Mui Ne 10.-11.5.2010

Ostettiin Open Bus Ticket makuupaikoilla välille Ho Chi Minh City - Hanoi. Saatiin liput tiukan tinkimisen jälkeen hintaan $34/kpl. Matkaa oli kuitenkin taitettavana reilu 2000km ja yöllisiä etappejakin edessä joten makuupaikat on melkeen välttämättömät. Hintaerokaan ei ollut kummoinen normi-istumapaikkaan verrattuna.

Makuupaikat on yleensä kolmessa rivissä ja kahdessa kerroksessa. Yhdessä bussissa on tilaa noin 30 hengelle. Joissain busseissa istuimen selkänojaa sai säätää, mutta joissain se oli taas kiinteä. Yleensä repulle, kameralaukulle jne. oli vähän tilaa sängyn lähettyvillä. Käsimatkatavaroille oli omia karsinoita, mutta kuultiin matkan aikana et jengiltä oli lähteny kamaa kävelee ihan niiden omiltakin paikoilta niiden nukkuessa joten oli parempi pitää kamat tuntumalla. Vaikka busseista löytyikin vessat ne ei yleensä ollu toiminnassa. Pausseja pidettiin noin 3-4h välein, jolloin kannatti yleensä lähteä jalotteleen ja palautteleen turtuneita kankkulihaksia. Yleensä kaukomatkan busseissa on ilmastointi, mut se kannattaa varmistaa ennen ku ostaa lippua.

Torvea käytetään Vietnamissa eeeeerittäin paljon. Sillä ilmoitetaan ohittamis aikeista, varoitetaan kun tullaan mutkaan jne. Välillä tuntuu et kuskit soittelee sitä ihan omaks ilokseenkin. Varsinkin kaupungeissa torvikakofonia oli valtaisa ymmärrettävästä syystä. Joukosta löytyi myös melko veikeen kuulosia soundeja.

Ensimmäinen etappi oli Mui Ne, joka on tunnettu lähinnä beacheistaan ja vesiurheiluaktiviteeteistaan kuten kitesurfingista. Matka kesti noin neljä tuntia. Törmättiin taukopaikalle myös pariin jenkkityttöön, jotka oli samaan aikaan Singaporessa. Saavuttuamme mestoille käppäiltiin jo valmiiks kattomaamme hostlaan Mellowiin. Saatiin huone fanilla ja omalla suihkulla $8/yö. Hostellista löyty ravintola ja bilispöytä. Hostellista oli matkaa rantaan noin 50m.

High season ajoittuu Mui Neen marraskuusta aina tammi-helmikuulle, jolloin siellä on parhaat boforit surffaamiseen. Rannalta löytyi vaa harmillisen paljon roskaa joten kauheen viihtyisäks sitä ei voinu sanoa. Tiedä vaikka siistisivät rannat parhaimpana turistikautena.

Ensimmäisenä päivänä meressä ollessani joku otus poltti meikäläistä käteen sen verran että ei tehny mieli mennä uudestaan pulikoimaan. Punaset jäljet kiers melkeen koko ranteen ympäri joten mikä lie lonkero tarrannu meikäläiseen.. Sen verran pahalta käsi ei kuitenkaan tuntunut eikä näyttänyt, että ois ollu syytä lähtee sitä johonkin näyttämään. Pistely oli ohi muutamassa tunnissa, mut jäljet pysy viikon verran.

Tehtiin myös pienonen turistikierros lähiseudun nähtävyyksille johon kuuluu White sand dunes, Red sand dunes sekä Fairy stream. Kävästiin myös paikallises kalastajakyläs. Moni mesta kauppas reissua $10/henki mut tingattiin reissu huimaan $9 samal ku syöpöteltiin yhes raflas.

Meidän jeeppi starttas aamuyöstä vieläkö kun oli pimeä. Tarkotus oli keritä auringonnousuks mestoille. Sää oli kuitenkin turhan pilvinen jottan siitä ois saanu kaiken irti. White sand dunes oli ehdottamasti reissun makein paikka. Siellä pällisteltiinkin suurin osa ajasta. Vuokrattiin liukurikin, mut aivan turhaan sillä jengi oli kylväny niitä pitkin rinteitä. Vauhtikaan ei juuri päätä huimannut.. Maisemat oli kyl näkemisen arvoiset!

Red sand dunes oli hieman leimimpi versio edellisistä. Dyynit ei ollu läheskään niin korkeat. Seuraavaks suunnattiin kalastajakylään. Rannan edustalla oli valehtelematta yhen 1000 alusta. Suurin osa vielä taivaansinisiä. Kuhina rannalla oli valtava ihmisten käydessä kauppaa ja jalostaessa mereneläviä valmiiksi pataan.

Fairy stream meinas olla aluks hieman hankala löytää ku ei hiffattu ens alkuun et meidän pitää hyppää jorpakkoon. Haettuamme reitin alusta hieman vauhtia saatiin oppaaksemme paikallinen poika joka läksi meidänmukaan. Isohko virta kiemurteli hiekka särkkien keskellä. Sen reunoilla oli rehevää kasvillisuutta. Virran pohja oli hiekkaa, mutta välil vastaan tuli myös kiviä joten oli hyvä hieman tiirata mihin astui. Kauempana ois ollu jonkunsortin vesiputous, mut meitin gaidi sano sen olevan sen verta mitätön liru ettei kannattanu kävellä sen takia niin pitkälle joten palattiin takas. Tipattuamme pikku ukkoa palattiin takas hostalle ja alettiin valmistautua lähtöön.

Mui Ne:ssa oli ehdottomasti Vietnamin halvin olut. Jo HCMC:ssä tutuksi tulleen Saigon Greenin (0,5litraa ) sai vaivaiseen 9,000 dongiin elikkäs noin 40 senttiin. Tuli vierailun aikana maisteltua myös laatujuomia. Remy Martin X.O. Suosittelen! Aromia kyseisestä tuotteesta löytyy vaikka muille väkijuomille jakaa. Myös ruoka oli huokean hintaista ja maittavaa. Lihaiset grillivartaat potaatilla irtos noin kahdella eurolla. Bon appetit!