It's Brisbane!

Brisbaneen saavuimme Sinin kanssa iltapäivällä. Bussiasemalla hetken palloiltuamme järjestyi kyyti hostellille, jonne kävimme vain pudottamassa tavarat ja suuntasimme pyörimään keskustaan. Kiersimme pitkin keskustan katuja ja lopulta päädyimme kävelemään Botanic Gardeniin, jossa istuimme myös aloillamme jonkin aikaa. Katuja kävellessämme tuli minulle muutama suuri ahaa-elämys kun tajusin seitsemän vuotta sitten tallustaneeni samaa katua. Jännittävä tunne!

Iltaa istuimme päivällisen merkeissä hostellilla ja tutustuimme muutamaan ihmiseen, jotka asuivat samassa hostellissa. Eräs heistä oli Luis, paraguaylainen, joka halusi myös kanssamme lähteä seuraavana päivänä kiertämään Australia Zoota. Juttelimme pitkään myös huonekaverimme, Usasta kotoisin olevan tytön kanssa, joka oli saapunut Brisbaneen vaihtoon, mutta ei vielä ollut löytänyt itselleen asuntoa. Hostelli, jossa tulisimme viettämään viimeiset yömme Australiassa oli nimeltään Brisbane backabackers Resort ja asuimme kahdeksan hengen dormissa. Huoneet olivat siistejä ja jokaisessa oli oma kylpyhuone. Huoneessa kanssamme asui myös englantilainen mies, joka oli samassa huoneessa ehtinyt asua jo 8 kuukautta. Huhhuh. Itse en kyllä välttämättä haluaisi tehdä samaa =)

The day at the Australia Zoo

Australia Zoo on James Irwinin (Krokotiilimies) eläintarha, jonka hänen vanhempansa perustivat aikoinaan. James ja hänen vaimonsa jatkoivat puiston ylläpitämistä ja ajoivat eteenpäin sen kehittämistä kovalla tahdilla ja intohimolla. James Irwin on Australiassa tunnettu mies ja hänen puistonsa kerää vuosittain uskomattomia määriä kävijöitä. Vieraillessani viime kerralla samaisessa eläintarhassa, oli James vielä elossa, mutta hän kuoli uidessaan rauskujen keskellä vuonna 2006. Tämä puoli puistossa näkyi muutoksena, sillä alueella oli muisto-osastoja häntä varten, sekä erilaisia lehtijuttuja liittyen Jamesin elämään ja tekemisiin. Tällä hetkellä heidän lapsensa ovat ajamassa asioita kovasti eteenpäin ja toimivatkin puiston keulakuvina jatkaen isänsä jalanjäljissä. Omituista ajatella, että 14-vuotiaasta tytöstä on tehty kokonaisia fanisarjoja, barbienukkeja ja vaikka mitä.

Matka kohti eläintarhaa alkoi aikaisin aamulla, sillä eläintarha ei ollut aivan Brisbanen vieressä. Matkan taitoimme junalla ja juna-asemalta oli järjestetty kuljetus eläintarhan porteille. Sisään eläintarhaan pääsimme opiskelijastatuksella 40 eurolla, onneksi opiskelijakortteja ei kyselty. Australia Zoo on valtava, joten päätimme sinnikkäästi vain aloittaa jostain ja tällä kertaa se oli krokotiilit, joista puisto on myös kuuluisa. Päivän aikana näimmekin mitä erilaisimpia eläimiä, lähinnä Australian asukkeja, mutta myös esimerkiksi Afrikkaosaston. Seitsemän vuotta aiemmin kävimme samassa puistossa ja yllättävän hyvin muistin vielä paikat. Vierailimme päivän aikana katsomassa myös krokotiili- ja tiikerishowt, joissa eläimet tekivät temppuja ja niistä kerrottiin yleisölle kattavasti.

Päivä eläintarhassa meni hyvin nopeasti. Minä, Sini ja Luis pääsimme rapsuttelemaan kenguruita ja koalakarhuja ja tutustuimme eläimiin paljon paremmin jälleen. Ainoa pettymys oli huomata, että seitsemän vuotta sitten ravintolassa myydyt hampurilaiset olivat valtavasti isompia kuin tänä päivänä, haha. Inflaatio vaikuttanut sielläkin…

Vietimme koko päivän eläintarhassa kävellen ympäriinsä ilman sen suurempia taukoja. Viimeinen bussi juna-asemalle lähti klo 16.39 ja siihen me tähtäsimme. Pysäkillä olimme jo hyvissä ajoin ja kuulimme sivukorvalla, että muutamat muutkin samaa bussia odottaa. Busseja tuli ja meni ja vähitellen kello oli sen verran, että meidänkin bussin olisi syytä tulla. Saapuessamme puistoon oli opas kuuluttanut bussissa, että viimeinen bussi on tuo kyseinen ja ymmärsimme sen olevan myös ilmainen, kuten tullessakin. Samalla tavalla olivat ymmärtäneet muutama muukin porukka. Vähitellen aloimme kuitenkin ymmärtää, että ilmaista bussia ei ole olemassakaan ja bussi, joka hetki sitten meni ohitsemme, oli tuo viimeinen.

Mitäs nyt sitten tehdään? Selvitimme eläintarhan työntekijöiltä, että junia kuitenkin vielä menisi myöhemmin ja koska emme halunneet odottaa tuntia, jolloin seuraava bussi saapuisi, päätimme lähteä moottoritien vartta pitkin tallustamaan kohti juna-asemaa. Matkaa olisi noin kolme kilometriä. Luis vitsaili kävellessään, että voisimme yrittää liftata, mutta Sinin kanssa emme tuota lausahdusta kovin tosissamme ottaneet. Luis tallusti perässämme peukalo pystyssä, eikä aikaakaan kun musta isohko auto pysähtyi tien laitaan. Juoksimme auton luokse ja kerroimme kuskille tilanteen. Hän ilomielin ilmoitti, että voi meidät asemalle heittää. Hyppäsimme autoon sisään ja aloimme taittaa matkaa tuon noin 35 vuotiaan mieskuljettajan ja hänen siskon tyttärensä kanssa, joka oli Skotlannista tullut lomalle Australiaan. Kuski oli oikein mukava ja puhelias ja kun hänelle selvisi, että olemme matkalla Brisbaneen, hän tarjoutui heittämään meidät kaupungin pohjoisosaan.

Pisteet Luisille ja matka taittui mukavasti auton pehmeillä penkeillä. Autolla matka oli myös huomattavasti lyhyempi ja matkalla näki paljon erilaisia alueita ja asuinpaikkoja. Mies antoi meille paljon vinkkejä myös jatkoa varten Australiassa ja kertoi myös, että hänellä on suomalainen kaveri. Loppujen lopuksi mies kuitenkin heitti meidät ihan hostellin ovelle saakka, jolloin kiittelimme häntä kovasti. Tämä oli elämäni ensimmäinen kerta liftata ja hauskaahan tuo oli. Australiassa liftaaminen on myös melko turvallista ja meitä oli kuitenkin kolme ihmistä matkassa. Säästimme pari tuntia aikaa ja 20 dollaria rahaa, not bad!

Perinteiseen tapaan kokkasimme päivällistä hostellilla yhdessä Sinin kanssa ja tämän jälkeen lähdimme läheiseen ravintolaan tapaamaan Sinin Brisbanessa asuvia kavereita Nicolea, Redia ja Tanyaa. Paikalla oli myös suuri määrä heidän kavereitaan. Ilta meni nopeasti tutustuessa, jutellessa ja pitäessä hauskaa. Myöhemmin illalla suuntasimme katsomaan myös, millainen meno oli Brisbanen yöelämässä. Valitsimme mukavan baarin, jossa pystyi istumaan takapihalla pöytien ääressä. Ilta oli todella hauska ja oli todella mukava tutustua kaikkiin niihin ihmisiin, ketä paikalla oli.

Lauantaille emme olleet suunnitelleet mitään erityistä. Lähdimme aamupäivästä kiertämään Brisbanen keskustaa, kiersimme rantaa pitkin City Beachille, joka on hiekkaranta keskellä kaupunkia ja sieltä kävelimme vähitellen takaisin hostellille. Tuo ranta oli seitsemän vuotta sitten juuri avattu, eikä siellä käydessämme siellä ollut ainuttakaan ihmistä. Tällä kertaa alue pursusi ihmisiä, joka luonnollisesti söi rannan viihtyvyyttä, mutta etenkin lapsiperheille tuo on todella hauska idea ja mukava paikka.

Iltapäivällä nautimme rauhassa auringosta, eikä meillä ollut mihinkään kiire. Söimme lounaaksi salaattia viihtyisässä kahvilassa ja suuntasimme tämän jälkeen kauppaan ostamaan jälkiruokaa. Kaupasta löysimme todella herkullisen näköisiä keksejä edullisesti ja 7elevenistä nappasimme mukaamme myös kahvit. Istuimme nauttimaan jälkiruoasta läheisen puiston laidalle ja täytyy kyllä sanoa, että oli HYVÄÄ! Siinä istuskellessamme oli eräs mies lapsenlapsensa kanssa ulkoilemassa ja tuo pieni tyttö kysyi sitten vaariltaan, että puhummeko Sinin kanssa espanjaa. Mies totesi tuohon, että ei, he puhuvat jotain pohjoismaalaista kieltä ja pyysi meitä vielä jatkamaan suomen kielellä keskustelua. "It could be finnish, but I have to guess it to be norwegian". Melko hyvin arvattu! Mies jäi juttelemaan kanssamme toviksi ja kertoi mielenkiintoisia tarinoita alueesta, hostellien historiasta lähiseudulla ja myös omasta elämästään ja seikkailuistaan. Todella mielenkiintoisia kertomuksia!

Viimeisen illan pakottamana suuntasimme ajoissa hostellille laittamaan tavarat kasaan ja valmistautumaan huomista lähtöä varten. Iltaa emme nimittäin vietä hostellilla, vaan meidät oli kutsuttu Nicolen ja Redin luokse syömään aasialaista ruokaa. Nicole ja Red hakivat meidät autolla hostellilta ja matkalla otimme mukaamme ruoat eräästä ravintolasta. Jaoimme usean annoksen yhdessä heidän asunnollaan ja vietimme rauhallista iltaa heidän kanssaan. Ennen nukkumaanmenoa oli vielä yksi ohjelmanumero, nimittäin jälkiruoat niistä kuuluisassa ravintolassa.

Jälkiruokien suhteen toimimme kuten usean muunkin aterian. Tilasimme useita erilaisia annoksia, jotka söimme kaikki yhdessä. Paikalla meitä oli yhteensä kuusi ihmistä. Jälkiruoat olivat taivaallisen hyviä! Valikoimassa oli muun muassa pavlovaa, juustokakkua, vaniljalla täytettyjä munkkeja ja vaikka mitä todella hyvää. Erittäin toimiva tapa päättää lähes kolmen viikon mittainen reissu Australian itärannikolla.

Hostellilla suuntasimme lähes välittömästi nukkumaan, sillä herätys olisi klo 5 aamulla. Hieman huono onni meillä oli, sillä juuri tänä iltana olivat uudet huonetoverimme päättäneet pitää huoneen parvekkeella juhlat ja melko äänekkäät sellaiset. Muutaman kerran kävi henkilökuntakin asiasta kommentoimassa. Noo, ei siitä sen enempää. Herätessämme oli kaikkialla vielä pimeää. Vaatteet päälle, lakanat pois sängyistä ja tavaroiden kera aamupalalle. Nicole oli todella kiltti heittäessään meidät lentokentälle siihen aikaan aamusta. Muussa tapauksessa meidän olisi pitänyt ottaa taksi, joka olisi maksanut lähemmäs sataa dollaria. Ei kiitos!

Lentokentällä pienten mutkien kautta saimme itsemme checkattua sisään ja oli tullut aika hyvästellä myös Sini. Saatoin Sinin ihan lentokoneen lähtöovelle saakka, sillä Sinin kone lähti 20 minuuttia ennen omaani. 19 päivää Australiassa olivat uskomattomat. Australia on todella lähellä sydäntä ja paljon me ehdimme tuossa ajassa tekemään ja näkemään. Tapasimme ihania ihmisiä ympäri itärannikkoa ja keräsimme runsaasti kokemuksia ja muistoja. Australiaan tulee aivan varmasti vielä palattua, ehkä useaankin kertaan. Maa on niin valtavan suuri, että nähtävää siellä riittää todella paljon! Kahdessa viikossa näkee vain ihan murto-osan.

Nyt kohti uusia seikkailuita ja Wellingtonia. On aika aloittaa uusi sivu elämässä ja kotiutua Uusi-Seelantiin. Can't wait! Tääältä tullaaaaan!