Profile
Blog
Photos
Videos
Osallistuin viime lauantaina yhden kurssin kurssireissulle Hiroshimaan. En ole itse sillä kurssilla, mutta päätin silti osallistua, sillä sain sitä kautta ryhmäalennuksen shinkansenista (Japanin luotijuna) ja pääsin kuulemaan atomipommiselviytyjän omakohtaisista kokemuksista. Lähdimme seitsemältä lauantaiaamuna asuntolasta Osakaan, josta hyppäsimme shinkanseniin. Toinen vaihtoehto olisi ollut lähteä edellisenä iltana yöbussilla, mutta ryhmäalennuksen jälkeen 1,5 tunnin junamatka tuntui aika paljon houkuttelevammalta kuin 7 tunnin bussimatka. Takaisintulomatkalle emme saaneet ryhmäalennusta, joten 50 euron hintaero sai minut varaamaan yöbussin. Shinkansen oli kuin joku sukkula ulkopuolelta, mutta sisäpuolelta se näytti ja tuntui kuitenkin ihan perus-InterCityltä.
Hiroshimaan päästyämme yllätyin heti siitä, että se näyttikin ihan joltain metropolilta eikä kaupungilta johon on 65 vuotta sitten tiputettu atomipommi. Rakennukset olivat suuria ja kaupunki vilisi autoja ja ihmisiä. Fiilis oli silti jotenkin rennompi kuin Osakassa, joka on vähintäänkin hektinen. Suuntasimme kaupungin läpi suoraan A-bomb Domea kohti, joka on yksi ainoista pystyyn jääneistä rakennuksista, vaikka se sijaitsee vain 150 metriä räjähdyksen keskipisteestä. Se on myös UNESCO:n maailmanperintökohde. Oli jotenkin outoa nähdä yksi rakennus, joka oli aivan pomminjälkeisessä kunnossa, kun kaikki sen ympärillä oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Sieltä lähdimme sitten syömään ensimmäistä Hiroshiman erikoisuutta, eli kylmiä nuudeleita mausteiseen kastikkeeseen dipattuna (Hiroshima-style tsukemen). Ateria oli kyllä ihan hyvä, mutta aion kuitenkin jatkossakin syödä nuudelini lämpimänä.
Sieltä siirryimme Rauhan puiston auditorioon kuuntelemaan, kun rva Akimoto Yoshiko kertoi omista kokemuksistaan ennen ja jälkeen atomipommi-iskun. Se oli todella vaikuttavaa kuultavaa. Siitä kuitenkin tuli sen verran pitkä ja raskas teksti, että päätin jakaa sen erilliseksi blogimerkinnäksi.
Akimoton tavattuamme kiertelimme hetken Peace Memorial Parkissa ja suuntasimme sitten kohti Hiroshiman linnaa. Se, niin kuin niin moni muukin linna Japanissa, on kuitenkin vain kopio siitä millainen se oli ennen Toista maailmansotaa. Kopiolinnat ovat kyllä mahtavan näköisiä ulkopuolelta, mutta sisällä ei kovin usein ole mitään ihmeellistä nähtävää. Hiroshiman linna ei ollut mikään poikkeus. Itse asiassa Japanissa ei taida olla jäljellä enää kuin ehkä kolme tai neljä alkuperäistä linnaa ja ne ovat kaikki UNESCO:n maailmanperintökohteita. Täytyy jossain vaiheessa päästä käymään ainakin yhdessä niistä.
Linnan jälkeen kävimme heittämässä kamat J-Hopper's hostelliimme (n. 19 €/yö) ja lähdimme etsimään toista päivän toista erikoisruokaa, Hiroshima-style okonomiyakia. Osaka on tunnettu sen omasta okonomiyagistaan, jota on tullut syötyä jo useammankin kerran. Se on sellainen kaali-munakas-spydäri-hässäkkä. Hiroshiman versio poikkeaa lähinnä siinä, että kaalin tilalla on joko udon- tai sobanuudeleita. Löysimme vihdoin hyvältä näyttävän paikan, johon kaiken lisäksi mahduimme sisäänkin. Hintakin oli kohdillaan, sillä kolme bisseä ja ruokaa niin paljon kuin jaksoin syödä tuli maksamaan vain vajaan kympin. Sieltä menimme sitten vielä yhden izakayan (japanilaistyylinen baari) kautta hostelliin nukkumaan ja seuraavana päivänä sitten Miyajiman saarelle.
- comments
Iitu Vautsi Niko, aikamoista!! Terveisiä vaan kovasti täältä sinne kauas, voi hyvin :) t. Iitu ja Janilta terkkuja