Profile
Blog
Photos
Videos
Namaste taas!
Viimeiset paivat Nepalissa oli mahtavia! Vaikka menomatka oli melko dramaattinen, silla matkaa hidasti melko iso onnettomuus, jossa bussi oli tormannyt pikkubussiin. Bussin etuosasta koetettiin irrottaa verissapain olevaa naista, jonka jalat olivat jumissa. Meidan bussi meni auttamaan ja koysilla vedettiin kojelautaa, jolloin karsiva nainen saatiin irti. Pikkubussin etuosa oli myos aivan murskana. (En kylla istu bussin etuosassa enaa!). Matkalla nahtiin myos toinen onnettomuus, jossa bussia jo vedettiin ylos rotkossa, tuli taas muistutus Nepalin mahtavan turvallisista teista!
Chitwanin kansallispuistossa oli aarimmaisen leppoisaa. Guesthouse sijaitsi kansallispuiston rajalla, joen rannalla ja erittain rauhallisessa paikassa. (Jungle Sunset Camp, Chiwaniin menijoille suositteluni!) Ensimmaisena paivana lahdin kavelemaan pitkin rantaa kohti elefanttien kylpypaikkaa, olin ensimmainen turisti paikalla ja paasin vahan painimaan ja kylpemaan norsun kanssa. Myohemmin paikalle tuli myos muita ihmisia tekemaan samaa touhua, aamiaisen merkeissa vietin pari tuntia katselemassa touhua. Painimatsissa norsu jai selkeasti kakkoseksi, niin kuin kuvasta nakyy.
Iltapaivalla tein kavelyretken Elephant Breeding Centreen, jossa norsuja koulutetaan erilaisiin tehtaviin ja ratsuiksi safareille ja muihin puiston tehtaviin esim. Talleilla oli muistaakseni 24 norsua, joista 3 alle puolen vuoden ikaisia. Yksi pikkunorsu koetti kaydy isottelemaan, mutta onneksi se ei ollut kuin reilu 100-kiloinen niin sai tyonnettya sen sivummalle riehumaan! Pikkunorsut ovat talleilla vapaana (kuitenkin emonsa vierella suurimmaksi osaksi). Paivat norsut viettavat viidakossa ja yoksi tulevat omistajineen talleille.
Paluumatkalla talleilta tarkkailin jatkuvasti nakyisi joella krokotiileja ja tarkkaavaiset silmat bongasivat joen pinnalta pari kyhmya. Hieman odottelua ja pian gharial-krokotiili nappasi joesta kalan! Onneksi tuli oltua liikenteessa apostolin kyydilla. Ohimenevat turistijeepit tuskin tata tapahtumaa huomasivat! Rannalla ja kylan lapi kavellessa pikkupoikien "JOHN CENAA!" -huudot jaksoivat yha naurattaa! Vastasin kylla takaisin "No, no BATISTAA!" Illalla loytyi viela pieni reenipaikka hotellin katolta, jossa molempina iltoina paasin vetamaan pikkureenin guesthousen poikien kanssa, jotka innokkaina tarkkailet spedea ulkomaanreenaajaa.
Seuraavana paivana lahdin aamulla seitseman aikaan kanoottiretkelle ja talla retkella bongattiin pari mugger-krokotiilija ja erilaisia lintuja. Kanoottiretkea seurasi muutaman tunnin mielenkiintoinen kavelyretki kansallispuiston viidakossa kahden oppaan kanssa. Iilimadot rakastavat miun kenkavalintaa, jonka hieman epaonnistui sandaalien ollessa valinta. Jaloissa yhteensa vajaa 10 iilimadon purema, verista touhua! Iltapaivalla lisaa turistiaktiviteetteja norssafarin muodossa. Tassa olin hieman epaonninen silla yhteen koriin menee nelja ihmista ja puolet miun korin ihmisista oli hieman kookkaampia naishenkiloita, joten tila oli melko ahdas. Vaikka kyyti ei ollut niin mukavan tuntuista, niin safari oli kuitenkin hieno kokemus. Reissulla nahtiin 4 isoa sarvikuonoa ja yksi baby sarvikuono, parin eri lajin peuroja ja apinoita.
Matkaa oli kuitenkin jatkettava, silla paikallinen valuutta loppui ja kylassa ei ollut automaattia. Niinpa seuraavana paivana matka jatkui bussilla ankeaan rajakaupunkiin Intiassa, Raxauliin, johon jouduin jaamaan yoksi, silla juna lahti vasta seuraavana aamuna. Kylassa oli automaatti, josta oli kuitenkin rahat loppuneet. Muutaman tunnin paasta siihen tuli kuitenkin taydennysta ja sain taas valuuttaa. Ei tarvinnut lahtea yrittamaan pummilla matkustamista! Lipun hankinta osottautui haastavaksi jalleen ja Intia rupesi heti arsyttamaan! Ilmastoidut vaunut olivat taynna ja sielta minut ohjattiin tavalliseen sleeper-osastoon, jossa tuskin kukaan turisti matkustaa noin pitkia matkoja (n. 16 tuntia talla kertaa). Ajattelin, etta eikohan taman kesta, etenkin kun edellisena yona vaivannut delhibelly eli turistiripuli ei vaivannut enaa. Illalla kuitenkin maha alkoi jalleen vaivaamaan ja yo kului tuskaisen vatsan vaivatessa ja vessaan kiiruhtaen. Kun junan tullessa lopulta Kolkatalle, olo oli erittain huono ja vasynyt ja kaiken lisaksi tuli oksennuskin. Ei niin ihana matka siis! Lopulta kuitenkin loysin hotellinkin, johon paasin kuuden aikaan aamulla nukkumaan. Pikkukopista taas ryostohintaa. (Jatkuvat turistin huijaaminen ja lisahinta kaikesta alkaa valilla arsyttamaan todella pahasti!) Kerjalaisia tulee myos todella paljon pyytamaan syotavaa tai muutamaa rupiaa. Kun pikkusormet taputtavat jalkaa tai kyynerpaata, kun olet syomassa suklaata tekisi valilla mieli antaa lapsille jotain. Kyseisen toiminnan tukeminen ei kuitenkaan ole paras ratkaisu. Paikallisetkaan eivat yleensa kerjalaisille anna mitaan.
Nyt on paastava kohti rantoja ja akkia! Huomenna pitaa ottaa lento kohti Bangalorea, silla edellisen reissun kohtalo pelottaa eika kahden paivan junamatka houkuttele, vaikka olisikin selkeasti edullisempi vaihtoehto. Palaillaan taas!
- comments