Profile
Blog
Photos
Videos
"Todellisuus ylittää kaikki haaveet" -Markus Tulimaassa
Tulimaa, paikka jossa olen aina halunnut kayda (lahinna nimen takia, mutta silti...). Matka maailman aariin huipentui tahan seikkailuun kaukaisella saarella. Saarella, joka sijaitsee sateenkaaren paassa :D.
Aamun valjetessa lahdimme Punta Arenasista lautalla kohti Tulimaata ja Porvenirin kaupunkia. "Normaali" reitti menisi bussilla suoraan Ushuaihin, mutta me katsoimme kartasta etta hittolainen, tuostahan paasee suoraan kahden tunnin lauttamatkalla, ja kaiken lisaksi saastaa rahaa. Paikalliset varoittelivat etta Porvenirista ei ole helppoa paasta eteenpain, mutta arvatkaapa vain uskoimmeko sita :).
Saapuminen Tulimaahan oli upea kokemus. Crimson Tiden tunnari soi korvissa laivan lahestyessa saarta delfiinisaattueessa. Jotain mita ei voi kuvailla kunnolla.
Kyselimme hetken aikaa jatkoyhteytta, mutta paikalliset eivat voineet lainkaan kasittaa miksi joku haluaisi menna toiselle puolelle saarta. Kaikki neuvoivat etta "menkaa takaisin Punta Arenasiin, sielta menee busseja". Ja mehan ei periksi anneta, prkle. Joten liftaamiseksi meni.
Muutaman tunnin yrittamisen jalkeen tapasimme muutaman ranskalaisen tyypin, joilla oli sama ajatus. Onneksi tapasimme, silla turisti-informaatiosta oli kerrottu etta kaupungista menee saaren toiselle puolelle bussi. Silloin kuin me sita kysyimme, niin busseja ei mennyt. Kiitti vaan. Hyppasimme siis tahan bussiin (joka kulkee vain ma, ke & pe klo 17.00) ja paasimme lopulta Cerro Sombreron kylaan, joka sijaitsi aika lahella bussireitteja.
Hostelli olisi maksanut, ja kaiken lisaksi olisi pitanyt aamulla aikaisin herata ja kappailla tien varteen. Jos kerta on teltta hommattu, niin miksi sita ei kayttaisi? Matka jatkui tasta viehattavasta kaivoskylasta tien varteen odottelemaan bussia. Kokeilimme uudestaan liftausta, ja heti tarppasi. 4 (kohta 5) -henkinen perhe otti meidat kyytiin ja ystavallisesti heitti meidat "bussipysakille", jonne laitoimme leirin pystyyn ja kavimme odottelemaan. Olimme hiukan huolissamme meidan tavaroistamme, jotka piti jattaa ulkosalle nakyviin, joten teimme insinoorimaisen ratkaisun ja kiinnitimme ne 4 lukolla. Sopii yrittaa varastaa :D.
Aamu valkeni upeana. Vaikka myohemmin kavi ilmi, etta olisimme voineet nukkua huomattavasti pidempaa, niin auringon noustessa nahdyt ketut olivat todellakin vaivannaon vaarti. Sitten vain odottelimme. Lopulta 5 tunnin jalkeen saapui bussi, joka vihdoinkin huoli meidat kyytiin. Ja nain paasimme Ushuaiaan, maailman aariin (jossa myydaan Finlandia -tuorejuustoa). Kamat hostelliin ja syomaan. Kylla argentiinalainen pihvi vain on jotain todella hyvaa. Seuraavana paivana selvittelimme jatkoyhteyksia ja sita, mita kaikkea Ushuaiassa voikaan tehda. Meilla oli vain pari paivaa, joten kaikkea emme olisi mitenkaan ehtineet tehda. Nain ollen valitsimme ns. "parhaat", eli venekierroksen merileijonia seka pingviineja katsomaan ja "jaatikolle" kipuamisen.
Loysimme venereissua varten juuri sopivan yhtion, eli yhtion jonka myyja oli natti seka hymyili meille (emme ole helppoja, olemme varmoja ;) ) ja joka viela kaiken lisaksi antoi 25 pesoa alennusta. Emme voineet hylata sellaista tarjousta.
Kierros oli upea. Ja joka peson vaarti. Naimme kolme elainkoloniaa (linnut, merileijonat ja pingviinit) todella lahelta. Lisaksi kuvasimme kuuluisaa majakkaa, mista Jules Verne aikoinaan kirjoitti (majakka maailman aarissa tjsp.). Hieno reissu, jolle kuvat eivat taaskaan tee oikeutta. Ushuaia
Lintuja Merileijonia Majakka maailman laidalla Pingviineja
Matkalla takaisin seisoin yksin katamaraanin keulassa kuunnellen Pirates of the Caribbean -musiikkia seka katsellen mahtavia vuorimaisemia. Tallaisia hetkia varten sita ollaan elossa. Tekstin lopussa oleva kuva kuvastaa sen hetken fiiliksia aika hyvin.
Seuraavana paivana menimme kavelemaan Ushuaian ylapuolelle, Martial -jaatikolle. Sinne piti olla about 2 tunnin matka, mutta kaksi reipasta suomalaista kaveli sen 45 minuutissa. Torres del Painen jalkeen se vain tuntui helpolta... Paikka oli kylla nakemisen arvoinen, sen verran komeat maisemat sielta oli.
Nakoalapaikalla saimme hienon idean ottaa itsestamme hyppykuvat. Minun otokseni onnistui kolmella yrittamalla. Markus taas halusi hyppia hiukan enemman. Jalkikateen laskin etta hyppyja tuli about 30-40. Kun vaan ei osaa hypata oikein nii ei osaa :D. Seuraavana paivana Markus kaveli hiukan hassusti. Ja minulla oli hauskaa :D.Illalla kavimme viela syomassa, ja talla kertaa kokeilin pihvia raaka -kypsyydella. Paluuta takaisin ei ole.
Ushuaia oli kaikkea sita ja viela enemman mita kuvittelin Tulimaan olevan. Pohjoispuoli oli aivan erilainen kuin etela, mutta sekin oli hauska nahda. Tama on ilman muuta nakemisan arvoinen paikka, jonne palaan kylla viela jonain paivana. Ja seikkailu jatkuu...
- comments
Juti Melkoista seikkailua... Mahtavaa huomata, että nautit toden teolla!
Minna Upeita kuvia! Jotenkin sellaisia avaria maisemia. Ei ahdista.Oletko varma, että vika oli Markuksen hypyissä eikä kuvaajassa?
Markus Minna: aivan samaa minakin sanoin ;)
-E- Markus & Minna: Kylla, noin hyvalla kameralla on vaikea epaonnistua, vaikka olisikin huonompi kuvaaja :D.