Profile
Blog
Photos
Videos
23-25/105
Aamulla klo 8 pakkauduttiin pikkubussiin, joka vei meidat Bolivian rajalle. Rajalla tarjoiltiin aamupala ja meidat jaettiin jeeppeihin 3 vrk aavikkosafaria varten. Saatiin Auran lisaksi hollantilaiset Marleen ja Mireille, kuskina Noel ja alla Toyota Land Rover.
Ensimmaisena paivana noustiin Andeille yli 4000m korkeuteen ja karsittiin molemmat yllattavan kovasta vuoristotaudista. Mainalla sarki paa ja Noora luuli kuolevansa. Matkalla nahtiin flamingoja, laamoja, varikkaita laguuneja ja tuliperiaisia vuoria. Ihmeteltiin illalla huonoa kuntoamme, kun edes 20 m ylamakeen ei meinannut onnistua. Ensimmainen yo vietettiin 4400m korkeudella erittain vaatimattomassa majatalossa, jossa ei ollut lamminta vetta, sahkopistokkeita tai lammitysta. Yolla ulkona on tahan aikaan -5 - 0 astetta, mutta talvella jopa -40 astetta! Ruokahuollon monipuolisuus yllatti meidat positiivisesti. Tarjolla oli aina myos kokateeta, joka (placebo vaikutus vai ei?) kummasti auttoi vuoristotaudin oireisiin.
11.11. Auran syntymapaiva! Toisena paivana korkein kohta oli 4900m, ja sen tunsi kylla olossa. Nahtiin lisaa laamoja, flamingoja, laguuneja ja aaviikkoa seka savuava toimiva tulivuori! Vai oliko se tulivuori kolmantena paivana...? Toinen yo vietettiin 3600m korkeudessa suolaharkoista tehdyssa hostellissa jo ilman vuoristotaudin oireita, jos pienta paansarkya ei lasketa, ja osa meista paasi lampimaan suihkuun. Laulettiin Auralle illallisella. Avattiin sen kunniaksi suklainen Dulce de Leche con Chocolate, jota oli hartaasti kannettu Argentiinasta asti! Kuskit tarjosivat punaviinia ja uskallettiin avata oluet :) Illalliseksi tarjoiltiin laamaa.
Aamulla priorisoitiin nukkuminen auringonnousun sijaan. Matkalla suola-aavikolle kaytiin pikkuruisessa vuoristokylassa lisaamassa moottorioljya. Suola-aavikko oli huikea! Silman kantamattomiin haikaisevan valkoista suolaa, 12 106km2 3653m korkeudella. Suolaa on siella 7m syvyyteen asti, vetta tahan aikaan vuodesta -5 - -10cm maan pinnasta. Suola-aavikolla eli ehka oikeammin suolajarvessa on saaria, joista yhdella mekin vierailtiin. Otettiin suola-aavikolla tietysti perinteiset hyppyturistikuvat :)
Iltapaiva vietettiin Uyunissa odotellen yobussia La Paziin. Uyuni on herttainen pikkukaupunki suola-aavikon reunalla, jossa ihmiset pukeutuvat viela perinteisesti ja elamantyyli muutenkin vaikutti leppoisalta. Yobussi oli sitten melkoisen mielenkiintoinen kokemus! Tie oli pomppuinen alusta loppuun, ilmanvaihto hoitui avoimen oven kautta (joten 50% hengitysilmasta oli polya) ja pysahdeltiin keskella ei mitaan vahan valia. Pisin ja epamaaraisin pysahdys kesti 1,5 h, tavaratilan luukut koko ajan auki, pihalla kuski ja apukuski polttivat papereita ja yrittivat lammitta jotain saksien karjessa. Mietittiin, etta saadaan olla onnellisia, jos seka me etta kaikki kamat paastaan ikina La Paziin. Tama bussi oli ehka toiseksi paras vaihtoehto, koska yolla ei tarvinnut bussia vaihtaa. Vaihdon yhteydessa tulee helposti ryostetyksi... Paras olisi ollut 3 kertaa kalliimpi bussi, joka kiertaa tasaista tieta, tarjoaa happimaskit hapennalkaan, ruokaa oikeaan nalkaan ja lammityksen. Me oltiin onneksi hoksattu ottaa makuupussit bussiin sisalle, osa paleli kateellisena vieressa. Paitsi ne, jotka rohkeina olivat laakinneet itsensa uneen useiksi tunneiski...
- comments