Profile
Blog
Photos
Videos
Veneretken jälkeen siis siirryttiin hyvin nopeasti asumaan toiseen hostelliin, mikä on selkeesti yks tasokkaimmista, missä oon tähän mennessä asunu. Porukasta Bobby lähti ekana aikasin aamulla Sydneyyn hengailemaan Australialaisen tyttöystävänsä kanssa ennen kun itse lentää takaisin San Diegoon. Saapa nähä mitä tuostakin suhteesta tulee kun on valtameri välissä, heh. Muun porukan kanssa tehtiin sitten päiväretki Paronella Parkiin, sademetsän keskellä sijaitsevaan vanhaan huvilaan ja puutarhaan. Mitä kauemmas Cairnsia huristeltiin, sitä sateisemmaksi sää kävi. Sademetsää ei nähtävästi turhaan kutsuta sademetsäksi,... Nooh, ainakaan ei ollut liian kuuma.
Paikan rakensi katalonialainen jamppa nimeltä José Paronella joskus noin sata vuotta sitten. Aikoinaan alueen ensimmäisiä mestoja, missä oli sähköt. Mister Paronella näet rakensi sähkögeneraattorin itse ja valjasti läheisen vesiputouksen pyörittämään sitä. Kaikki rakennukset se kans muurasi ite ja raivasi myös mm. pari mukavaa kävelyreittiä, kriketti- ja tenniskentän sekä picnic-alueen, joista jokaiselta on näkymä vesiputoukselle. Paikassa sitten järkättiin kemuja ja teatteriesityksiä lähialueen asukkaille.
Saavuttiin paikalle joskus kolmen aikaan ja tarkastettiin paikat ennen pimeän tuloa. Sanovat, että kyseisen vesiputouksen alajuoksu on alueen ainut, missä ei ole krokoja. Sen sijaan kilpikonnia, jotain mustia kaloja ja käsivarren paksuisia ankeriaita löytyy. Illalla vedettiin toinen kierros sademetsässä kun elukat tulee esiin. Kärmeitä ei näkyny, mutta pari veikeää sammakkoa, hämähäkkiä ja lepakkoa sen sijaan näin ja kuvasin taitavasti. No en lepakoita, ne oli liian kaukana hämärässä.
Hienot mestat, mutta en välttämättä ite alkais pykäämään huvilaa sademetsään missä on myrkkykärmeitä, myrkkysammakoita sekä hämähäkkejä. Ja kyllä, myrkyllisiä nekin. Läheinen joki on kans muutaman kerran tulvinut oikein huolella ja nostanut vedenpintaa alajuoksulla useita metrejä. Hulluja nuo katalonialaiset.
Ewa, Desirée, Naomi, Cera ja Sean lähti seuraavina ja heistä seuraavana päivänä vielä Todd, joten jäätiin Adam, minä ja Samantha kolmisteen. Päätettiin vuokrata auto päiväksi ja hurauttaa ylängölle vesiputouksia bongaamaan. Paras oli selkeesti Josephine Falls aika lähellä Cairnsia. Kuva-albuumista löytyy. "Eksyttiin" juustofarmille jollain kukkulalla, missä jälleen yksi Suomisattuma: paikan omistajasetä oli joskus asunut Suomessa ja osasi suomea muutaman lauseen verran. Kinkkinen aksentti sillä oli, mutta ymmärsin kuitenkin mitä se sanoi. Ukkelin tytär on lähdössä opiskelijavaihtoon Seinäjoelle ja yrittää opiskella puhumaan suomea. Siinä sillä onkin hommaa. Maisteltiin juustokakut naamariin ja lähettiin jatkamaan vuoristoteitä pitkin. Suhteellisen kuumottavaa oli Adamin ajo, kun se tekee sellasia äkkinäisiä "korjausliikkeitä". Eikä auta yhtään, että tiet on aika kapeat. Vaikka lääniä ois kuinka hitosti, niin australialaiset työmiehet ei viiti rakentaa tielle edes puolen metrin tienreunusta siitä reunaviivasta. Itse asiassa reunaviivaakaan ei pikkuteillä ole, kun asfalttipäällyste vaan loppuu. Jännää hommaa ja hemmetin komeet maisemat!
Takaisin tullessa olin itseoikeutetusti ajovuorossa ja rallittelin mutkittelevaa alamäkitietä Cairnsia kohti. Paras tie mitä oon koskaan ajanut! Fast & Furious: Tokyo Drift ja Need For Speed Carbon esimerkkiviittauksina tässä. Sileää asfalttia ja kurveja kurvien perään. Harmi vaan että vuokra-autona meillä oli Hyundai Getz, mikä ei todellakaan natsaa yhteen noiden esimerkkien kanssa.
Sen verran hupaisa päiväretki oli, että pidennettiin vuokra-aikaa vielä yhdellä päivällä. Sama vuoristotie ylös Mareeba -nimiseen pikkukaupunkiin, missä Adam ja Samantha halusivat tarkastaa jonkun kahvinmmaistelumestan. 21 kahvilajiketta, 4 teetä, 12 suklaata ja 3 likööriä. Kahvien eroja en kyllä maistanut, mutta suklaalaaduissa oli yllättäviä,. ööh, ylläreitä. Chilisuklaa kuulostaa älyttömältä, mutta toimii! Mun suosikit oli kuitenkin Wicked White -valkosuklaa ja Lemon Myrtle. Toi jälkimmäinen siis sisältää sitruunaa, mikä osoittautui nerokkaaksi yhdistelmäksi. Kahvinlitkinnän ja suklaan mussutuksen jälkeen siirryttiin yheksän kilsan päässä sijaitsevalle viinitilalle, maistiaiset jälleen mielessä. Kyseinen viinitila ei tee puna- tai valkoviiniä ollenkaan. Paikan erikoisuus on mangoviini, mutta tiristävät likööriä myös sitruunasta, limetistä ja mandariinista. Mandariini oli ainakin hullun makea, sitruuna tietenkin kirpeä ja lime vähän siltä väliltä. Ei noi pahemmin kolahtanu, kuulemma jälkiruokien kanssa noi sopii paremmin. Mangoviinit ja mangokuohari sen sijaan oli äärimmäisen positiivinen makukokemus. Koska en viiniaisantuntija ole, en niitä oikein osaa kuvailla. Muuten kuin, että ei maistunu puna- eikä valkoviiniltä. Ostettiinpa yksi pullo mukaan eli kattoopa tossa huomenissa jos sitä ois viisaampi. www.goldendrop.au on viinitilan osoite, jos kiinnostaa tarkastaa.
Termiittikekojen lomitse kohti vuoristotietä ja jälleen alamäkirallittelut Cairnsia kohti. Poikettiin matkalla Crystal Cascades -nimisen joen (vai koskiko se on?) tykö viilentymään. Kivikkoinen virta, mutta hyvät puljaamiset kyl oli. Haasteellista hommaa "kiivetä" koskea vastavirtaan. Puljailun jälkeen vietiin Adam lentokentälle. Tavattiin UniGardeneissa 10.7. eli aika tarkkaan 5 kuukautta tuli just täyteen. Pitänee jossain vaiheessa sit käydä New Yorkissa moikkaamassa ja tietenkin isännöidä kunhan tuloo Suomeen käymään. Opetin sille pari tärkeetä (kiro)sanaa että pärjää.
Nyt pari päivää hengailua ennen ku ite lennän Sydneyyn. Samantha asuilee Casinohotellissa ja hintaan sisältyy aamiainen kahdelle, joten sen siivellä voi käydä ahmaisemassa kalliit aamupurtavat! Ei huono.
Linkkiä kuva-albumiin: http://www.facebook.com/album.php?aid=254114&id=702949054&l=4ec2d73570
- comments