Moikka!

Eilen ei millään jaksanut enää kirjoittaa, sen verran rankka päivä oli. Olimme jo kymmenen aikaan matkalla Skytrainille. Matkasimme Skytrainilla ensiksi Siam-asemalle, jossa vaihdoimme Skytrainia toiselle linjalle ja ajoimme Sathorn Taksin-asemalle. Siellä sijaitsee Central Pier, josta lähtevät Chao Phraya Tourist Boat -veneet. Ostimme 150bahtilla lipun, jolla sai ajella koko päivän. Chao Phraya eli Menamjoki virtaa kaupungin läpi ja on ehdottomasti ällöttävin joki, jonka olen koskaan nähnyt. Vesi oli ruskeaa ja pinnalla ajelehti kaikenlaista moskaa mm. valtavia kasvilauttoja, tukkeja ja roskia. Rannalla näimme pilvenpiirtäjiä, luksushotelleja (mm. Hilton Millennium) sekä paikallisten asumuksia. Vene kulki vastavirtaan pohjoista kohti eikä vene heilunut lähes yhtään, vaikka virtaus oli todella kovaa ja veneitä kulki joka puolella. Vene pysähtyi muutamalla asemalla ennen kuin jäimme pois Tha Chang -laiturilla. Kävelimme torin läpi ja rupesimme suunnistamaan kohti Grand Palacea. Sen olisi pitänyt olla helppoa, sillä näimme muurit tien toisella puolella, mutta emme tienneet missä sisäänkäynti on. Lähdimme tietysti kävelemään väärään suuntaan. Joka puolella tuktuk-kuskit kysyivät, minne olemme menossa. He joko väittivät, että palatsi on kiinni ja tarjoutuivat viemään toiseen paikkaan tai että meillä ei ollut sopivat vaatteet palatsiin ja tarjoutuivat viemään toiseen paikkaan. Onneksi tiesimme etukäteen näistä huijareista ja pääsimme portille. Siellä tuktuk-kuskit väittivät, että kahden jälkeen palatsiin pääsisi mutta ei ennen. Kello oli kaksitoista. Silti ihmisiä meni sisälle. Ja mehän mentiin perässä. Tosi asia oli, että meillä ei ollut sopivat vaatteet. Palatsissa on tiukat dresscodet (ei sortseja, lyhyitä hameita, toppeja jne.) mutta onneksi sieltä sai lainata panttia vastaan sopivat vaatteet (pitkät housut pojille ja kietaisuhame minulle). Pääsymaksu oli 350bahtia.

Helle oli tukahduttava jälleen kerran, mittarin mukaan +34C, ja aurinko paistoi. Meinasimme vaipua epätoivoon kierrellessämme Wat Phra Kaeota ettemme edes jaksaneet lukea pikkuopastamme. Wat tarkoittaa temppeliä, ja alueella olikin useita hienoja rakennuksia, jotka oli vuorattu kimaltelevilla mosaiikkipaloilla. Lisäksi alueella oli paljon patsaita, mm. portteja vartioivia demoneita. Yhteen rakennukseen pääsi sisälle, siellä oli ikivanha emeraldi-Buddha. Ihmiset rukoilivat ja palvoivat patsasta. Pelastukseksemme koitui temppelialueen jälkeinen kioski, josta ostimme vettä. Kävelimme vielä Grand Palacen alueella ja ihailimme puistoistutuksia. Täytyy sanoa, että ilma ei ollut parhain kulttuurinähtävyydelle, sillä me ei oikeastaan edes tiedetä, missä kävimme. :D Hieno paikka, ei muuta.

Matka takaisin hotellille kesti yli tunnin, melkein kaksi. Jouduimme odottamaan venettä puoli tuntia, ja Skytrain vei aikaa. Ihmisiä oli tuhottomasti, koska kello oli puoli viisi. Hikisinä ja väsyneinä pääsimme hotellille. Uinnin jälkeen lähdimme MBK-tavarataloon. Kävimme syömässä siinä paremmassa International Food Avenuessa, joka on kalliimpi, muuta viihtyisämpi kuin ylemmässä kerroksessa oleva Food Court. Illalla uni tuli hyvin silmään rankan päivän jälkeen.

Tänään teimme lisää turistijuttuja, vierailimme nimittäin siinä pakollisessa "silkkimuseossa", joka ei osoittautunutkaan siis silkkimuseoksi. Kyseessä oli siis Jim Thompsonin talo. Jim Thompson oli 2.maailmansodan aikaan Thaimaahan muuttanut amerikkalainen, joka rakastui Thai-kulttuuriin ja asettui Bangkokiin asumaan. Hänen talonsa toimii nykypäivänä museona. Olimme 40minuutin englanninkielellä opastetulla kierroksella, ja meille esiteltiin taloa, sekä sen taidekokoelmaa. Pääosassa olivat thaimaalainen arkkitehtuuri sekä erilaiset taide-esineet eri puolilta Aasiaa. Ihan ok paikka, hinta oli tosi huokea (50bahtia opiskelijat/alle 25-vuotiaat).

Museon jälkeen menimme MBK-tavarataloon kiertelemään ja kävimme siinä nuhjuisemmassa Food Courtissa syömässä. Valtava nuudeliannos ja valtava pepsi kustansivat 90bahtia! Todella halpaa siis. Kiertelimme vielä muissakin Siamin ostoskeskuksissa ja kävimme ihmettelemässä Siam Paragonin elokuvateatterikompleksia. Tarkoituksenamme oli ollut mennä elokuviin, mutta väsyneinä emme jaksaneet päättää elokuvaa saatika mennä jonottamaan lippuja. Väkeä oli perjantain kunniaksi liikkeellä varmaan miljoona. Asiaa ei auttanut se, että Siamin aukiolla oli esiintymässä joku thaimaalainen suosittu poikabändi. Sadat koulutytöt tungeksivat, kiljuivat ja ottivat valokuvia. Bändi oli siis joku ihan never-heard meille, Jonas Brothers tyylinen. :D Kiertelimme Siam Paragonin Paragon-tavarataloa, joka itsessään on jo niin valtava, että vaivuin aivan epätoivoon. Yritin etsiä kenkiä, mutta vaihtoehtoja oli ainakin miljoona. Ei hyvä. Kävimme myös katsomassa mielenkiinnon vuoksi Chanelin kaupassa laukkuja, hintaa Chanelin 2.55 klassikkolaukulle tuli 122 000 bahtia eli reilu 3000€, ei siis yhtään halvempaa kuin Suomessa!

Palasimme masentuineina ja väsyneinä hotellille ja matkalla alkoi tietysti satamaan. Tilasimme Room Servicesta ruokaa, mutta 20minuutin päästä soitettiin, että ruokaa ei voida tuoda, koska sataa niin paljon (?!). Pakko kai napata golfsateenvarjo ja lähteä etsimään ruokapaikkaa kaatosateessa ja ukkosessa. Ei hyvä. Huomenna muuten suunnitelmissa Lumphini Park, Royal Bangkok Sports Club sekä alueen golfkaupat, eli hikoilua on jälleen tiedossa. Illalla menemme johonkin pilvenpiirtäjään drinksuille. ;) Niihin on vain niin kovat dresscodet, että täytyy varmaan ostaa jotain! Huomiseen...

Terkuin, Minna