Ei se toivominen mitaan auttanu. Sunnuntai jai viimeseks tyopaivaks. Pomo anto mukaan kauheen ison sakin litseja,joista ei viititty kohteliaisuussyista kieltaytya. Syotettiin ne sit leirinta-alueen mummolle. Haettiin seuraavana paivana palkkashekit ja lahettiin taas vierailemaan tyokkarissa. (siita on tullu meian paras kaveri taalla pohjosessa!)

Eilen kaytiin sadan kilsan paassa kattomassa vesiputouksia. Millaa millaa falls ja kaks muuta, siisteja mutta nekaan ei ollu parhaimmillaan ku ei oo viela kostein aika vuodesta. Toissa yona ei kyllakaan ollu puutetta kosteudesta, vetta tuli ja lisaks oli ihan karsee ukkonen. Ma ja Immu nukuttiin autossa, Essi ja Rilla teltassa. Joskus epamaaraseen aikaan yolla herattiin siihe et ne ryntas auton sisaan ku ulkona maa vapisi ja taivas oli repeemassa. Ihan jarkyttava jyrina ja pauke, ja lisaks sellanen ratina niinku raketeista kuuluu. Salamatki oli punasia. Taalla on toi ukkonen ihan toista mittaluokkaa mita Suomessa. Viime kesanahan ei tainnu ukkostaa ku ehka kerran, taalla naita tulee tosi useesti, veden kera ja ilman.

Tanaan sitten tyokkarin tati heratti mut siihen etta ois toita tarjolla. Huomenna mennaan yhekstoista mangopakkaamolle parin tunnin perehdytykseen, ja sit alkaa viikon kestavat tyot siella. Pitaa muistaa vetaa turbolla siella, ku viime farmilta saatiin kerta palautetta etta aina vaan nopeempi pitais olla. "quick quick quick..."

Nyt tultiin kaymaan viikon eesta netissa. Mareebassa ei oo nettia, ja tanne Cairnsiin on matkaa 60km vuoristoteita pitkin joten tyoiltoina tanne ei paljo ajella netin perassa tai muutenkaan. Pitakaa peukkuja etta ei saada potkuja heti ekojen paivien jalkeen tuolla mangopaikassa!

Kuulemisiin...