Anna saapui Singaporeen huhtikuun 1.päivänä. Viikonlopun Singaporessa oleskelun jälkeen suunnattiin Malesiaan Perhentianin paratiisisaarelle kuudeks päiväks.Päätettiin taittaa matka "Viidakkojunalla". Junasta löyty sekä normi istuma- sekä makuupaikkoja. Päädyttiin pitkän matkan takia jälkimmäiseen. Hinnoittelupolitiikka on aika erikoinen. Singaporen puolelta ostettuna makuupaikka kustantaa 52 dollaria (28e) kun taas Malesian puolelta 52 ringettiä (12e). Eräs Singaporelainen miekkonen kertoi junassa että se oli ostanu lipun ensin Johor Bahruun (lähin kaupunki Malesian puolella) ja sieltä taas jatkolipun pohjoseen. Mutta asiaan! Juna oli suurimmalta osin siisti. Aterian sai ravintolavaunusta euron korvausta vastaan. Makuupaikat sijaitsi junan laidoilla. Ilmastointi toimi välillä turhankin tehokkaasti joten jonkunsortin vaatekerros oli paikallaan. Paikalliset miehet pössytteli tupankia junan eteisissä ulko­-ovet auki. Junan vauhti ei ollut päätähuimaava ja pysähdyksiä oli usein. Jollakin asemalla taidettiin ottaa jopa hieman takapakkia. Juna oli kuitenkin perillä ajallaan.

Noin 13h ja reilun 500km jälkeen saavuttiin Tanah Meran asemalle, jossa meitä oli vastassa kuski kyltteineen. Noin tunnin köröttelyn jälkeen saavuttiin satamakylä Kuala Besuttiin, josta hypättiin speed boattiin, joka kiidätti meidät Perhentianille pudotellen jengiä eri rannoille. Meidän resortti sijaitsi Besarin saarella Tuna Beachilla ja se olikin nimitetty niinkin nerokkaasti kuin Tuna Bay Island Resort.Resortti on uusimpia saarella joten puitteet oli mahtavat. Rannallekin oli matkaa vaivaset 30m.

Päivät kului suurimmaksi osaksi beachilla möllötellessä. Muutaman päivävä päätettiin jopa lähteä haikkaileen viidakon läpi saaren muille rannoille. Reittien opastuksissa oli hieman parantamisen varaa. Yhtenäkin päivänä etittiin yhden polun alkua varmaan tunnin verran. Paikallisten neuvoistakaan ei aina mennyt takuuseen. Vaikka polut oli suht tallattuja jyrkät mäet, puun juuret sekä liukkaat kivet teki matkan teosta hidasta. Keskellä viidakkoa kun oltiin infernaalinen kuumuus ja valtaisa kosteus toi oman pikku lisänsä pikku patikkaretkeen. Paluumatkalle otettiin ihan suosiolla venetaksi.

Venetaksit on oikeastaan ainoita kulkuvälineitä Perhentianilla, jos ei halua lähteä rehkimään viidakkoon. Taksat määräyty matkan pituuden mukaan. Eräs ilta oltiin lähös käymään Kecilin saarella sijaitsevalla Long Beachilla. Ei tiedetty et ilta/yötaksa on tuplat joten hetken aikaa emmittiin. Kuskilla ei kuitenkaan ollu liiemmälti asiakkaita sinä iltana joten saatiin tingittyä hinta melkeen päivähintoihin. Yöllinen venekyyti oli omalla tavallaan kiehtova mut toisaalta myös hieman jännittävä kuskin kaasuttaessapienelle moottoriveneellä pimeyteen suunnaten muutamaa pientä valopistettä kohti.

Long Beach on enemmän reppureissaajien suosima kohde, kun taas Tuna Beach on enemmän perheiden ja pariskuntien suosiossa. Ruokailu on ainakin huomattavasti halvempaa kuin omalla rannalla. Muutama opiskelufrendi käväs myöhemmin kyseisel beachil ja kertovat et asuminen on myös halpaa. Rannalt löytyy muutama rock ja reggeabaarikin. Mikäs siinä oli loikoillessa nuotion loimussa oman kullan sylissä viileän merituulen viilentäessä auringon paahtamaa ihoa.

Perhentian on kuuluisa vesiaktiviteeteistaan. Jos mielii sukeltaa tai snorklata Malesiassa kannattaa ehdottomasti suunnata sinne. Sukellusfirmoja löytyy joka puolelta ja hinnatkin on huokeat. Perus Open Water kurssin sai reilu 200euroon (suomessa 500e) notta kurssit ei oo ainakaan hinnalla pilattuja. Kaiken lisäks vedet on varmasti yhdet Malesian parhaista. Ite tyydyttiin tällä erää vain snorklaamaan. Meidän resortin rannasta alko heti melkeen korallit joten vuokrattii muutamana päivänä kamat ja tutkiskeltiin ihan vaa lähitienoota, Yhtenä päivänä päätettiin lähteä ihan snorklausretkellä johon kuulu vierailu neljäs eri kohtees. Mainitsemisen arvosia on ainakin Shark Bay ja Turtle Point. Shark Baylla asustelevat hait oli meidän oppaan mukaan kasvissyöjiä. Vaikka kyseinen otus ei ollut ku muutaman metrin pitkä ni täytyy sanoa et kyl sekin teki jo vaikutuksen. Samaisel mestal nähtiin myös jonkusortin lentokaloja. Meidän opas heitti meille yhes välis leipää jota voitas antaa kaloille. Veden pinnalla sai kyl aikaseks melkosen kuhinan ku nakkas kourallisen murusia sinne. Kalat tuntu olevan muutenkin hyvin uteliaita.

Tokavikana päivänä vuokrattiin kanootti, jolla melottiin meidän lempparirannalla Perhentian Island Resortin tuntumaan. Ranta oli hieman suojassa poukamassa joten merenkäynti ei ollut niin voimakasta. Hieno hiekka pohja syveni pikku hiljaa ja hieman kauempana oli tarjolla myös koralleja. Maisemakin oli kuin postikortista!

Merenelävien ystäville perhentian tarjoilee maittavaa ja taatusti tuoretta ruokaa. Erityisesti jäi mieleen katkaravut ja meriahven. Ateriaan kuulu yleensä viel kolme eri kastiketta jotka toi jokainen oman pikku varianssinsa kulinaristiseen iloitteluun. Parhaat safkat nautittiin Cozy Chaletissa Besarin saarella.

Meidän resortin yhteydessä oli myös baari, jossa oli live musaa joka ilta. Bändin pojat tuli tutuks loman mittaan sen verran hyvin, että yhtenä iltana pääsin jopa jamittelemaan heidän kanssaan.