Pucon 16.-19.3.2009

Barilochesta jatkettiin Sussun kanssa matkaa Chilen puolelle. Välietappina oli Osorno, missä vaihdettiin bussia ja suunnattiin edelleen Puconiin, missä oltiin perillä maanantai-iltana. Netta oli laittanut aiemmin majapaikkamme osoitteen ja bussiasemalle saavuttuamme ja vähän aikaa pähkäiltyämme lähdettiin vain taivaltamaan katuja eteenpäin ja parin tiedustelun jälkeen löydettiin oikein mallikkaasti perille. Asustimme siis pikkuruisessa pihapiirissä ja majoituksen tarjosi Hospedaje Gonzales. Netalla on oma pikku puutarhamökkinsä samassa pihapiirissä ja me majoituttiin toisessa saman pihapiirin talosessa. Omistajat kävivät pesemässä astiamme ja laittamassa kuuman veden päälle joka kerta erikseen kun halusimme suihkuun. Liekkö sitten halusivat sillä kontrolloida veden käyttöämme vaiko vain tarjosivat suomalaisiin tottumuuksiimme verrattuna henkilökohtaisempaa huolenpitoa...ehkä kyse saattoi olla molemmista ;)

Pucon on sellainen pikkuruinen kylä, tykästyin kovasti. Kaikki oli ihanan helppoa ja leppoisaa, kun vertaa Buenos Airesiin. Mutta vaikka paikka on pikkuruinen, niin se on todella tärkeä turistikohde Chilessä ja ties kuinka paljon sinne tuleekaan väkeä vilkkaimpana sesonkiaikana. Tarjolla on pitkä liuta erilaisia aktiviteetteja ja muuta koettavaa. Oli ihan uskomatonta, kuinka pääkaduilla on vieri vieressä erilaisia ohjelmapalveluyrityksiä ja mietin vain, että kuinka niille kaikille riittää asiakkaita. Mutta ilmeisesti hyvin.. Meidän vierailuajankohta ei onneksi sattunut enää pahimpaan sesonkiin. Pucon sijaitsee Villarica järven rannalla ja toisella laidalla kaupunkia komeilee toinen Villarica, eli yksi Chilen aktiivisimmista tulivuorista. Talvikautena tulivuori tarjoaa mahdollisuuden laskettelulle. Sekin olisi varmasti aika mahtavaa.. Vaikka pääsinhän kyllä vähän koittamaan lumen luistoa ja vauhdin huumaa kuitenkin vuoren rinteellä, vaikka vielä ei talvikausi olekaan…

Yhtenä päivänä osallistuin siis tulivuoren valloitusretkelle. Itsekseen tuonne vuorelle ei olekaan mahdollista kiipeillä, vaan sinne on tarjolla oppaiden järjestämiä reissuja. Elikkäs eräänä iltana kävin ilmoittautumassa tuollaiselle retkelle ja samalla sitten testattiin tarvittavien varusteiden sopivuus. Kun seuraavana aamuna klo 7.00 kömmin toimistolle, niin siellä oli valmiiksi reppu pakattuna ja kengät sekä kypärä sen vieressä ojennuksessa. Vuoren juurelle siirryttiin autolla ja pikku alkupätkä mentiin hissillä. Lopulta aloitimme nousun. Tahti oli hyvin maltillinen, mutta oikein riittävä. Meidän porukassa oli mukana reilu kymmenisen tyyppiä ja kolme opasta. Kaiken kaikkiaan 3-4 tuntia kivuttiin ja taukoja pidettiin useampia. Tuo oli kyllä sellainen koetos, että kunto joutui varmaan täällä oloaikana kaikista kovimmille. Mutta elossa yhä ja tällä kertaa tuli valloitettua hieman korkeampi huippu, kaiken kaikkiaan 2847 metriä. Vuoren rinteillä oli siis myös kohtia, jotka oli lumen peitossa. Silloin piti pistää kunnon piikkivarustukset kengän pohjiin, jottei askel pahasti lähtenyt viettämään väärille urille. En tiedä onko laavaa oikeasti mahdollista nähdä, mutta nyt en ainakaan nähnyt.. Mutta äänet, joita kraatterista kantautui kertoivat, että jotain eloa siellä on… Aivan kuin jättimäisiä peltilevyjä olisi paukuteltu toisiaan vasten. Huikeaa.

No sitten, kun huippu oli saavutettu ja maisemat ihasteltu & filmailtu, alkoi kotimatka alaspäin. Tässä vaiheessa saatiin siis ihan reilusti vaan lasketella pyllymäkeä pitkin lumen pintaa. Sitä ennen tosin puettiin vesitiiviimmät housut & takki päälle ja takamukseen laitettiin ekstrasuojus. Nyt ei saatu perinteisiä liukureita käyttöömme, kun niillä vauhti vois yltyä kuulema turhan nopiaksi näillä lumilla. Talviaikaan, kun lunta on enemmän, vuoren huipulta on mahdollista lasketella alas lähes koko matka. Nyt saatiin nauttia vauhdin huumasta vaan siis pienemmillä mäkiosuuksilla. Mutta hyvät oli pyllymäet! Iltaviiden aikoihin palailtiin takaisin toimistolle & mahtava päivä takana.

Torstaina käytiin päivällä tutustumassa Netan kouluun eli siis työpaikkaan ja päästiin myös kuulemaan Netan esitelmää Suomen matkailusta. Sehän meni aivan loistavasti, olispa hienoa kun itsekin voisi samalla tavalla jutustella espanjaksi. Sen jälkeen mentiin lounaalle aivan ihanaan kasvisravintola écoleen. Täytyy sanoa, että tämä vetää aika paljon pidemmän korren Jyväskylän Katriinalle. Edukkaita maukkaita annoksia huippu paikassa. Voihoih..sen paikan olisin voinut ottaa matkaani Buenos Airesiin. Kuvagalleriassa on muutamia otteita, joista voi fiilistellä tunnelmaa..