Aika paljon on taas tapahtunu viime kerran jalkeen. Meian alamaki kaanty nousuun, vihdoinkin. Viime viikon loppupuolella ku seisoskeltiin toivottomina meian autojen vierella kaks poikaa tuli ottaan osaa meian kodittomuuteen ja tarjos kamppaa meian kayttoon, anto avaimet etta silla valin ku ne on toissa saadaan kayttaa niitten suihkua, pihan uima-allasta, ja lisaks ne ois tarjonnu drinkkeja ja ruokaa makissa ("Millon ootte viimeks saanu ruokaa?"). Sitte ne lupas kysya rikkaalta pomoltaan ottaisko se meiat asumaan sen rantahuvilalle ja maksaisko se palkkaa meille jos siivottais ja tehtais ruokaa siella. Ja lisaks se pomo saattais osata korjata tyttojen auton. Kuulosti liian hyvalta ollakseen totta tan kaiken tyonhaun ja auton hajoamisen jalkeen... Sita vain mietittiin et millanenkohan se pomo on, ja onko hyva idea menna asuun sen luo. Suunniteltiin seuraavaks paivaks uima-allas paivaa, mutta kuinka ollakaan herattiin yheksan aikaan siihen etta tyokkarista soitettiin et pitais olla klo 12 mennessa Mareebassa farmilla jos halutaan saada toita. Tuumattiin hetki, ja koska toi oli parempi tarjous ku boss huviloineen (ei siivoomisesta ja kokkaamisesta voi 6 tyttoa saada kauheen paljon jaettavaa) niin hypattiin autoon ja kerittiin 5:ks tunniks pellolle.

Siella sitten ollaan kiikuttu puitten latvoissa nelja paivaa. Pomo kuljettaa meiat, saksalaispojat, nepalilaiset ja kaks papua-uusguinealaista pellolle monkkarin perakarrylla ja sitten alkaa litsien keruu. Itsenaisyyspaivana laulettiin hikipaassa maammelaulua puitten latvoissa ja mietittiin etta vois tata paivaa jollain muullakin tapaa viettaa... Hyva silti et saatiin toita. Sita ei tiia kauanko ne jatkuu, ku eilen pomot oli vaha arjyina ku jotkut oli keranny vihreita litseja ja jos sita viela tapahtuu niin tulee potkut. Muutenki ne vaha vihjas etta kaikkia ei valttis enaa tarvita, mut me toivotaan etta saatais viel jatkaa!