ja reissun tähän vaiheeseen.
Hobittikylästä ei ollut meidän käydessämme enää paljoa jäljellä, mutta kuulimmepa Saaviksen ja Johannan kanssa mielenkiintoisia tarinoita kuvauksista ja pääsimme käymään Bilbon kotikolossa. Näimme myös "Juhlapuun" eli massiivisen tammen (kai?),jonka alla hobitit tanssivat TSH- elokuvasarjan alun juhlissa. Todellisuudessa Kontu sijaitsee parin tunnin ajomatkan päässä Aucklandista Alexanderin perheen lammasfarmilla. Määkijöitä löytyi muistaakseni vaatimattomat 13000 päätä ja muita elukoita siihen vielä lisäksi. Kyseessä oli siis melko iso tila jopa paikallisella mittapuulla. Pääsymaksun hintaan kuului lampaankeritsemisnäytös, joka ei todellakaan kuulostanut kiinnostavalta. Konnun kierroksen jälkeen emme kuitenkaan kehdanneet kieltäytyäkään, kun opas alkoi kaitsea meitä kohti tallia. Oli loppujen lopuksi aika mielenkiintoista katsella kun aito cowboy (Hunkseista karannut öljytty lihaskimppu) nappasi lammasta niskasta kiinni ja alkoi parturoimaan sitä niin että villa pöllysi ja vähän vertakin tihkui. En usko, että elukka siitä kärsi, mutta aika karulta se näytti. Lopuksi halukkaat pääsivät syöttämään karitsoita tuttipullolla. Olin miehekkäästi ekana jonossa ja kyllä sellainen Lambin mainoksesta tuttu pikku pehmoeläin on vaan aika lutuinen otus.
Vulkaaninen luonnonpuisto, jonka tarkempaa nimeä en nyt muista, oli yllättävän hieno kokemus. En ole mikään luonnossaliikkujan perikuva, mutta niin sitä vain tuli kirmailtua ylös ja alas vuorentinteitä ja käveltyä useampi tunti luonnonihmeitä katsellen. Puistossa oli siis jos jonkinlaista geysiriä, rikkiallasta, kuumaa lähdettä yms. jännää nähtävää ja vaellusreitit oli jaettu kuntotason ja käytettävissä olevan ajan mukaan. Me valitsimme Saaviksen ja Johannan kanssa hieman yllättäen sen rankemman puoleisen reitin ja kyllähän se laittoi meidät vajaa satakiloiset sohvaperunat puuskuttamaan, kun tamppasimme Neiti superkunnon perässä rinteitä ylös. Luonto, kuten Uudessa-Seelannissa yleensäkin, oli kyllä mahtavaa ja joka hikipisaran arvoista.
Maorikylä, jossa kävimme oli sikäli autenttinen, että käsittääkseni siellä edelleen asuu Maoreja ja paikka ei ole pelkkä kulissi. Ainakin siellä oli joidenkin lautamökkien naruilla pyykkejä ja Maorilapsia juoksenteli edestakaisin, joten kaippa asutusta siis oikeasti oli. Kylä oli ihan mielenkiintoinen ja Maorien tanssi- ja laulushow oli ihan mukiinmenevä, erityisesti sotatanssin osalta. Muuten paikassa haisi (mädäntyneen kananmunan ohella) liikaa turistiansalle. Toki tuliaisia olisi voinut tuolta ostaakin, sillä osa koruista ja muista paikallisista tuotteista näytti hyvin tehdyiltä. Kiinnostavana yksityiskohtana on kylän sijainti, sillä se on keskellä kuumiä lähteitä ja höyryäviä kalliononkaloita. Tämä paitsi aiheuttaa voimakasta "tuoksua", mutta luo myös todella erikoisen fiiliksen, kun joka puolella on höyryä.
Takaisin Aucklandiin
Rotoruan jälkeen suuntasimme pariksi yöki Aucklandiin mielessämme vähän shoppailua ja lisää kaupunkiin tutustumista. Sen lisäksi, että edelleen hehkutan Aucklandia kaupunkina mainittakoon museo, jossa kävimme Johannan ja Jaakon kanssa. Aucklandin sotamuseo pitää sisällään tietoja ja tavaroita kaikista sodista, joissa Maorit tai Uusi-Seelanti ovat olleet mukana. Ja niitä riittää! Maorien ehkä hieman sotaisan oloinen luonne selittää alun hankaluudet heimojen kesken ja vastarinnan valkoisten saapuessa ymmärtää suhteellisen helposti. Kaikissa muissa rähinöissä Uuden-Seelannin edustus on johtunut lähinnä kuulumisesta Brittiläiseen kansainyhteisöön. Kaikkialle minne "emämaa" Iso-Britannia on mennyt sotimaan, on mukaan lähtenyt myös Uusi-Seelanti. For the Queen and country.. Museo oli todella mielenkiintoinen eri aikakausien aseineen, tavaroineen, tuhansine valokuvineen ja aikalaisten lainauksineen, joita oli ripoteltu pitkin seiniä. Paikallisten rouhean miehekäs huumori näytti kukoistaneen myös sodissa, mm. seuraava pätkä Vietnamin sotaan osallistuneeltA Kiwiltä jäi mieleen: "This has to be the best war I´ve ever been to - It´s set in a tropical paradise, free food and lodgings, wonderful company, duty-free grog and tobacco and non stop entertainment." Sotamuseo on historiasta kiinnostuneille näkemisen arvoinen paikka.
Loppureissu
Uudesta-Seelannista suuntasimme porukalla Singaporeen, jossa vietin yhden yön. Samoin teki Sari. Kaisa ja Jaakko jäivät vielä toiseksi yöksi enne kotimatkaa ja Sarin sekä allekirjoittaneen reissu jatkui vielä pari viikkoa "puolisoiden" kanssa. Singaporesta ei ennättänyt vuorokaudessa saada oikein otetta tai mitään sen kummempia muistoja. Lähinnä silmiin pistävää oli yleinen siisteys ja kaupungista huokuva vauraus. Muilla reissullamme nähdyillä suurkaupungeilla ei kyllä nimenomaan loisteliaisuudella mitattuna ole mitään jakoa Singaporelle, sillä sen verran mahtavia pilvenpiirtäjiä ja muita loisteliaita rakennuksia kaupunki oli täynnä. Singaporen lentokenttä on myös tähän päivään asti kohtaamistani kentistä paras. Kirkkaasti. Jos joskus vielä tulee lähdettyä pidemmälle reissulle Aasiaan, niin Singaporessa voisi hyvin viettää vaikka viikonlopun välilaskun lomassa.
Singaporessa Mym siis periaatteessa loppui ainakin ryhmässä matkustamisen osalta, sillä porukkamme lähti kukin omiin suuntiinsa. Eron hetki oli kieltämättä haikea. Itse suuntasin Thaimaan Bangkokiin, jossa hengailin pari yötä olutta juoden ja tyttöystävääni odottaen. Bangkokia on paljon haukuttu, mutta mielestäni se on varsin kiehtova suurkaupunki. Päädyin lopulta viettämään siellä 5 päivää putkeen ja kiertelimme aika paljonkin kaupungin nähtävyyksiä ja baareja Leenan saavuttua maisemiin. Tämän jälkeen suuntasimme Krabille 1,5 viikoksi, mutta se onkin jo toinen tarina..
Kiitos kaikille blogia lukeneille! Matkalla lämmitti tietää, että kotoa löytyy kannustusta! Jos jossain kohtaa matkakertomustani lukiessa tuli seuraavia ajatuksia: "Pääsispä joskus itsekin..", "Vähän ois siistii!", "Ei mulla oo kyllä rahaa/aikaa/pokkaa jne.", "jos voittaisin lotossa..", niin sanonpa vaan, että ei muuta kuin säästämään, järjestelemään ja menoksi! Itse hoidin budjetin kuntoon opiskelujen ohessa (Ok, Tiimiakatemialla ehkä vähän helpompaa opiskelun ollessa oman yrityksen pyörittämiseen pohjautuvaa) noin 8 kuukaudessa. Tarkkaa kululaskelmaa en sitten ikinä tehnyt, mutta veikkaan, että matkalla meni kaikkiaan 6000€-8000€. Lennot olivat muistaakseni 2700€ pintaan+pari Thaimaan sisäistä lentoa. Huomattavasti halvemmalla ja todella paljon kalliimmallakin matkan voi tehdä, mutta se nyt on sitten omista mieltymyksistä kiinni. Minä arvostin mukavuutta ja tiettyä laatua. Ajallisesti 2kk oli mielestäni aika minimi, mutta miksei halutessaan tuota lenkkiä heittäisi nopeamminkin jos mieli tekee. Vastaavasti reissuun saa kyllä menemään vaikka pari vuottakin ja jotkuthan eivät kotiudu koskaan, kun kerran kiertämään lähtevät.
Tien päällä on mukavaa, lähde sinäkin!
Peace out!
Toivottaa,
Ville, tällä kertaa Puolasta
- comments