Huihuihui! Oli tullut aika jättää Byron ja suunnata Surfersiin. Hämmentäviä fiiliksiä, mutta ehdottomasti tulevia retkiä odotettiin suurella innolla!

Matka Byronista Surfersiin taittui shuttle bussilla, jonka kuski oli todella hauska ja persoonallinen. Pääsy surfersiin oli jännitävää senkin puolesta, että tämä on se paikka, missä Sanna tulee viettämään seuraavat viisi kuukautta opiskellen. Hostellin järjestämällä kuljetuksella pääsimme hostellille, Trekkers Backbackers, jossa meillä tälläkin kertaa oli oma huone. Huone oli iso ja viihtyisä ja ikkunasta näki suoraan uima-altaalle. Hostellia voin kyllä suositella, mikäli joku seudulle eksyy.

Illan ainoana ohjelmanumerona meillä oli syödä päivällistä. Päädyimme nepalilaiseen ravintolaan, jonka henkilökunta oli uskomattoman mukavaa. Emme olleet supernälkäisiä, joten ajattelimme tilata kaksi salaattia ja yhdet dumplingit jaettavaksi. Pian saimme kuulla, että salaatti oli lopussa ja saisimme salaatin hinnalla mitä tahansa ravintolan ruokalistalta. Henkilökunta suositteli ottamaan kalleimmat ja maukkaimmat ateriat, jotka olivat Curry chicken ja Calamari. Ruoka oli todella hyvää ja pääsimme hyvin halvalla tällä kertaa! Olimme oikein tyytyväisiä ja juuri tällaista on asiakaspalvelu parhaimmillaan!

Maanantai alkoi matkalla vieressä olevaan sairaalaan, sillä Sannan kävely ei ollut enää lainkaan helppoa ja ajattelimme hakea kainalosauvat. Tähän saakka minä ja Sini olimme toimineet siinä virassa. Sairaalassa kävimme kolmella eri tiskillä ja palvelu oli mielenkiintoista. Kovasti he kyselivät tietoja ja muuta, mutta vasta viimeinen ihminen kenen kanssa puhuimme osasi kertoa, että "ei täältä saa kainalosauvoja". Saimme ohjeet punaisen ristin toimistolle, josta nuo kepit sitten saikin.

Päivää vietimme kierrellen keskustassa, syöden lounasta aasialaisessa ravintolassa ja kahvitellen. Ilta sen sijaan meni käyden internetissä McDonald'sissa (ainoa ilmainen netti koko kaupungissa), kokkaillen päivällistä hostellilla ja katsoimme illan päätteeksi elokuvan Sinin läppäriltä. Valitsemamme elokuva oli nimeltään Soul surfer ja valitsimme sen siksi, että se liittyi ainakin matkan teemaan. Kesken elokuvan ymmärsimme myös, että elokuvan pääosassa oleva tyttö oli samainen surffaajatyttö, josta Jim oli meille kertonut Wollongongissa. Jim oli ollut Bethanyn kanssa surffaamassa samaan aikaan ja lähistölle oli tullut hai. Tyttö oli lähtenyt melomaan hädissään kohti rantaa ja juossut rannalla niin kovaa kuin jaloista pääsi. Eräs mies oli Jimille sitten todennut, että "Etkö tiedä kuka tuo oli?". Tämä tieto toi elokuvaan täysin uutta näkökulmaa ja mielenkiintoa. Kaikenlaista sitä tapahtuukaan. En nyt kerro enempää elokuvasta, jos joku sen esimerkiksi haluaa katsoa.

http://www.youtube.com/watch?v=MWeOjBCi3c4

Tiistaina oli sää aurinkoinen ja kaunis, jonka vuoksi ajattelimme päivää viettää vielä kerran rannalla tämän matkan aikana. Rannalla oleminen oli myös Sannan kävelyn kannalta hyvä ratkaisu. Keskustaan päästyämme päätimme etsiä take away -sushia lounaaksi. Sanna suuntasi valmiiksi rantaan ja minä lähdin Sinin kanssa sushin metsästykseen. Metsästys oli yllättävän haastava ja kun sus*** löytyivät, täytyi vielä löytää käteistäkin. Kaiken kaikkiaan sushin hakuun meni tunti, mutta syödessämme sushia rannan läheisyydessä oli se kyllä ehdottomasti sen arvoista! Namnam.

Lounaan jälkeen menimme pariksi tunniksi rannalle, jossa tällä kertaa tuuli valtavasti. Hiekka melkein sattui osuessaan ihoon ja kuka tietää kuinka monta kiloa sitä tuli niiden tuntien aikana syötyäkin. Ei kaikkein viehättävin rantakokemus, mutta hauskaa meillä oli siinä jutellessa.

Keskiviikkona oli toimeliaampaa ohjelmaa, sillä halusimme kokeilla minigolfia Surfersin King's Puttputt radalla. Rata oli vaikeustasoltaan ehkä hieman turhan helppo, mutta ei se hauskanpitoa estänyt. 18 reikää puttailtiin ja osa radoista oli pimeässä, jossa pallot hohtivat. Hieman erilaista kuitenkin! Rata oli teemaltaan egyptiaiheinen ja rekvisiittaa riitti muumioista valtaviin käärmeisiin. Oli hauska tehdä jotain toiminnallista ja minigolf sopi tässä tilanteessa vallan mainiosti!

Lounastaessamme läheisessä kiinalaisessa ravintolassa seuraamme liittyivät Sannan tulevat kämppikset, Marko ja Anni, sekä Annin veli Kalle. He olivat olleet etsimässä asuntoa aamupäivästä ja iltapäivällä oli tarkoitus jatkaa. Sannan lähtiessä asuntokierrokselle mukaan, tallustimme Sinin kanssa läheiseen kahvilaan istumaan ja nauttimaan auringosta. Ei kauaakaan kun Sannakin jo palasi luoksemme ja suuntasimme hostellille.

Illaksi meidät oli kutsuttu Markon ja hänen kavereidensa vuokraamaan asuntoon Surfersin keskustassa. Asunnosta oli huikeat näköalat niin koko kaupunkiin kuin merelle, ei hassumpaa! Istuimme iltaa rauhassa jutellen ja tutustuen.

Aamun koittaessa oli aika jälleen tehdä check-out hostellista klo 10, mutta vietimme aikaa kuitenkin hostellin takapihalla nauttien auringosta, kunnes klo 12 lähtevä bussi ajoi meidät keskustaan. Keskustassa kävimme lounaalla irlantilaisessa pubissa. Tällä kertaa ei ruoasta saanut nauttia rauhassa, sillä minun ja Sinin bussi Brisbaneen oli lähdössä suhteellisen pian. Hotkimalla Chicken snitzel naamaan ja ei muuta kun hyvästit Sannalle, sekä Markolle, joka myös oli seuraamme liittynyt hieman aikaisemmin.

Oli todella hassua jättää Sanna Surfersiin, sillä tälläkin kertaa oli tottunut siihen, että meitä on matkassa se kolme kaiken aikaa. Surfers oli oikein mukava paikka, jossa varmasti riittää tekemistä paljonkin. Verrattuna Byroniin, oli Surfers enemmän tehty ehkä turisteille, joita paikassa varmasti kyllä käykin paljon. Tämä näkyi erityisesti tapahtumalippuja myyvien kioskien määrässä ja siinä, kuinka heidän oletuksensa oli, että jokainen ohikulkija todella on turisti ja haluaa juhlia enemmänkin.

Oli ollut aivan ihanaa reissata tällä porukalla ja reilun parin viikon aikana sitä ehti entistä paremmin tutustua. Sini ja Sanna on erittäin hyvää matkaseuraa ja reissuun lähtisin koska tahansa uudelleen! Ehkä sitä vielä tämänkin matkan aikana törmätään, wuuhuu!