Profile
Blog
Photos
Videos
Jatketaanpas nyt siita, mihin viimeksi jaatiin...
Eli joulu Guatemala Cityssa sujui siis mukavasti. 26.12. meilla oli sitten lento aamulla klo 6.30 GC:sta Floresiin ja meidan hotellista olikin ilmainen bussikuljetus lentokentalle, mika oli tosi kiva juttu. Tosin tajuttiin pian siella lentokentalla jonotellessamme, ettei se ollutkaan niin hyva juttu, koska meidan lento lahtikin joltain muulta lentokentalta! Ei todellakaan oltu ajateltu, etta Cuatemala Cityssa olisi monta lentokenttaa ja kun hotellikin mainosti vaan etta airport shuttle, eika meilta mitaan kyselty, etta minne lentokentalle oltais menossa. Sit ei muuta kun akkia taksi alle ja taysilla sinne toiselle lentokentalle! Vahan kylla jannitti, etta ehditaanko koneeseen, koska ei oltu mitenkaan erityisen ajoissa siella vaarallakaan lentokentalla.
Noin vartin taksimatkan jalkeen saavuttiin sellaiselle ihme varastoalueelle ja kuinka ollakaan, siellahan meidan lentokentta olikin! :D Ei siina loppujen lopuksi ollut edes mitaan kiiretta, koska porukka jonotteli viela check inniin ja homma oli muutenkin viela ihan levallaan (eika se kone tosiaankaan lahteny viela klo 6.30...). Ehdittiin siis lennolle kuitenkin!
Floresissa otettiin taksi suoraan bussiasemalle ja sielta paikallisbussi (joka oli talla kertaa sellainen 9 hengen minibussi) Melchor Menosiin, joka on rajanylityspaikka Guatemalan puolella. Bussin kyydissa oli valilla 12 henkea (yks tyyppi roikkui oven ulkopuolella), mutta onneks me saatiin paikat etupenkilta, niin sinne ei tungettu enaa lisaa jengia ;)
Melchor Menosissa hypattiin bussista ja kaveltiin rajanylityspaikalle. Passien tarkastuksen yhteydessa se tati sanoi mulle, etta se on sitten 30 quetzalia/henki, mut sit kun ma siina tuskasen nakoisena rupesin kaivelemaan kukkaroa (luettiin lonely Planetista, etta Guatemalasta lahtiessa ei pitais olla mitaan maksua ja oltiin tietty tuhlattu kaikki rahat, mut onneks multa loytyis viela yks satanen) ja ojensin sille ryppyisen satasen ja sanoin, etta kaksi henkea kiitos, niin sit se antoi mulle kuitenkin kuuskymppia takas! En tieda, tultiinko huijatuksi ja sitten se kuitenkin saali meita ja antoi alennusta vai mita ihmetta siina oikein tapahtui?!? ;D Jostain syysta ei kuitenkaan tee mieli ruveta siina rajalla vankaamaan, etta "luin kaks vuotta vanhasta matkaoppaasta, etta mitaan maksua ei pitais olla, yritatteko huijata?"
No, mutta paastiin kuitenkin Belizen puolelle ja otettiin rajalta taksi San Ignacioon. Mentiin siella taas Hanna'siin syomaan, jossa on maailman parhaat inkivaari-chili-rommikatkaravut! Ostettiin sielta keittokirja, josta loytyy kyseisen herkun ja lukuisten muiden Belizelaisten rommipitoisten ruokien reseptit! Nam! Illalla mentiin viela sporttipubiin bisselle, mutta uni tuli silmaan aika aikasin, kun oli kuitenkin tullut herattya aamuneljalta lentoa varten.
Seuraavana aamuna lahdettiin bussilla kohti Belize Citya, koska haluttiin ottaa varman paalle kuljetusten kanssa, kun seuraava lento lahti sita seuraavana paivana. Ei kuitenkaan haluttu jaada Belizr Cityyn yoksi, koska se ei vaikuta mitenkaan kauheen kivalta paikalta, joten ajateltiin vahan verestaa alkureissun muistoja ja otettiin taas vene Caye Caulkerille. Ajateltiin, etta mennaan taas Blue Wave Guesthouseen, kun se oli niin kiva paikka, mutta kun paastiin mestoille, niin kavi ilmi, etta high season oli toden teolla alkanut; sama huone, jossa oltiin joulukuun alussa (ja maksoi silloin 50 belizen dollaria= n. 17 euroo) maksoikin yhtakkia 60 US dollaria (n. 42 euroo)!!! Pieni hinankorotus!!! Jatettiin se homma valiin ihan periaatteesta ja paadyttiin Tina's backpackeriin, joka oli kylla aikamoinen murju ja hinta oli silti 55 belizen dollaria, mutta pakkohan sita oli jossain nukkua.
Sesongin alkamisen huomasi Caye Caulkerilla tosi hyvin muutenkin. Siella oli triplasti enemman porukkaa ja porukka koostui suurelta osin lapsiperheista ja viis-kuuskymppisista seurueista. Eli pilalla, pilalla, pilalla, ei ollut enaa mikaan niin kuin ennen... :) Ei vaan, oltiin siella kylla silloin se viikko aivan tosi hyvaan aikaan, hinnat oli kohdallaan, porukkaa oli vahan ja kaikki oli samanhenkista jengia. nyt kun sinne tuli uudestaan, niin se oli jotenkin vielakin hakellyttavampaa se valkoinen hiekka, turkoosi, alyttoman kirkas vesi ja ne kaikki ihanat eri pastellivareilla maalatut talot. Niin kun Wanda kertoikin, niin se vaikuttaa ihan epatodelliselta, kun se on niin postikorttimateriaalia :)
28. paiva sitten lennahdettiin Miamin kautta Los Angelesiin. Oli kylla aika kiva palata taas "sivistyksen" pariin :) Kaytiin vahan shoppaamassa Santa Monicassa ja lahetettiin muutama kirja ja jotain muuta ylimaarasta pikkuromua kotiin. Ja sitten taas lentokentalle kohti uusia seikkailuja Uudessa Seelannissa! :)
- comments
Riikkis Kai pidetn Belizelinen ilta pikimmiten kun kotiudutte?!?!? Odottelen niit inkivri-chili-rommikatkiksia vesi kielell... ;)