Joopajoo

Tässä elellään viimestä päivää tällä saarella ja näillä näkymillä, vituttaa ku pientä orava, käpy jäässä ja hampaat poikki.

Tosiaan huomen aamulla pitäisi suunnata kohti bangkokkia mja samalla askeleen lähemmäs koto suomea, juuri sitä kylmää loskaista pimeää suomea. Fiilikset on ihan pohjamutia raapimassa eikä tästä päästä varmaan enää koskaan ylös. Eihän tätä taas tajunnut että lähtö tulee ennenkuin tänään aamulla kun kävin hakemassa sukellusvarusteet gh:lle valmiiksi huomista varten..

Tänään on vielä kaiken näköistä säätämistä jäljellä, esim. liput bankkariin, mopon myynti jakaiken näköstä muuta mitä nyt ei mieleen tule.

Reissu on ollut kyllä aivan mahtava ja kyllähän sitä varmaan joutuu tänne palaamaan mitä pikimmiten.

Tulihan sitä vielä mieleen että kun pekka on saanut sairastella tautejaan tässä pitkin matkaa niin kyllähän se nyt oli arvattavissa että pääseehän tässä ittekkin ottamaan osansa, eli nyt siis pientä kuumetta päällä ja pitäs vitutuksien, masennuksien sun muiden lisäksi vielä jaksaa sitäki kestää...

Viimeistä kertaa tällä reissulla täältä päivittelen joten katellaan jos katellaa.

-joona-

Noniin!

Uneton yö edessä, jostain syystä masiina ja pieni rumpalipoika päässä ei suostu lepäämään joten reissumies tekee tuikitarpeellisia viime hetken valmisteluja, toisin sanoen kirjoittaa blogia. Reissu on ollut parempi kuin mitä osasin odottaa, perspektiiviä arkeen on tullut taas niin maan perkeleesti! Tänään oli äärimmäisen haikeat hyvästit sukelluskoulun väen kanssa. Onhan tässä jo 3 kuukautta kyseisten heppujen kanssa ryypätty, hengailtu ja ennen kaikkea sukelleltu. Mahtavia tyyppejä Coral Grandin sukelluskoulu täynnä.

Pakko päästä takas saarelle, paluu on kuitenkin hamassa tulevaisuudessa. Toivottavasti samaa porukkaa löytyy vielä lorvehtimasta täältä kun paluun hetki koittaa. Ens kerralla sitten suoritetaankin se Dive Master koulutus ja pyräytetään lyhyt työntekoputki dive masterina jos työtä tarjotaan. Miksi ei tarjottaisi! Uusia tuttavuuksia matkalla on tullut todella paljon, muu porukka vaihtuu, me pysytään. Huomiseen asti kuitenkin. Onneks Facebook on olemassa joten luotuja kontakteja voi haalia kylmästä kotosuomestakin käsin hyvin vaivatta.

Urotsakun saapuminen saarelle oli odotetusti pelottava menestys. Meno on ollut villimpää kuin aikasemmin kolmen kuukauden aikana. Ei nyt kuitenkaan mopo täysin ole käsistä lähtenyt, paria poikkeusta lukuunottamatta, ja Larskin on saanut suoritettua open water koulutuksen ja on nyt siis sertifikoitu sukeltaja. Hienoa menoa! Nyt siis kääntyy kokka kohti bangkokin humua ja MC DONALDSIA! JESSSSS!!!!! Missä on mun hampurilaiset perkele! Ja onneks kohta saa sitä helvetin kebabia josta on unelmoitu kohta kolme kuukautta!

Pakko lopettaa kenties viimeinen blogi merkintä Lassen kommenttiin, josta herisi kenties hienoimmat naurut koko reissun aikana. Kommentin antaessaan lasse oli kuitenkin asustellut täällä naapurinamme pari viikkoa. Eilen Lasse vilkaisi jääkaappimme kuvitusta ja tokaisi:'' Ai tollanen toi jääkaapin kuvitus oikeesti on''

Näihin tunnelmiin, Becker.