26-27/105

Jalleen nama maailman bittiavaruudet iskivat... uusi teksti tulossa asap. ARGH!

No niin, jos talla kertaa onnistuisi...

Aamu La Pazissa alkoi positiivisissa merkeissa: kaikki kamat tallessa, myos Auran likaiset farkut, jotka syysta tai toisesta loytyivat jonkun kanssamatkustajan jaloista... Hypattiin ensimmaisina taksiin, jotta saataisiin etumatkaa safarikavereihin nahden, jotka tuntuivat kaikki olevan menossa samoihin kahteen parhaaseen hosteliin. Oltiin edellisena iltana soitettu ja varattu sangyt meille kolmelle, mutta hostelliin paastyamme, todettiin etta hostellissa ei varausta ollutkaan. Respan tytto ihmetteli, minka takia me edes tultiin kyselemaan sankyja, koska oli kuulemma sanonut jo puhelimessa ettei tilaa ole. Noh, mehan ei tasta lannistuttu, vaan hypattiin uuteen taksiin ja mentiin toiseen hostelliin (Adventure Brew Hostel Too), jossa suomalainen johtaja yllattyi iloisesti nahtyaan suomalaisia :) HIntaan kuului all-you-can-eat-pancake-breakfast ja ilmainen olut paivittain. Niin kuin nimikin kertoo, niin hostellilla on oma pieni panimo. Aamun sahlayksissa hostellin aamiaisaika ehti jo loppua, joten suunnattiin luksusaamiaiselle Hotel Rosarioon. Nam! Paiva vietettiin kaupunkia kierrellen ja Coca-museossa kayden. Museon kahvilassa maistettiin Coca-kahvia, -suklaakakkua ja -mantelikakkua. Bolivian halpa hintataso houkutti jopa shoppaileman :) Iltapaivalla meinasi menna hermot miljoonakaupungin liikennekaaokseen ja saasteisin. Huomasi kylla, etta kaytetaan 84 oktaanista bensaa. Iltaa vietettiin hostellin grillibileissa ja maisteltiin oman panimon oluita. Taisi siina samalla muutama caipirinhakin menna :)

Paatettiin, jossain matkavasymyksen vaiheessa, ettei seuraavana paivana tehtais mitaan sen aktiivisempaa, joten Death Road jai talla kertaa tekematta, mika jo seuraavana paivana harmitti! Sen sijaan shoppailtiin (lahinna tuliaisia), katseltiin nahtavyyksia ja pesetettiin suolahiekkahikista pyykkia. Mm 5 pikkuhousut katosivat, tilalle saatiin miesten bokserit ja likainen vari pyykeista ei lahtenyt, mutta puhtailta vaatteet kuitenkin tuoksuivat. Pienen kaivamisen ja odottelun jalkeen saatiin lahes kaikki vaatteet takaisin. Illalla oltiin ajateltu ottaa iisisti ja menna katsomaan Penaa (lue:penjaa, paikallista musiikki/tanssishowta). Noh se ei ollutkaan ihan niin helppoa kuin kuvittelimme: ensimmainen paikka oli kiinni ja toiseen tultiin 1 1/2h liian aikaisin. Tarjoilija kehoitti tulemaan kymmenelta uudelleen. Odotellessa ihasteltiin kolonialista La Pazia ja syotiin tunnelmallisessa Etno-ravintolassa. Klo 21.50 palattiin Pena-ravintolaan, vain todetaksemme etta siella oli yksityistilaisuus emmeka ole enaa tervetulleita. Pena jai siis nakematta. Koska meilla oli seuraavana aamuna klo 05.15 lahto Peruun, niin paatettiin menna ottamaan hostellin ilmaiset oluet ja nukkumaan. Sinansa hyva plani, muttei kovin toimiva... Totetus: yksi tai useampi olut, joitain caipirinhoja, uusia kavereita, taksi yokerhoon ja takaisin klo 03.