Viimeista paivaa Sihaknouvillessa. Sitten matka jatkuu taas Phnom Penhiin ja keskiviikkona Singaporeen. Ehin huomenna viela ottaa pari tuntian aurinkoa ennen kuin bussi starttaa. Sitten on enaa jaljella matkan viimeinen osuus ja kaunpunkilomailua.

Aika taalla Sihanoukvillessa on mennyt kylla todella nopeasti. Oon tavannut uusia ihmisia ja kokenut pelottavia asioita. Perjantaina menin taas biitsille heti aamusta. Viereiselle auringonotto pedille tuli yks englantilainen Laura, joka myos matkustaa 5 vkoa yksin. Otettiin paiva aurinkoa ja illalla mentiin sitten yhdessa syomaan paivallista. Kaytiin myos varaamassa ennen iltaa yhdessa paiva retki seuraavalle paivalle. Illallisen jalkeen kaytiin yhdessa rantabaarissa ja ne moi seuraavalle paivalle lippuja saari bileisiin. Oltiin silleen, etta totta kai lahetaan. Bileet on n.30min paassa Serenpity beatchilta botskilla autiolla saarella. Ite en nyt oikein tykkaa pimealla matkustaa merella ja viela jollain pienella veneella, jossa on kannisia ihmisia, mutta koko bileet kuullosti niin siistlta, etta ostettiin liput valmiiksi.

Seuraavana paivana mentiin Lauran kanssa aamulla paiva reissulle. Matkaa taitettiin kolme kerroksisella isolla laivalla. Ylimmassa kerroksessa sai maata ja ottaa aurinkoa, keksimmaisessa oli baari ja alimmassa kerroksessa oli vaan poytia ja tuoleja. Reissu sisalsi snorklailua ja nain paljon merisiileja ja koralleja ja jonkin verran kaloja. Talla kertaa oli ihan kiva snorklaila, koska ei ollut meduusoja. Aina ennen kun oon snorklailu, homma on aina pitanyt jattaa kesken, koska meressa on ollut liikaa meduusoja. Sitten matka jatkui saarelle, missa oli aivan uskomattoman upea hiekkranta. Aivan taydellinen paratiisi, missa ei ollut ketaan ihmisia. Saarella tehtiin pieni kierros kavellen. Eka trekattiin polkua pitkin viidakossa ja sitten saavuttiin joelle, jossa oli aivan tumman ruskeata vetta. Vesi on kuulemma siksi niin tumma, koska puut paastavat varia veteen. Tieda sit mika on oikea syy. Mutta vesi ei haissut, joten ehka se oli sitten oikea syy. Joen pohja oli onneksi aika tasaista hiekkapohjaa, valilla oli joku isompi kivi tai puun kanto tai puu pitkallaan vedessa. Kaikki kanto kamoja kasissa, koska vesi ylettyi valilla jopa rintakehaan asti. Tosi hauska ja mielenkiintoinen. En ole koskaan tehnyt mitaan tuollaista aikaisemmin. Itseasiassa taa saari oli vissiin se sama, minne mun oli tarkoitus menna yoksi. Ei ihme, etta oon kuullu et se on oikea paratiisi saari. Talla hetkella kyseisella saarella on kolme bungalowi kylaa. Suunnitelmissa on kuitenkin rakentaa lentokentta, hotelleja, golf rataa jne kyseiselle saarelle. Paikka oli viela koskematon ja todella kaunis, mutta viiden vuoden paasta paikka on varmasti aivan jotain muuta. Koko taa Sihanoukville alue on kylla kehitysvaiheessa. Koko ajan rakennetaan isoja hotelleja ja mennaan massaturismin puolelle. Venalaiset tekee tasta kylla toisen oman maansa, koska niilla on jo yksi ranta taalla kokonaan omistuksessaan ja nyt ne on kuulemma ostanut myos parhaimman rannan kokonaan itselleen. Viiden vuoden paasta koko rannalla ei tule olemaan mitaan muuta kuin isoja venalaisia hotelleja ja ranta kuulemma siivotaan puhtaaksi kaikista muista yrittajista. Varmasti tosi hyvaa bisnesta niille, mutta silti kylla pistaa vahan vihaksi ja harmittaa muiden yrittajien puolesta. Nyt tanne kannattaa todellakin viela tulla, muutaman vuoden paasta koko paikka on aivan erinnakoinen ja taynna rakkaita itanaapureita.

Paiva reissulla tapasin yhden suomenruotsalainen tyton, Bettiinan, joka asuu kyllakin talla hetkella Ausseissa. Saari reissun jalkeen istuttiin vaan baari tiskilla, juotiin pari olutta ja juteltiin. Kerroin Bettiinalle illan bileista ja se sytty kans ajatuksesta lahtea sinne. Joten illalla kasin aikaa oltiin rannalla odottelemassa kuljetusta saarelle ja kohti upeita bileita. Itse olin vahan huolissaan, koska jo paivalla olin kuullut ukkosen jyrisevan ja nyt illalla parin tunnin ajan taivaanrannassa oli salamoinut. Mutta tatahan tapahtuu taalla tosi usein, etta naet kaukana salamoita ja ukonilma ei koskaan tuu sinne missa ite oot. Myrsy ei nayttanyt yhtaan lahenevan ,joten uskaltauduin lahtea reissuun. Pakkauduttiin 25 ihmista veneeseen ja matka alkoi kohti autiosaarta ja bileita. No oltiin ehka ajettu 15 min kun alkoi ripsia ja 5 min myohemmin vetta tuli kuin esterin perseesta ja ukonilma oli todella lahella. Huudettiin kuskille, etta mennaan takaisin, mutta se vaan jatkoi matkaa. Kaikkia pelotti tosi paljon ja osa tytoista itki. Ite pelkaan ukkosta jopa maalla ja en todellakaan tykkaa vesimatkustuksesta, joten combo oli tosi paha myos mulle. En oo kylla koskaan pelannyt niin paljon elaessani. Oli aivan pilkkopimeaa, salamat iski todella lahella ja jotkut suoraan mereen ja jyrinat tuli aivan samaan aikaan salamojen kanssa, joten ukonilma oli aivan paalla. Veneessa ei tietenkaa ollut yhtaan pelastusliivia. Onneksi ajettiin koko ajan jotain noin 200-300m rannasta, etta sinne ois voinut sitten suunnistaa, jos vene ois kaatunut. Mutta oli aivan kamalaa olla pikku botskissa ja tietamatta kuinka pitkalti matkaa on viela jalella. Matka kesti varmaan kokonaisuudessa 40-50min. Yks tytto mun vieressa oli aivan hysteerinen ja huusi ja itki vaan. Itse yritin pysya rauhallisena ja suunnitelin, etta mita teen jos vene kaatuu. Onneksi, vaikka ukkosmyrsky oli aivan paalla, missaan vaiheessa ei alkanut tuulemaan kovasti, joten isoja aaltoja ei ollut ja vene ei keikkunut. Itse asiassa venematka oli aika tasainen, mutta silti olin aivan kauhusta jaykkana. Paastiin lopulta perille ja se tunne kun tajusin, etta tajusin etta paasenki hengissa pois taalta merelta oli jotain aivan uskomatonta. Melkein aloin iteki itkemaan kun nain rannan ja valoa minne oltiin menossa.

Kaikki oli aivan niikuin uitettuja koiria. Aivan litimarkia ja ainaki itella bilefiilis oli kadoksissa. Yks vene tuli ehka puol tuntia meidan jalkeen, ja heidan kuksi oli itseasiassa eksynyt myrskyssa merella. Joten ne oli harhaillut merella 1,5h keskella ukkosmyrsya. Kaikki tytot oli hysteerisia ja itki, kun paasivat maahan. Reilun tunnin paasta ukkonen loppui ja osa jengista lahti heti takaisin paluumatkalle. Itse en viela uskaltanut, koska nain etta viela jossain salamoi. Halusin olla aivan varma, etta sitten kun uusin veneretken takaisin, en todellakaan tee sita missaan myrskyssa. Paluumatka oli todella iisi menomatkaan verrattuna ja oltiin mantereella ehka 30minuutin jalkeen.

Ilman myrsya bileet olisi kylla ollu aivan uskomattomat. Saari ol todella kaunis ja hiekkaranta upea. Iso baaritiski, dj soittamassa musiikkia, nuotio, tulishowta jne. Mutta myrskyn jalkeen sade ei loppunut, vaan yhden aikaa kun lahdin suomenruotsalaisen kanssa kotimatkalle edelleen tihuutti vetta. Bilefiilista ei saanut mitenkaan takaisin.

Seuraavana paivana menin aamusta Bettiinan hotellille, koska siella oli uima-allas. Makoiltiin altaalla ja mietittiin eilista, etta oli uskomaton ilta. Kavasin samalla puhelimella fb:ssa, koska en ollut paassyt pariin paivaan nettiin, ja Anna oli laittanut viestia, etta se on tullut sina aamuna Sihanoukvillee, etta oonko viela taalla. Laitoin Annalle tekstarin ja se oli biitsilla. Sovin Bettiinan kanssa illallistreffit, ja lahdin rannalla Annaa tapaamaan. Bettiina ei halunut lahtea, koska oli vasynyt ja halusi olla uima-altaalla. Hahaaa nahtiin sittenki ennen Suomea. No huomenna kun lahden niin silloin kylla nahdaan seuraavan kerran Suomessa.

Jaatiin Annan kanssa rannalle paivaksi ottaa aurinkoa ja sattumalta viereisilla aurinkotuoleilla oli pari itavaltalaista poikaa, jotka olin tavannut eilen saaribileissa. Itse lahdin yhden aikaa bileista ja pojat oli lahtenyt joskus neljan viiden aikaan. He olivat kylla nauttineet bileista, vaikka menomatka oli ollut hirvea ja vettaripsi koko ajan. Juteltiin koko paivan poikien kaa ja sovittiin kasin aikaa treffit baariin, koska mulla ja Annalla piti lahte viiden aikaa suihkuun, etta ollaan vaan kuudelta valmiina treffaa Bettiina. Kun palattiin Annan kanssa guesthouseen, tajuttiin, etta meidan guesthouset on aivan vierekkain. Anna ei ollut tietanyt missa guesthousessa oon ja oli vaan etsinyt itsekseen yhen ja yllattaen se onki ihan viereinen. Kuudelta nahtiin Annan kanssa Bettiina ja kaytiin syomassa. Kasilta nahtiin sitten pojat. Juotiin muutamat oluset ja yhden aikaa suunnattiin nukkumaan. Bettina meni jo aikasemmin nukkumaan, koska se oli aamusta lahtemassa Phnom Penhiin ja itseasiassa myos pojat oli heti aamusta menossa Phnom Penhiin. Oli kylla hauskaa ja seuraavana paivana ei ollut edes oloja, koska lopetettiin ilta niin aikaisin.

Tanaan Annan kanssa vaan suunnistettiin puolilta paivin biitsille ja maattiin koko paiva siella. Oli kylla helvetin kuuma. Mutta joo ei saa valittaa, koska Suomessa edelleen satelee vaan lunta. Otetaan ilta nyt ihan rennosti ja paivitellaan blogeja ja ajoissa nukkuu, etta aamulla oon heti biitsilla, etta ehdin viela hetken olla auringossa.