Kuuleeko pasila?!?

No terrrrrveppä vaan kaikki karvanaamat. Täällä sitä vaan aika rientää ja aika kuluu. Tässä nyt hetkisen aikaa ollut taas taukoa tähän ahkeraan bloggaamiseen, tai no eihän tässä mitkään aktiviteetti pärinät ole muutenkaan päällä olleet, vaikka omasta puolestani sen voin sanoa, että on sitä hieman tullut sykittyäkin viime updeitin jälkeen. On nimittäin divemaster kurssi saatu päätökseen tossa hieman yli viikko sitten ja työt alotettua saman tien. Coralilla siis työskentelen DM:na ja tällä hetkellä se on kyllä vähän turhankin lepposaa...

Mitäs muuta, empähän ole tainnut laittaa mitään naapureistamme, jotka tulee ja menee... Samira tossa naapurissa asunu nyt kohta kuukauden ja välillä tossa kävi Mika ja Miraki kyläilemässä. M&M:n reissu ois tietty voinu vähän paremminki mennä, ainakin kelien suhteen. 2 viikon reissun aikana tais täällä Taolla sataa joka päivä, poislukien sama päivä jolloin he joutuivat lähtemään, josta sitten alkoikin viikon täydelliset kelit taas, jotka tuossa viikko(?) sitten loppuivat hulluun 4 päivää kestävään myrskyyn joka sai saaren tulvimaan ja muuttivat maisemaan taas aika radikaalisti, mutta sitten jumalan kantti ei enää kestänyt ja taolle saapui taas tutuksi käynyt auringon paiste ja sateettomuus. Nyt tossa naapurissa on Samiran lisäksi myös Sanna häiritsemässä härkäparimme leppoisaa luonnon mukaista oleskelua (ei nyt niin että se haittaisi ainakaan allekirjoittanutta, mutta kumminkin) vähän reilun viikon verran.

Nyt tässä alkaa reissu kääntymään jo pahasti loppua kohden ja paluu Bangkokin kautta suomeen alkaa hiipiä kuin tiikeri salakavalasti takaa päin, vaikka ehkäpä se döner kebab ja joulukinkku saa suupielet taas kohti korvia siellä koto suomessa... ja pääseehän sitä tänne aina takasinkin.

-joona-

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Heissulivei!

Nyt ei tosiaan oo hirveen paljoa tullut kirjoteltua. Aikaa olis ollut, kun oon tässä kipeenä pyöriny sängyn pohjalla pariin otteeseen. Nyt vihdoinkin tauti hellittänyt lopullisesti ja voi jatkaa sukellusexkursioita eteenpäin. Eli edessä on pelastus sukelluskurssi. Sen enempään ei taida tällä reissulla olla varaa tai aikaa. Mitä nyt muutamat hupisukellukset vois vielä nauttia!

Aivan törkeä ikävä kebabia! En tajuu miten voi kestää pitkää reissua ilman sillointällöin nautittavaa döneriä! Tämän uskomattoman kebabin himon vallassa sainkin kenties elämäni parhaan idean: Aion perustaa Koh Taolle Turkkilaisen Döner kebab ravintolan! Henkilökuntaa tarvitaan, itse aion tehdä opintomatkan Saksaan Dönerin kaupunkiin ja Iraniin, jolla opettelen mystisten kebab legendojen parissa kebablihan valmistuksen jaloa taitoa! Tällä idealla lyödään vielä rahoiksi!

Tehtiin jo suomalaiseen tyyliinkin pieni kuutamouinti. Keskellä yötä pelkän täysikuun valossa suoritettu alastonuinti menee ehdottomasti parhaimpien kokemusten joukkoon! Vaikka vesi oli aivan saatanallisen kylmää niin myrskyjen nostama pohjahiekka ja liete saivat veden tuntumaan samettisen pehmeältä. Jotain maagista oli kalastuslaivojen valoissakin jotka vilkkuivat mukavan vihreänä ulapalla.

Nyt vajaa kuukaus enää reissua jäljellä, en tiedä miten tämän kirjottelemisen kanssa käy, kirjottelen jos jaksan. Vielä on jäljellä kenties matkan pelottavin osio kun Lars Nahka, kreikkalainen dj'mme rantautuu saarelle. Odottelen pelon ja innostuksen sekaisissa tunnelmissa tämän yöeläimen saapumista... Ja kiiltoa.

Näihin tunnelmiin, Gärvis.