Bariloche 13.-15.3.2009

No niin vihdoin jotain muistoja reissultamme ja muutenkin kuluneilta päiviltä. Menetän lähes päivittäin toivoni meidän nettiyhteyden kanssa, ja muutenkin olen tainnut olla laiska kirjoittelemaan..mutta nyt. Toivottavasti ei oo mitään herkkupaloja unohtunu mielestä.

Tässä aluksi siis juttua lomaviikoltamme.. Torstai-iltana 12.3. starttasimme matkamme kohti Barilochea Buenos Airesin bussiterminaalista Retiron asemalta. Kaiken kaikkiaanhan tuo matka taisi kestää jotain reilut 20 tuntia ja kilometrejä taittui hieman päälle 1600! Mutta ihan rattoisasti kyyti sujui. Illalla saatiin lämmintä ruokaa ja viihdykkeenä matkan aikana näytettiin muutamia leffoja. Ja oli melko absurdia, kun kesken jännityskohtauksen elokuvaa katsellessamme bussitarjoilija tuli tiedustelemaan, että maistuisiko shampanja :) Hieman sellainen irti todellisuudesta - fiilis… Ihan näin hyvälle ne ole kyllä Suomessa oppinut. Mutta tietty täällä nuo paremmat bussit ovat kuin matkustaisi ykkösluokan paikoilla lentokoneessa. Illan pimentyessä saimme myös peitot ja tyynyt ja siinä vaiheessa uni jo maistuikin oikein hyvin. Perjantaina oltiin iltapäivästä perillä määränpäässä. Jenkkikämppikseni suosituksesta majoittauduttiin Penthouse 1004 hostelliin, jonka ilmapiiristä tykkäsin kovasti. Huoneet eivät olleet mitään erityisluokkaa, mutta yhteiset tilat oli kivat & henkilökunta tosi auttavaista & ystävällistä. Ja maisemat! Niistä onkin vähän osviittaa kuva-albumissa.

Lauantain ohjelmassa oli koskenlaskua. Täytyy sanoa, että tyrskyt eivät mitään hirmu kovia olleet, eli vauhdikkaampikin kyyti olisi kelvannut, mutta maisemat reitin varrella ja kirkastakin kirkkaampi vesi tekivät kokemuksesta kuitenkin hienon! Reitin pituus oli kaiken kaikkiaan jotain 12 kilometriä, joka päättyi itse asiassa Chilen puolelle. Eli nyt on sitten ylitetty täällä raja jopa meloen. Ja sit muutamassa kohdassa oli mahdollista pulahtaa veteen virran vietäväksi. Se oli kivaa! Tosin vesi suhteellisen vilpoista ja vaikka meillä oli märkäpuvut yllä, niin en sitten toisella kertaa enää halunnut kastautua vuoristoveteen. Opas oli hauska ja muutamassa kohdassa taisi vähän tarkoituksellakin järjestää meidän reitin varrella jännitysmomentteja.. Mutta meidän retkikunnasta yksikään ei lentänyt yli laidan. Oltiin niin hyvijä :) Opas kertoi myös, että lokakuussa kevään aikoihin veden korkeus tällä reitillä on useampia metriä korkeammalla kuin nyt.

Bariloche noin muuten muistuttaa aika pitkälti jotain alppikylää. Ja ilmeisesti sinne onkin aikoinaan tullut kovasti asukkeja Sveitsin maalta. Toisena päivänä kivuttiin pikkuiselle näköalakukkulalle. Hostellilta ohjeistivat varamaan pari tuntia tähän touhuun, mutta oltiin aika yllättyneitä kun vajaassa tunnissa oli huippu valloitettu. Eli se pari tuntia taisi olla jokin todellinen turistivauhti.. Kukkula on nimeltään Cerro Companario ja maisemia sieltäkäään käsin ei voi hirmuisesti valitella. Sussu oli harmillisesti vähän kipeänä, ja käytiin sit Katrin kanssa kaksisteen kypsyttelemässä Llao-Llao:n luonnonpuistossa sekä jälleen kerran maisemia tutkaamassa Llao-Llaon hotellin pihamaalla. Sieltä erottui myös vuorenhuippuja lumipeitteen kera.