Profile
Blog
Photos
Videos
Päiväkirjamerkintä 28.2.2011. Rotorua- Gisborne - Napier
Taupon jälkeen matkamme jatkui Rotorualle 22.2, jossa vietettiin pari yötä Unelmanian kavereiden kanssa. Löydettiin tosi edullinen perustalo keskustan läheisyydestä, 10NZD/yö per hlö J. Keskiviikkona 23.2 lähdettiin isolla porukalla tekee koskenlaskureissu. 85 dollarilla sai 50 minuutin kyydit kosken kuohuissa ja bonuksena 7m vesiputous. Henkka teki samaisen koskenlaskun vuosi sitten mut halus ehdottomasti lähtee uudestaan. Me saatiin melko sekalainen seurakunta meidän paattiin ja meininki olikin sen mukaista. Meidän lisäksi paatissa oli Steve ja kolme mimmiä (luultavasti Hollannista) ja opas. Ne kolme mimmiä oli melko avuttomia ja opaskin pyöritteli silmiään alusta asti. Yksinkertaiset käskyt melo, stop ja alas oli liian haastavaa englantia ja muijat pyöri paatissa ku ne kuuluisat ryssät anttilassa. Meillä oli hauskaa ja yks hauskimmista tapahtumista oli ku naarattiin yks hollantilainen vesiputouksen kuohuista takasin veneeseen. Haha, sinne mulahti J. Rotorualla ei juurikaan muuta mainittavaa tapahtunut ja me jatkettiin torstaina 24.2 matkaa Ilonan ja Steven kanssa kolmestaan kohti itärannikkoa ja Gisbornea.
Ennakko odotukset oli kerenny kasvaa melko korkeiksi ja odotettiin saapuvamme eläväiseen ja kohtalaisen suureen surffikaupunkiin. Ensivaikutelma jäi kuitenki melko ankeaksi ja kaatosade ei ainakaan parantanut meidän fiiliksiä. Harmaata, synkkää, märkää ja aavekaupunkimainen meininki. Löydettiin tiemme Flying Nun nimiseen hostelliin ja kuten nimikin ksertoo meitä odotti melko eksoottinen hostellielämys. Flying Nun hostelli on vanha nunnaluostari harmaan betonimuurin ympäröimänä. Muuriin oli joku paikallinen taiteilija päättäny tuhrata kivat sateenkaarimaalaukset :) . Ajettiin rohkeasti muurien sisäpuolelle ja mentiin soittamaan nunnaluostarin ovipuhelinta. Steve hoiti puhumisen ja yritti kysellä hintoja. Pian kuului nunnan ääni joka kertoi hinnat Ja sitten laitto luurin korvaan J. Hienosti myyty. Vähän aikaa ihmeteltiin ja sit Steve soitti uudelleen tyyliin : " Sounds good, can we come in?" J. Nunna ei sanallakaan kysynyt et halutaanko tulla vai ei ja et onko niillä edes tilaa. Toinen puhelu palkitsi meidät ja päästiin hetkeksi kaatosateesta luostarin suojiin. Respan nainen oli livenä vielä hämärämpi. Se saatto kesken lauseen lähtee kävelee jonnekin, puhui seinille ja vaikutti olevan melko vahvojen (lääke)aineiden vaikutuksen alaisena. Loppupeleissä saatiin itsemme sisään ja halvalla, 13 dollaria per yö/hlö autossa ja teltassa. Me nukuttiin Ilonan kanssa autossa ja Stevelle pystytettiin teltta kaatosateessa. Vähän kävi illalla sääliks ku Steve kömpi lammikkoja kierrellen märkään telttaan nukkumaan. Luostarissa oli melko tiukat "turvatoimet". Ulko-ovi oli vahvistettu metallikalterein ja jokaisella oli omat tiskit, lukkojen takana tietenkin. Jopa tölkinavaajat oli köytetty ranteenpaksuisilla vaijereilla ikkunoihin kiinni. Melkoinen vankilameininki J. Illalla päätettiin et yksi yö saa riittää ja aamulla siirrettiinkin meidän leiri paikalliseen Motor Camp alueelle.
Perjantaina lähdettiin kattelee Gisbornen surffispotteja. Pääranta olisi ollut täydellinen meille, mutta siellä ei ollut aaltoja ollenkaan. Päätettiin jatkaa matkaa pitkin rannikkoa ja pysähdyttiin 15 min ajomatkan päähän keskustasta. Otettiin laudat esille ja marssittiin koko porukalla rantaan. Aallot näytti melko voimakkailta mut ajateltiin et kyllä me jostain raosta päästään melomaan aaltojen taakse. Totuus iski kirjaimellisesti päin näköä ku päästiin veteen. Oltiin Ilonan kanssa pulassa pitkien lautojen kanssa, koska niillä ei pysty sukeltaa aallon ali. 10 minuutin yrittämisen jälkeen oltiin molemmat ihan poikki. Steve onnistu melomaan aaltojen taakse, me jäätiin rannalle huilailee. Kaiken kaikkiaan Gisborne oli pienoinen pettymys ja oltiin molemmat tyytyväisiä ettei "tuhlattu" enempää aikaa sinne. Aallot oli isoja ja tosi hyviä jos oot hyvä surffaamaan, meille ne oli vielä ehkä vähän liian isoja.
Lauantaina 26.2 matka jatkui rannikkoa pitkin alas Napieriin. Löydettiin todella viihtyisä hostelli satamasta, (muistaakseni Portside Inn niminen) ja pirun halpa. Me maksettiin 10 dollaria per yö /hlö autopaikasta ja Steve saman verran teltasta. Hostellilla ei ollut varsinaista leirintäaluetta, mutta omistajat löysi teltan menevän nurmialueen pyykkitelineen alta J.
Sunnuntai päivä kierreltiin kaupungilla, käytiin kahvilla ja ihailtiin Art Deco meininkejä ;) . Tehtiin Steven ohjaama Art Deco kierros joka aloitettiin infopisteeltä. Steve luki karttaa ja seurasi punaisella merkattua "Art Deco kävelyreittiä", jonka piti kulkea hienojen rakennuksien ohi. Puolimatkassa ihmeteltiin et missähän ne hienot rakennukset oikein on ja kurkattiin Steven karttaa. Steve oli seurannut punaista viivaa joka oli oikeasti Art Deco alueen "rajaviiva" J. Kierreltiin siis keskustaa ulkoreunoja pitkin, ei ihme ettei nähty mitään kiinnostavaa. Kaikki kiinnostava löytyi punaisten viivojen sisältä. Loppupäivä kului pöytätennistä ja korttia pelatessa ja iltaruoaksi Steve taikoi meille Okonomiakia, japanilaisia kaalipossuomeletteja J.
Pari päivää kulttuuria oli riittävästi meille ja päätettiin jatkaa matkaa maanantai aamuna kohti Wellingtonia.
Portside Inn, Napier
Mauno & Ilona
- comments
Mauno toi J. yrittää esittää hymiötä :)