Profile
Blog
Photos
Videos
Päiväkirjamerkintä 3.3.2011. Kaupunkilomalla Wellingtonissa.
Päätettiin edellisenä iltana (su 27.2) et halutaan olla ajoissa liikkeellä, joten viritettiin herätyskellot soimaan klo 8.00 maanantai- aamuksi. Aamupalan ja patjan tyhjentämisen jälkeen purettiin vielä Steven teltta, joka pystytettiin pari päivää aiemmin pyykkitelineen alle. Stevellä oli ollut miellyttävä yö, naapurin maorimies oli kuorsannut koko yön melko fyysisesti ja kylän teinipojat testaillut BMW:n kiihtyvyyksiä aidan toisella puolella. Tämän lisäks Stevellä ei ollu makuualustaa vaan se nukku surffilautapussin päällä paitakääryle tyynynä. J
Kun kamat oli Estimassa oli aika suunnata tien päälle. Ilona otti takapenkin haltuun ja Steve hyppäs kartanlukijan paikalle. Mä halusin ajaa ja kumpikaan ei vastustellut. Matkaa Napierista Wellingtoniin kertyy melko tarkalleen 300 km ja tietöiden ja vuoristossa luikertelujen jälkeen oltiin perillä vajaan 5 tunnin ajomatkan jälkeen. Uuteen paikkaan saapuessa alkaa aina se samainen säätäminen. Missä infopiste, mitä täällä voi tehä ilmaiseks ja mistä löydetään halvin mahdollinen hostelli. Oltiin etukäteen luettu muutama paikka ja ajettiinkin suoraan niihin. Ensimmäinen ihan kivan näköinen hostelli oli tietenkin täynnä joten meidän oli kokeiltava onneamme Rowena´s Lodge nimisestä hostellista. Ajan ja hermojen säästämiseksi soitettiin etukäteen ja kyseltiin auto- ja telttapaikkaa kolmelle hengelle. Rowena´s Lodge on ainoa hostelli joka tarjoaa camping mahdollisuuden keskustan läheisyydestä. Minä ja Ilona saatiin autopaikka ja Stevelleki löyty kunnon telttapaikka. Camping maksoi 15 dollaria / hlö / yö, sama mitä muuallakin. Kun teltta oli pystytetty ja patja pumpattu takapenkkien päälle päästiin tutustumaan tarkemmin hostellin yleisiin tiloihin.
Hostelli on ikivanha ja melko iso puurakennus noin 15 minuutin kävelymatkan päässä keskustasta. Jos ymmärsin oikein se rakennus oli jo toisen maailmansodan aikaan hostelli. On voinu ihan hyvin ollakin, ja veikkaan et samoja jamppoja asustaa siellä edelleen J. Todella mielenkiintoinen sekoitus vanhainkodin ja hostellin välillä. Käytävillä käveli vaikka minkä näköistä ja ikäistä kaveria ja rantojenmiestä ja välillä mietittiin et onkohan hostellin työntekijät entisiä linnakundeja joita yritetään sopeuttaa takaisin normaaliin elämään. Muuten hostelli oli ihan jees ja tarjosi sen mitä siltä haluttiinkin. Maanantai-iltana tehtiin vielä pieni kävelylenkki keskustaan, mutta suurin osa liikkeistä oli jo sulkemassa oviaan. Loppuilta kului teekuppien ja korttipelin ääressä ja sit me kömmittiin Ilonan kanssa Estiman suojiin.
Tiistaipäivä kulutettiin kaupungilla kiertelemiseen. Odotukset pääkaupungin shoppailu mahdollisuuksista oli jonkun verran korkealla ja jos totta puhutaan oltiin ehkä vähän pettyneitä miten pieni Wellingtonin keskusta loppupeleissä on. Kahviloita täällä kyllä löytyy joka nurkalta ja mentiinkin Ilonan kanssa viihtymään yhteen Cuba Streetin kymmenistä kahviloista kaupunkikierroksen jälkeen. Stevellä oli ohjelmassa työnhakua joten se istuskeli melkein koko päivän langattoman nettiyhteyden äärellä museon lähimaastossa.
Keskiviikko pyhitettiin Wellingtonin Te Papa museolle, joka on Uuden Seelannin kansallismuseo. Suunnitelma oli lähteä liikkeelle hyvissä ajoin aamupalan jälkeen ja viettää kiva päivä museossa. Keli oli aamusta asti karmea, vettä satoi kaatamalla ja tuuli käänsi vesisateen vaakasuoraksi suihkuksi. Sade jatkui taukoamatta aamupalan jälkeenkin, joten ei auttanut kun vetää sadetakit niskaan ja lähteä ulos. Vaikka kävelymatka ei ollut kun 15 min me oltiin kaikki ihan läpimärkiä kun me päästiin sisälle museoon. Ilmastoidut ja melko kolkot näyttelytilat ei tuntunut kovinkaan lämpimiltä märissä farkuissa ja tennareissa. Maoriveneet ja tulivuorenpurkausdokumentit oli nopeasti kierrelty ja päivä museossa muuttui parin tunnin värjöttelyksi. Museon jälkeen lähdettiin hakee lounasta läheisestä supermarketista ja sit paineltiin takasi kaupungille hörppimään kahvia ja pelailee korttia.
Tänä aamuna me autettiin Steveä raahaamaan sen kamat kaupungille, se pääsi jonkun perheen luo asumaan muutaman tunnin työtä vastaan. J Kamojen raahaamisen jälkeen pyörittiin kaupungilla ja käytiin toista kertaa Te Papa museolla. Tällä kertaa ei edetty tuloaulaa pidemmälle, vaan laitettiin leiri pystyyn ensimmäisille vapaille penkeille ja alettiin hyödyntämään museon tarjoamaa ilmaista nettiyhteyttä.
Rowena´s Lodge, Wellington NZ
Mauno & Ilona
- comments