Hoi An - Hanoi 16.-17.5.2010

Matka Hoi Anista kohti Hanoita alkoi kahden maissa iltapäivästä. Aamupäivästä käytiin sovittamassa Jannen kaa vielä viimeisen kerran hienosäädettyjä vaatteita. Rotsi istui tällä kertaa kuin nyrkki silmään ja sitä oli mukava pitää. Olin tyytyväinen ostoksiini!

Bussi ensimmäinen pysäkki oli Hue, joka sijaitsi noin 150km päässä Hoi Anista. Aikaa matkan tekoon paloi kuitenkin hurjat neljä tuntia, koska suurin osa matkasta hurruuteltiin vuoristossa. Tällä erää matkattiin normi-istumapaikoilla. Täytyy suoraan sanoa, et keskellä päivää bussiin hyppääminen on paska vaihtoehto, jos ilmastointi ei worki kunnolla.

No muutaman hikoillun litran jälkeen saavuttiin vihdoinkin perille. Nälkäkin alkoi jo kurnia vatsan pohjaa. Hypättyämme bussista pihalle kysäsin paikalliselta managerilta, et mihin aikaan jatkokuljetus lähtee. Lupas 10-15 minuuttia. Kelattiin, et siinä ajassahan vois keritä haukkaamaan jotain. Rynnättiin kimpsujen ja kampsujen kaa paikallisten suosimaan ruokalaan, mut just ku oltiin saatu kamat maahan nähtiin et jatkobussi tuli paikalle. Ja taas mentiin. Mielessä siinsi jo rentouttava makuupaikka aikaisempia reissuja kelaten. Matkaa oli edessä kuitenkin yli 500km. Lyötiin liput managerin kouraan, mut hetken aikaa niitä tsiikattuaan kaveri sano, et sori makuupaikat on täys ellette haluu normi-istumapaikoille. Oltiin varattu paikat päivää ennen Hoi Anista niinkuin kuuluukin, mutta ilmeisesti bussi oli ylibuukattu. Hetken aikaa jo kelattiin ettei lähettäs ollenkaan, jos ei saada makuupaikkoja. Toisaalta varsinkin Jannen aika Hanoissa jäis melko lyhyeen, jos lähettäs vast seuraavana iltana. Bussissa näytti olevan lähtiessä rutkasti tilaa joten tuudittauduttiin ajatukseen, että meillekin makuupaikat vielä löytys. 13h matka Hanoita kohti alkoi!

Saatiin puhuttua makuupaikat meille alkumatkasta ennen ku porukkaa tuli lisää kyytiin. Sekin meinas olla jo työn ja tuskan takana. Kerettiin pari tuntia siin levyttään ennen ku jostain motarin varrest pari jamppaa hyppäs kyytiin. Sen jälkeen vaihtoehtona oli "käytävämakuupaikka" tai penkki. Bussist löyty olkimattoa, vilttiä ja tyynyä, jos mieli pitkäkseen lattialle. Käytävät oli kuitenkin helvetin ahtaat joten näinkin harteikas kaveri kuin minä ei selällään olis pystyny nukkumaan.

Matkasta ei tehnyt helvettiä suinkaan pitkä ajoaika vaan bussin henkilökuntaan kuuluva noin nelissäkymmenissään olevan mieshenkilö. Äijän englanninkielen taidot oli olemattomat ja elekielelläkään kommunikointi ei tuntunut menevän jakeluun. Ukko oli jäärä sieltä pahimmasta päästä. Seuraavas pari tapausta matkalta.

Halusin pitää repun ja kameralaukun lähettyvilläni, koska olin kuullu et jengil oli lähteny just yöbusseis kamaa kävelee. Kyseinen herra tuli pokkana ja nappas mun repun ja vei sen hieman kauemmas jemmaan. Äijä ei tehny pienintäkään elettä tai antanu vinkkiä, et mitä oli tekemässä. Hetken ihmeteltyäni ukon touhuja kävin hakee mun repun takas. Jamppa tuli myöhemmin kokeilemaan onneensa uudestaan, mut täl kertaa en antanu sen viedä kamojani mihkään. Mun kamat ei mielestäni ollu kenenkään tiellä, koska istuin käytävän päässä kamat jalkojeni välis. Kaveri ei meinannu ymmärtää sit millään!

Jengiä tuli kyytiin ja jäi pois aika aika ajoin yön aikana. Istuin penkillä suurimman osan yöstä lukien kirjaa ja kuunnellen musaa. Silloin tällöin koitin ottaa hieman untakin palloon. Meikäläisen vierässä oli suurin osa muiden matkustajien käsimatkatavaroista. Samainen äijä änkes muutaman kerran yön aikana hakemaan kamoja siihen malliin et olin tippua tuolilta. Taaskaan ei pienintäkään varoituksen sanaa, et olisin kerenny tekee jampalle tilaa. Sen kun ängetään. Vitutuskäyrä alko olee kyseisen mulkun kaa sen verran tapissaan, et oli hyvin lähellä etten mojauttanu sitä kuonoon.

Bussi oli loppumatkasta jokaikistä millimetriä myöten täynnä. Samainen munapää päätti änkeä viel aamuyöstä itsensä Jannen ja jonkun toisen matkustajan väliin, jossa ei kirjaimellisesti ollu tilaa. Siinä hetken ängettyään kaveri ilmeisesti huomas ettei se ollu paras vaihtoehto. Bussilla matkustaminen Vietnamissa oli ollut tähän mennessä mukavan lupsakkaa touhua, mutta kyseinen matka jää muistoihin yhtenä piinallisimmasta ikään joten en välttämättä suosittele matkustamaan täpötäydellä bussilla varsinkaan jos varsinaista paikkaa ei oo.

Hanoi 17.-22.5.2010

Saavuttuamme Hanoihin väsymys tuntui luissa asti. Kahden kolmen tunnit katkonaiset unet veti mehut pois aikas hyvin. Bussi mateli kaupungissa vielä viimeiset puoltoista tuntia. Päätepysäkiltä saatiin ilmanen taksikuljetus Budget hostellille, joka sijaitsi kivenheiton päästä Ho Hoan Kiem järvestä. Kelattiin et jos sopuhintaan saadaan huone, ni jäädään ainakin ekaks yöks siihen. Suht siisti huone ilmastoinnil makso $10/yö ja siihen kuulu myös aamupala (tästä lisää myöhemmin). Oli aika vetää muutama tunti unta palloon ja lähtee katsastamaan lähitienoota sen jälkeen.

Hanoi ei poikennut sen kummemmin HCMC:sta mitä ny iikenne vaikutti paikka paikoin hektisemmältä. Hieman kulttuurihistoriaakin tuli harrastettua. Käytiin nimittäin pyörähtämässä Hanoin sotamuseossa, jossa oli esille näyttelyt liittyen ranskalaisia ja jenkkejä vastaan käytyihin sotiin. Pihalta löytyi kalustoa aina lentokoneista ja helikoptereista lähtien. Museo oli vielä kaikenlisäks ilmainen joten jos sotahistoria kiinnostaa niin muutaman tunnin retki on paikallaan!

Palattuani Halong Bayn reissulta oli aika suunnata backbaggeri kulmille Ho Hoan Kiem-järven länsipuolelle halvemman asumuksen toivossa. Löysinkin edullisen dormitoryn Hanoi Youth Hostellista Ngo Huyen- kadulta. Yö kustans $5,5. Mestast löyty niin neljän kuin kuuden hengen dormejakin sekä erillisiä huoneita. Hotellissa majaili yks tuttu britti kundi Halongin matkalt.

Viisumin viimeinen voimassa olo päivä alkoi uhkaavasti lähestyä joten oli aika vaihtaa maisemaa. Buukkasin lennon takaisin Singaporeen, josta olis tarkotus jatkaa sit Indonesian pääkaupunkiin Jakartaan. Koska lentolipun varaus meni sen verran viime tippaan, jouduin pulittamaan siitä vähän enemmän. Oli aika suunnata halvemmille ruokamestoille kadulle. Söin niin kananoodelikeittoa kuin jonkunsortin "pekoniakin". Mitä lie koiranlihaa ollut.. Koostumus oli hieman sitkeähkö, mut kyllä sitä ku aikansa jauho niin pysty niellä. Paikallisia herkkuja sai kadulta noin puoleen euroon. Yleensä kun valkonaama tuli mestoille rahaa taskut pullollaan ruo`an hintaan tuli pienoinen länkkärilisä. Tämä ymmärrettäköön.

Ihmeiden aika ei ollut ohi. Viimeisenä iltana istuskellessani hostellin aulassa satuin vilkasemaan pihalle. Samainen tuttu ameriikan tyttö, jonka olin tavannut jo kahdesti vietnamissa, siellä taas viiletti kutrit hulmuten. Toinen tytöistä oli jäänyt hotellille. Kolme kertaa kahden viikon sisään on jo aikas hurjaa sattumaa sanon minä. Päätettiin lähteä illallistamaan tyttöjen kanssa. Meikäläisel alko vietnamin ropot olee sen verran vähis et ihan gourmee illallista ei saatu pöytään. Onneks hostellista sai kuitenkin olusta huoneen piikkiin.

Oli lauantai ja aika lähteä kohti lentokenttää. Yllätykseksi hostellin kortinlukija ei toiminu joten mun piti käydä repimessä tuohta sittenkin viel seinästä. Se siitä viime päivien rahojen laskemisesta.. Sain minibussin lentokentälle Quang Trung kadulta edullisesti $2. Normi taksi saa jonkun sortin fiksattuun hintaan $10.

Vietnami jäi muistoihin enimmäkseen ystävällisistä ihmisistä. Ruo`an ja asumusten hintakaan ei ole hinnalla pilattu joten Vietnamissa tulee toimeen mukavasti reilun kymmenen euron päiväbudjetilla. Varmastikin juuri tämän takia Vietnam tuntuukin olevan reppureissaajien suosiossa.