Gosfordin sosiaalinen elama on talla hetkella miinuksen puolella kun kaikki lukee loppukokeisiin. Mutta kuka sanoo etta yksin ei voi olla hauskaa? Hyppasin siis taas junaan kohti maailman upeinta kaupunkia, Sydneyta. Olin edellisena paivana tehny (kerrankin) vahan taustatutkimusta kaikesta mita Sydneyssa vois tehda ja paadyin Sydney Aquariumiin. Rakastan elaintarhoja ja akvaarioita, ja aattelin etta nain paasis katevasti tutustumaan Sydneyn elaimistoon turvallisesti lasin takaa ja helpommin kun moyrimalla jossain pusikossa tai joenpenkassa.

Kun juna sitten saapu Sydneyyn paatin kavella Chinatownin lapi Darling Harbouriin, missa Aquarium sijaitsee. Chinatown ja Darling Harbour on mun lempikaupunginosia Sydneyssa - Chinatownin aasialaisista kaupoista loytaa aina kaikkee jannaa halvalla (puhun siis ruuasta) ja Darling Harbour on vaan yksinkertaisesti Upea. Lisaks olin himoinnu Chatimen smoothieita siita asti kun viimeks kavin Sydneyssa... Voi luoja, nyt mun on taas pakko saada smoothie.

Darling Harbourista loysin katevasti turisti-infon, josta sain kauan kaipaamani Sydneyn keskustan kartan. Oiva keksinto kun keskusta on niin iso etta paamaaraton harhailu vie koko paivan loytamatta sinne mihin on suunnitellu menevansa (vaikka tassa tapauksessa kartasta huolimatta mulle kavi niin lopulta)... Sydney Aquarium oli aika vaatimattoman nakonen ulkoa, mutta aattelin etta vaan se, etta se on Sydneyssa riittaa takaan etta se on mahtava.

Lipunmyynnissa mua kohtas uudet houkutukset: jos osti lipun Sydney Wild Lifeen samalla kun osti Aquariumiin, sai 15 dollaria alennusta. Wild Life oli siis elaintarha, joka sijaitse Aquariumin naapurissa, joten ostin sen. Lipunmyyja kysy viela, etta haluanko 5 dollarilla viela lisaks lipun Sydney Toweriin, niin ostin sitten senkin... Kokonaishinnaksi tuli 60 dollaria, mika ei mun mielesta ollu kauhean paha kolmesta kohteesta.

Aquarium oli oikeestaan aika laimee. Parasta oli dugong- ja haialtaiden alla kulkevat tunnelit. Olisin voinu hengailla niissa vaikka koko paivan kuunnellen siella soinutta meditointimusiikkia ja katsellen joka puolella uiskentelevia merenelavia. Haitunnelissa tosin en valttamatta niin kauaa, silla uskokaa tai alkaa, hait nayttaa oikeesti helkkarin pelottavilta. Ei sita oikeesti tajua Discovery Chanelia kattellessa, mutta kun sellanen ui noin 60 sentin paassa musta ja tarkkaili mua niilla jaatavilla silmilla ja suusta irvistaa monta rivia piikinteravia hampaita... Hrrrrrr. Oli akvaariossa siis tosi helmee ja pesee kylla Sarkanniemen sata nolla.

Aquarium-kierros kesti multa vaan noin puoltoista tuntia, joten paatin sitten kayda Wild Lifessa samalla kertaa, kun se kerran oli ihan siina naapurissa. Se paikka olikin sitten hupia koko rahan arvosta - nain kerralla kaikki Australian peruselukat, mita ei olis muuten valttamatta nahny. Oli koaloja, kenguruita, emuja, krokotiili, kaikenlaisia kaarmeita ja liskoja... Niin ja kaikille tiedoks, vaikka telkkarista saa ehka sellasen kuvan, etta taalla pyorii kenguruita joka metsassa ja koalat hengailee eukalyptuspuissa ympariinsa, that's not the case. Vaikka oon yrittany kierrella tuolla metikoissa ja puskissa, silti mun tutkimusmatkojen huipennus on ollu se kun oon nahny iguanan. Mita on siis joka paikassa.

Wild Lifessa paas lisaks tosi lahelle elaimia. Kenguruaitaus ei ollu oikeestaan ees kunnon hakki, vaan enemmankin huone. Sen lapi kulki polku vierailijoille ja aita oli enemmanki tarkotettu pitaan turistit erossa kenguruista kun kengurut turisteista. Eraskin yksilo mussutti ihan kaikessa rauhassa ruohoa vaikka ma seisoin vahan paalle metrin paassa siita ja ns. aita koostu parista pystyssa olevasta puutukista joihin oli naulattu poikittain pari tukkia. Aidassa oli myos noin metrin kokosia rakoja, mista olis helposti paassy lapi aitaukseen. Koaloillakin olis ollu hyvat tsaanssit painua tutkiin Sydneyn keskustaa, mutta opas sano ettei niita kiinnosta - elaintarhassa ne saa yllin kyllin eukalyptuspuuta ja seuraa muista koaloista. Lisaks ne on harvinaisen laiskoja liikkumaan muutenkaan.

Vaikka tein reissun puhtaasti turistipohjalta, hammastyksekseni tarhasta lahtiessani huomasin etta olin oppinu aika paljon noista elukoista. Esim. koalavauvat syntyy tahan maailmaan pavun kokosina otuksina ja elaa niiden emojen pussissa monta kuukautta. Jalleen kerran sivistys iski puun takaa.

Elaintiedepainotteisen aamupaivan jalkeen aattelin kayda ostamassa lounasta jostain ja menna Hyde Parkiin istuskeleen. Suunnitelmat muuttu kun taivaalta alko sataan vetta kun amparista ja salamat ja ukkonen pauhas. En ollu varautunu myrskyyn keskella aurinkoista ja kuumaa paivaa, joten kahlasin sitten nilkkoja myoten vedessa keskella Sydneyta lapimarkana miettien etta mitakohan sita nyt tekis. Ei siina muuta voinu kun nauraa tilanteen absurdiudelle.

Mistaan ei oikein tullu enaa mitaan ja kellokin oli jo 5, joten suuntasin kohti Central Stationia aikomuksena menna kotiin. Mutta kappas, kun paasin asemalle siella olikin tays kaaos paalla. Kaikki junat oli myohassa ja Gosfordin ja Sydneyn valiset junat ei kulkenu OLLENKAAN salamaniskujen takia. Tassa vaiheessa ei kauheesti naurattanu - kello oli jo 6, alko tulla pimea ja olin kuolemanvasyny. Halusin vaan kotiin. Kymmenista kuulutuksista sain kuitenkin selville, etta mun junan olis tarkotus lahtea laiturilta 16. Kun paasin sinne, siella oli yks juna joka pursusi matkustajia. Ilmeisesti muutama muukin oli halukas matkustamaan pohjoseen, Gosfordistakin nimittain suuri osa kay toissa Sydneyssa. Tungin junaan muiden sekaan, vaikka en ees tienny mihin se oli oikeestaan menossa. Paattelin etta Hornsbyyn, missa yleensa kaikki junanvaihdot tapahtu. Ihmiset hyppi sisaan ja ulos junasta eika mitaan tuntunu tapahtuvan. Sitten kuulutuksista kavi ilmi, etta pohjoseen lahtis bussi Town Hallin asemalta. Olin etta jaahas, mitas tassa nyt sitten tekis. Hyppasin ulos junasta ja lahdin kavelemaan noin kilometrin paahan Town Hallille.

Town Hallilla kaaos jatku. Kukaan ei tuntunu tietavan mihin pitais menna ja milla paasis kotiin. Mut neuvottiin vaan meneen junalla Hornsbyyn ja sielta sitten JOTENKIN Gosfordiin. Ei siina sitten muu auttanu kun ettia taas uus juna.

Lopulta paasin kuin paasinkin Hornsbyyn, jossa onneks tiedettiin tilanteesta vahan enemman. Raiteet oli vissiin saatu korjattua (tai mista helvetista ma ees tiedan mita oli meneillaan tai tapahtunu ylipaansa) ja juna Gosfordiin tulis 5 minuutin paasta. Olin kujalla.

Eli ensimmainen aussiluonnonmullistus selatetty! Flippaus oli lahella, mutta onneks ihmiset taalla puhuu englantia ja ma ainakin luulen ymmartavani sita.