Haudi!

Ja matka jatkuu.. Heti viime lomien jälkeen päätin lähteä moikkaamaan vielä lapsuuden ystävääni perheineen Kuala Lumpuriin vklopuksi (26.-28.2)

Kämpän vaatimuksiin kuului tällä kertaa toimiva TV, koska Olympiakisat oli parhaillaan käynnissä ja suomen lätkäjoukkue oli kovaa kyytiä kohti finaalipelejä. Saavuttuani tuttuakin tutummalle ja pakokaasun täytteiselle Pudurayan dösäasemalle otin suunnaksi Bukit Bintangin alueen. Hetken aikaa palloiltuani päädyin V`la Garden Hotelliin, joka sijaitsi Jalan Pudun ja Jalan Bukit Bintangin risteyksessä. Pamahdin sisälle takaovesta ja sisälle astuessani ihmettelin kun respa näytti jotenkin niin tutulta. No sehän oli sama mesta, jossa yövyimme intialaisten ystävieni kanssa kohtalokkaalle ensimmäisellä Kualan turneella. Hotelli on suht uusi joten huoneet on todella siistit ja kaikkiin kuuluu vakiona ilmastointi, televisio ja lämmin vesi. Hotelli kustansi 125 ringettiä elikkäs noin 25 euroa aamupalalla.

Vkloppu meni lähinnä Bukit Bintangin alueella ihmetellessä. Hotellini lähettyvillä sijaitsi yksi maailman suurimpiin ostoskeskuksiin kuuluva "Berjaya Times Square". Käytävää on kilometritolkulla ainakin kymmenen kerroksen verran! Jotain kauppakeskuksen massiivisuudesta kertoo myös se, että sen sisällä sijaitsee huvipuisto. Oli kyllä huima näky kun näki vuoristoradan raiteiden kiemurtelevan katossa. Visaa tulikin vingutettua tuona vkloppua tavanomaista enemmän. Käteen jai ainakin Conversen Metallica kengät!

Illat meni lähinnä kaljotelles frendin kaa. Hotellin liepeiltä löyty "99 Speedmart"-kauppa, josta sai olusta huomattavasti halvemmalla kuin 7Eleveneistä. Mitäs sitä mies lomalla muuta tarvitteekaan! Vklopun aikana olusen hintakin nousi - ilmeisesti tuplaantuneen menekin takia!

Eräänä päivänä ollessani ostoksilla kaupassa kassalla pamahti samaan aikaa pari intialaista mieshenkilöa. Siinä maksaessani toinen näistä kavereista alko selittää, että se voi nähdä mun otsan juovista - kyllä, uskokaa tai älkää - että seuraavat kaks kuukautta tulee olee mulle hyvin onnekkaita mun bisneksissä. Meikäläinenhän on tunnetusti todellinen monopoli mies! No eipä tää tarina viel tähän lopu. Ulos astuessani tää jamppa pyys odottamaan hetken. Hieman kuumottuneena seurailin missä tää sen kaveri kuljeskeli. No seuraavaks sain käteeni pienen lapun, jonka tää fakiiri pyys puristaa nyrkin sisään. Sit se pyys sanoo mun syntymäajan ja jonku kukan nimen. No eipä siinä ny hortonomi Hegiläl kauheesti muuta tullu mieleen sillä hetkellä ku ihan perus ruusu. Sitten tää kaveri sano et avaapa se lappu. No voitte varmaan hyvin arvaa mitä sieltä löyty! Pienoinen ihmetys valtas kyl siinä vaihees mielen.. Tämän jälkeen kaveri letkautti vielä että tuun saamaan kolme lasta - kaks poikaa ja yhen tytön. No näiden ennustuspalvelujen jälkeen turbaanipäinen ystäväni pyysi tietenkin pientä korvausta. Miehel oli yllään mustat suorat housut ja kauluspaita. Jotenkin vaikutti et tää jamppa ei oo niitä vähäosasimpia tääl. Taisivat viel ostaa bisseekin kaupasta.. Lähdettyäni paikalta piti tarkistaa vielä kulman takana et kaikki kamat on talles. Olihan ne, samalla tuli mieleen mieleen mistä tää jamppa pieras mun syntymäajankin. Ehkei sitä lompuukia kannattas tonkia liian pitkään siinä kassallakaan ja toiseksi mikä kukka peruslänkkärillä ny sattus tulee ekana mieleen. Taidan opetella seuraava kertaa varten muutaman hieman harvinaisemman kukan nimen.

Suomen pelit meni tosiaan miten meni! Lauantai aamuyöstä tuli herättyä kattomaan peliä jota ei tietenkään näytetty sit suorana.. No ottelukooste pyöri parhaillaan töllöstä aamupala pöytään kömpiessäni. Äijät jauho kolmatta erää jo ja lukemat oli sen kuus muna. Kyllä siinä hetki piti silmiään hieroa että usko todeks. No onneks sentään pronssimatsi tuli suorana. Sen sain onneks katottua viel hotellil ennen ku lähin takasin päin Sporeen. Loppu hyvin kaikki hyvin!

Seuraavaks siirrytäänkin pari viikkoa etiäpäin. Ilmottauduin tosiaan koulun sukellusklubin järjestämälle PADI Open Water Scube Diver kurssille, joka kustans semmoset 250e. Kurssiin kuulu yks teoriatunti+koe, kaks allasosioo sekä vklopun kestävä sukellusretki johon kuulu 4 avovesisukellusta.

Porukkamme jaettiin neljään pienempään ryhmään. Olin ainut vaihto-oppilas omassa ryhmässäni, mut tulin hyvin juttuun paikallisten kaa. Ensi hönkäsyt veden alla oli kyl ikimuistoset vaikka koulun altaassa sainkin ensikosketukseni sukellukseen. Pari päivää reenattuamme perusasioita oli aika lähteä koko vklopun kestävälle sukellusretkellä Tiomanin saarelle Malesian itäpuolelle.

Kuulin et edellisen vklopun reissu oli peruttu kovan merenkäynnin ja huonon sään takia joten täyty toivoo ettei meidän reissulle kävis samoin. Matka starttas koulun urheiluhalleilta perjantai illalla kasin maissa. Matkalla Mercingin satamaan alko sataa vettä ja sitä jatkukin läpi yön aina Tiomanille asti. Lautta matka toi mieleen Lintsin Viikinkiveneen. Osa jengistä oli naamat valkosina ulkokannel, mut onneks itel ei oo koskaan ollu mitään ongelmia. Jossain vaihees yötä vesipääs hytin sisään joten oli parempi vettä takkiä pään päälle jos tohti nukkua. Saavuttiin Tiomanille klo 3 maissa lauantai aamuyöstä. Luvas hurjat 4 tunnin yöunet!

Lauantaina oli tarkotus tehdä kolme sukellusta ja sunnuntaina yks. Aikataulut oli heti lauantai aamusta pitäen myöhässä. Hieman sateen tauottua ja brieffingit pidettyämme päästiin lähtemään veneellä päin. Sää oli suurimman osan päivästä pilvinen. Paksu usva verho peitti saaren vuorten huiput, joka teki saaresta hieman salaperäisen. Päivän aikana ripautti myös jonku verran vettä. Sukellusten välillä oli hyvä vaihtaa kuivaa päälle. Onneks olin varannu matkaan tarpeeks vaatetta! Takki oli kyl vieläkin märkä edellisen illan paattimatkan jäljiltä.

Kaks ekaa sukellusta meni kerratessa altaalla oppimiamme taitoja. Hiemanhan se jännitti kun ekan kerran laskeutu meren pohjaan vaikka syvyyttä ei ollutkaan ku sen yhen 6-7 metriä. Säästä johtuen näkyvyys ei ollut paras mahdollinen ja virtaukset oli pohjassa verrattain voimakkaita. Kolmannella sukelluksella navigointia harjotelles päästiin jo hieman enemmän liikkumaan vapaasti. Kalojen kirjo oli valtava! Oli hopeista, keltaista, moniväristä sekä isoja yksittäisiä kaloja tai valtavia parvia. Kolmen sukellusta pistää väsyttämään jo aikataval. Hyvä jos sitä omin voimin jakso nousta paattiin viimesen sukelluksen jälkeen.

Illallisen jälkeen käytiin hakee lähikaupasta puoli-ilmasta olusta ja hieman pikkusuolasta ja raahauduttiin paikalliseen kahvilaan niitä naatiskelemaan. Maistoin paikallista jälkiruokaakin joka oli tehty jäämurskasta. Siitä löyty kyllä kaikki sateenkaaren värit. Ainut vaa mikä hämäs oli seassa olevat maissin palaset. Muutaman törpön jälkeen sitä oli kyl sen verran kuitti et oli parempi suunnata nukkumaan.

Sunnuntaina napattiin aamupalan jälkeen kaikki kamat messiin ja suunnattiin botskille. Tarkotuksena oli tehdä vimonen dyykki ja sen jälkeen suunnata suoraan takasin mantereelle. Sunnuntain sukellus oli ehdottomasti paras, koska tehtiin vaa sitä ihtiään eli sukellettiin! Meidän kouluttaja sukellutti meitä ympäriinsä ja esitteli meille vedenalaista maailmaa. Välillä se anto jonku merimakkaran ihmeteltäväks. Vklopun kohokohta oli ehdottomasti kun nähtiin valtava merikilpikonna tonkimassa meren pohjaa. Koska aurinkokin oli tullut esille kaikki kalojen ja kasvien värit tuli esiin aivan eri tavalla. Viimenen sukellus ulottu aina 17 metriin asti. Tätä lisää!

Pienen hain näköinen kala, vai liekö oikeasti ollut hai, seuras meitä pitkän matkaa vimosella sukelluksellamme. Pari kertaa se hyökkäili jopa meidän kouluttajan ja meikäläisen kimppuun. No eipä tuo onneks vahinkoa saanu aikaa! Pienoiset sateet ei tosiaan haittanu sukellustouhuja, sillä kastuuhan siinä joka tapauksessa. Ensimmäiset sukelluskokemus oli loppujen lopuksi mainio! Seuraavia dyykkejä odotellessa!