Namaste taas!

Muutama paiva vierahti koskia laskiessa. Ja nyt olen Nepalin paakaupungissa, Katmandussa.

Tiistai-aamuna Pokharassa menin Shai Rafting Agencyyn, jonka olin vertailussa todennut parhaimmaksi, ja heilla oli myos sopiva matka tarjolla sopivaan aikaan. (3 paivaa, Seti ja Trisuli -koskilla.) Aamulla toimissa istuessani vilkaisin muita osallistujia joutessani ja nimilistasta paljastui jarkytys: muut 27 olivat kaikki israelilaisia, jotka tunnetusti kayvat paikoissa, joissa muut israelilaiset ovat hyvaksi havainneet. Suurista ennakkoluuloista huolimatta paatin kuitenkin maksaa osallistumismaksun (olihan tama oiva tilaisuus tutustua tahan "sosiaaliseen" turistiporukkaan.

Kuten niin monesti, niin tassakin tapauksessa ennakkoluulot kuitenkin osoittautuivat turhiksi melko nopeasti. Tassakin porukasa onneksi oli muutama ihminen, jotka halusivat tutustua myos muihin kuin israelilaisiin. Esim. Elkana piti seuraa ja jakoi myos teltta-asumuksen kanssani. Muuten olisi voinut olla hieman yksinaista. Johtopaikka lautassa ja hurjat syotot beachvolleyssa myos auttoivat porukkaan sopeutumisessa. Ja samalla tiedot juutalaisuudesta ja heidan tavoistaan kasvoivat reilusti!

Itse raftailu oli lahinna leppoisaa chillailua, vaikka se kylla toimi hyvana reenina, kun meloessa meloi tosissaan (toisin kuin suurin osa). Jatkossa kuitenkin tulen laskemaan vain IV:n ja V:n koskia. (nyt II ja III harvoin). Eras kaveri kuitenkin koki lopussa ikavia hetkia kun koskessa uidessaan ajautui huonolle reitille ja joutui pyorteen imaisemaksi muutamaan otteeseen. Kun meidan vene sai poimittua eksyneen lampaan takaisin veneeseen, oli kaveri totaalisen uupunut. Leiriruoka oli makoisaa ja esim. popcornia oli joka ilta, jee!

Kaikki kiva loppuu kuitenkin aikanaan ja jatkoin matkaa kohti Katmandua, koska saastin bussimatkailussa n. 4 tuntia. Silti n. 120 kilometrin matka kesti noin. 6 tuntia ruuhkineen. Vaikka tultiin highwayta pitkin, niin kyseessa oli oikeastaan highway to hell. Valilla meinasi olla kurat housussa, lahinna vatsaongelmian takia, onneksi kuski kerkesi pysayttaa bussin ajoissa niin kerkesin juuri ja juuri puskaan tarpeille. Ohikulkevat koulutytot naureskelivat jostain syysta kun turistilla on tukalat oltavat housut kintuissa, kohteliaasti he kuitenkin katsoivat toisaalle! Luottamusta ei myoskaan lisaa meikalaisittan riskit ohitukset mutkissa, maanvyorymat, aukot ja murtumat aidoissa tai bussin romut rotkojen pohjalla. Tai rafting-oppaan: "5 paivaa sitten tassa kohtaa syoksyi bussi rotkoon ja 16 kuoli." No tiettyja riskeja pitaa ottaa tai sitten voi jaada kotiin. (Ja tuntuu Suomessakin olevan melko vaarallista, joku apina taas ammuskellu koulussa, prkl!)

Katmandussa ja Katmandu Valleyn alueella jonkin aikaa nyt ja sitten Chitwanin Kansallispuistoon bongailemaan elukoita.

Tanaan kavin paivaretkeilemassa Monkey Templen huipulla kattelemessa maisemia Kathmandu Valleyyn (ei apina vohkinut vesipulloa, niin kuin eraassa matkailuohjelmassa tapahtui) seka Durbar Squarella.

Nyt syomaan ja lepailemaan ja kuuntelemaan suomirokkia iPodista! (mikali huoneeseen ei ole murtauduttu). Palataan!