Le 25/10/2010

Uuden viikon kimpussa ja kerranki aikaa istua hetki paikalla ja päivittää kuulumisia myös tänne. Viime viikko kun oli melkosen hektinen, juoksemista paikasta ja tapahtumasta toiseen. Urheilua, koulua ja mitä nyt ikinä mahtoikaan olla niin aina olin johonki suuntaan menossa. Kouluhommiakin oli varsinaisesti ekaa kertaa ihan työks asti useemmalle päivälle, joten jos ei muuta niin niitä piti työstää.

Torstaina kävin ekan kerran koulun järjestämällä tunnilla nimeltä Fitness, joka oli kuntokeskuksessa pienen ajomatkan päässä koululta. Siellä salilla kävi ilmi että voin valita teenkö aerobicciä, spinningiä tai steppiä tai näitä kaikkia. Joten superhyvän aerobic tunnin jälkeen meninki sit vielä spinningiä kokeileen ja oli se kyllä melkosen erilaista koko touhu siellä salilla kuin mihen on suomessa tottunu. Ensinnäkin, olin ainoa valkoihoinen koko salilla joten tunnelma oli ehkä hieman painostava, vaikkakin täällä nyt enemmistö paikallisia onkin tummaihosia eikä se asia mitenkään järkytä. Mutta Guadeloupella on kuitenkin paljon rasismia valkoihoisia kohtaan, joten koskaan ei tiedä mitä ne ajattelevat. Tuli siellä kuitenki muutama tyyppi jutteleenki joten tuskin oli mitään suurempia ennakkoluuloja mua kohtaan :) Spinningtunnin ohjaaja oli pieni lihaksikas mies joka kulki ympäri salia huutaen ohjeita miten pyöräillä ja vaihteli biisejä. musiikki oli niin lujalla ku kajareista lähtee joten oli siellä kyl fiilistä. En oo kyl koskaan elämässäni hikoillu niin paljon kun siellä, koska minkäänlaista ilmastointia/tuuletusta ei ollu! Pyörät oli tosi vanhoja ja huonoja, joten en tiedä meenkö enää toiste sillä siinä voi satuttaa ittensä kun polkimet menee miten sattuu. Steppiä vois kokeilla tällä viikkoo. Elämäni ensimmäinen sukellus meressä tapahtui lauantaina, ja se oli kyllä kokemuksena aivan uskomaton. Oltiin kuuluisalla Costeaun rannikkolla sukeltamassa ja kaikki se koralli ja kalat oli jotain niin kaunista! Ens lauantaina taas uusille vesille, ja vaikka joka viikko voi sukellella ton sukellusporukan kans jos kiinnostusta (ja rahaakin) riittää! :)

Tän viikon kohokohta tais olla, tai ainakin sen piti olla, koko viikon suunniteltu veneretki. Eli jälleen tosta naapurustosta yks hemmo, Pepyto, oli vuokrannu 2 moottorivenettä joilla oli tarkotus mennä noin 10km päähän pienelle Petit Terren saarelle. Lähdettiin siis sunnuntaiaamuna klo 7 tästä läheisestä satamasta isolla porukalla, meitä oli noin 27 henkilöö varmaankin. Alkuun oli ihan huippua kun nähtiin ne hienot veneet ja lähdettiin ajamaan kohti avomerta, mutta pian kävi ilmi et aallokko ei ollukkaan mistään pienimmästä päästä. Metriset aallot paisko venettä aika kovasti ja melkein jokaisella pompulla jotakuta sattui johonkin, kun oli vaikea pysyä paikoillaan siinä ryöpytyksessä. Viimeinen niitti tuli kun kuski alkoi ajamaan liian lujaa ja iso aalto meinas keikauttaa koko veneen, sillä seurauksella et mä ja yks toinen tyttö lennettiin kaaressa penkeiltä siihen veneen lattialle. No mä en siinä sit ajatellu omaa kipua niinkään kun Vanessa alkoi siinä heti itkeen ja tajusin et sitä sattu enemmän johonki. Maissa lääkäri toteskin jalassa olevan pienen murtuman. Mutta ton tapahtuman jälkeen veneen toinen moottori lakkas toimimasta ja veneeseen levis paniikki kun kaikki oli enemmän tai vähemmän kauhuissaan. Mulle itelle iski merisairaus, johtuen ehkä siitä et löin pääni tai siitä kun aallot ryöpytti paikalla olevaa venettä ympyräri. No sitten pitikin palata satamaan takaisin ja pettymys oli kaikille suuri kun retki ei ollut sitä mitä sen piti olla.. Pettymys oli entistä kovempi sen jälkeen kun toinen vene palas satamaan useiden tuntien jälkeen ja kertoi nähneensä delfiinejä, haita ja kilpikonnia merellä lähellä sitä saarta johon piti mennä, sekä myös tuhansia iguaaneja sillä pikku saarella. Eli heidän päivänsä oli sellainen kun pitikin, täydellinen, ja meidän täys katastrofi. Huonoa tuuria vai amatööri kapteeni, en tiedä.. Mutta kaikki toisessa veneessä olleet lähetteli viestejä illan aikana ja esitti pahoittelut siitä ettei meidän retki onnistunut. Ja että toisella kerralla paremmalla tuurilla! Kokemus tämäkin ja unohtumaton sellainen varmasti. Varsinkin tänään on saanut tuntea nahoissaan eilisen laivareissun kolhut kun on päässä kuhmu ja selkä lähes täysin vammautunu.. mut toivon mukaan paranee itsestään.

Täällä alkaa huomenna yleinen lakko joten käytiin tänään ostamassa ruokaa varastoon. Lakon kesto pitäis olla ainoastaan huominen, mutta sitä ei tiedä kukaan varmaksi. Vuosi sitten lakko kesti 44 päivää, eikä sinä aikana voinut oikeastaan poistua talosta koska kadulla oli mellakoita ja tiet tukittu. Täällä lakko kattaa vielä koko pienen saaren, ei ainoastaan pientä joukkoa ihmisiä, joka kyllä näkyi kauppojen jonoissa kun ihmiset ostivat kymmeniä paketteja ja purkkeja ruokaa varastoon. Bensa-asemille jonot oli kans mielettömiä mut onneks me tankattiin jo viikonloppuna. Yliopisto on joka tapauksessa suljettu huomenna joten päivä opiskelua täällä kotona tiedossa! Ai niin, täällä lakkoillaan mm korkeita hintoja ja eläkeiän nostamista vastaan. Ja mielestäni ihan syystä ainakin tuo hintoja vastaan protestoiminen, tämähän on tosiaan koko Karibian kallein saari. Katsotaan miten lakossa tulee käymään! jännityksellä odotetaan..

Kuvia päivitetty! Valitettavasti niitä kuvia delfiineistä ja kilpikonnista ei nyt sitten ole näyttää sattuneesta syystä..