Tänään ohjelmassa bussi matkustusta Siem Reapistä Sihanoukvilleen. Herätys oli tähän mennessä aikaisin 5:45. Mut ei se ollu niin paha, koska bussissa pystyy nukkumaan. Ja lupasivat et matka kestää 9h. Mut en kyllä usko tähän. Kuulostaa aivan liian hyvältä. Koska täällä on Phnom Penhiin matkaa 6h ja Phnom Penhistä Sihaknouvilleen 4h. 

Oltiin Siem Reapissä 3 yötä. Saatiin onneksi Terry eriin majapaikkaan kuin me. Meidän majapaikka oli liian kallis sille. Se ihminen on alkanut kumpaakin meitä ärsyttämään aivan suunnattomasti. Sillä kyl kiinnostaa kaikki nähtävyydet, mutta tuntuu olevan vähän kunnioitusta paikallisia ja heidän elämän olosuhteita kohtaan. Hävettää sen kanssa olla aina kaupassakin, kun se tinkaamalla tinkaa, se ei lopeta kesken ja lähe kävelemään, jos hinta ei miellyttä. Aina myös jos ollaan syömässä se vääntelee naamaa ku kuulee hinnan. Ja vielä silleen, et siinä on paikallisia ympärillä. Alkaa itsellä hävettää, mut sillä ei. Kaikkein ärsyttävintä on se, ettei se itse suunnittele omaa reissuaan vaan ottaa et me Annan kaa päätetään ja yrittää sitten tunkea mukaan. Kemiat ei nyt vaan kohtaa ja tämä ihminen ei oikein näytä ymmärtävän sitä. No mä lähin suunnitelman mukaisesti nyt Sihanoukvilleen ja Anna jäi vielä yhdeksi yöksi Siem Reapiin järjestelee asioita ja miettimään, et mihin seuraavaksi. Seuraavan kerran nähdään Annan kanssa Suomessa, enää ei matkasuunnitelmat kohtaa. Kiitos Annalle on ollut ilo reissata yhdessä. 

Nyt Siem Reapin takaisin. Kaikki turistit, jotka sinne suuntaa, menevät varmasti Angkor Watin takia. Tämä kyseinen paikka sisältää erittäin laajalla alueella olevia temppeleitä. Kauimmassa missä me vierailtiin oli yli 30 km keskustasta ja lähin 6km päässä. Temppelit oli erittäin hienoja ja vaikuttavia. Kaikki temppelit oli yksilöinään omanlaisia. Alue on niin laaja ja sisältää niin paljon erilaisia temppeleitä ja rakennelmia, että aikaa saa helposti menemään monta päivää. Me vierailimme eri temppeleillä kahden päivän ajan. Kaikki tärkeimmät tuli lähtyä, mutta monen monta jäi vielä näkemättä. 

Ekana päivänä emme tehneet mitään erikoista Siem Reapissä. Lilluttiin hotellin uima-altaassa ja illalla kierreltiin vähän night marketia ja käytiin hieronnassa. Hierojat oli sokeita. Seuraavana päivänä startattiin ysiltä meidän Angkor Wat turnee. Koko valosa aika vierailtiin erilaisissa kivestärakennetuista temppeleissä. Päivä oli kyllä pitkä ja rankka. Kuumuus viimeistään yhen, kahen aikaa oli erittäin uuvuttaman kuuma ja hiki vaan valui tekemättä mitään. Mutta mepäs kiipeiltiin temppeleitä ylös ja alas ja käveltiin pitkin epätasaisia kiviä ja polkuja. Illalla ei jaksanut tehdä enää mitään muuta kuin käydä syömässä ja ajoissa nukkumaan, koska seuraavana aamuna kasilta lähtö tutkimaan lisää uusia temppeleitä. 

Tänä aamuna Terry nukku pommiin ja jouduttiin käymään herättää se, kun odoteltiin pihalla tuktukin kanssa. Onneksi lähdettiin ajoissa, koska Terryn aiheuttaman viivästyksen lisäksi, mopedimme hajosi matkalla kauimmalle temppelille. Käynistämisyritysten ja miettimisen jälkeen, mopo työnnettiin jonkun matkan päässä olevalle korjauspaikalle ja selvisi syykin matkan keskeytymiseen. Jokin tärkeä johto oli viottunut. Mekaanikkopojat korjasivat vian hetkessä sen paikannettuaan ja matka pystyi jatkumaan. Syy ei ollutkaan bensassa niin kuin Terry koko ajan hoki tietäväisenä. Oltiin hetki aikasemmin käyty tankilla ja melko pian sen jälkeen mopo sammu. Yritin selittää sille, ettei paikallisilla ole varaa kusettaa toista paikallista, koska hetken päästä ei ole muuten markkinoita. Äkkiähän tuktuk kuskien kesken sana kiertää mistä saa huonoa bensaa ja minne ei kannata mennä. Ja olin oikeassa, vika ei ollut bensassa.

Vierailtiin parissa temppelissä jälleen ja maamiina museossa. Tän jälkeen lounastettiin. Tää meidän tuktuk kuski osoittautui oikein mukavaksi vitsi veikoksi. Osasi hyvää englantia ja se opiskelee yliopistossa kirjallisuutta. Haluaa tulla opettajaksi. Samalla kuin lounastettiin Phrom, tuktuk kuski, kertoi omasta taustastaan ja elämän tilanteesta. Erittäin mielenkiintoista. Terry sitten taas fiksuna poika alkoi kyselee politiikasta ja Kambodzan kommunistisuudesta. Phrom kyllä vastasi. Erittäin vältellen ja hiljaisella äänellä. Huomasi heti ettei se olisi halunnut puhua aiheesta. Terry sen kuin jatkoi. Onneksi se sitten tajusi jossain vaiheessa lopettaa sen. Ehkä tuollaisista asioista voisi jutella neljän seinän sisällä yksityisessä tilassa kuin julkisessa tilassa, jossa on myös muita läsnä. Ei mitään tilanne tajua. 

Tän jälkeen käytiin vielä tsekkaa yks temppeli ja tällä kertaa jo puol neljältä oltiin takas kaupungissa. Just sopiva päivän pituus, ettei ollut aivan rikki poikki. Ehdittiin Annan kanssa lilluu meidän uima-altaassa ja sitten mentiin meidän yhteisen illan kunniaksi syömään sushia ja juotiin oluset. Oli hyvää ja mukavaa vaihtelua paikalliselle ruoalle, joka ei ole läheskään yhtä hyvää kuin Thaimaassa. Kaipaan kovasti Thaimaan red ja panang currya. 

Kambodza on tähän mennessä jättänyt syvän vaikuttuksen historiallaan ja nähtävyyksillään. Kerjäläisiä näkee, joka paikassa mutta Sien Reapissa niitä oli paljon enemmän kuin Phnom Penhissä. Ne aina puhuu silleen kimeän surkealla äänellä ja ne seuraa sua joka paikkaan kun lähet kävelee pois. Joskus jopa tarttuvat kädestä tai paidan helmasta. Harmittomia mutta paikoitellen erittäin ärsyttäviä, kun eivät lopeta. Täällä on aivan selkeästi paljon enemmän kerjäläisiä kuin Thaimaassa tai Laosissa. Laosissa en tainnut nähdä yhtään. Varmasti lähihistoria vaikuttaa paljon tähänkin asiaan. Myös maamiinojen ja muiden räjähteiden uhreja näkee päivittäin. Osa elää hyvää elämää proteesin avulla, mutta osa kerjää elantonsa saamiseksi. Ja eihän köyhemmillä ole edes varaa proteesiin.