Huh. Valmistaudun henkisesti tan sivun kanssa tappeluun.

Eli siis mita viime aikoina on tapahtunu:
Lauantaina menin mun serkun Danin kanssa juhliin sen kaverin synttareita Sydneyyn. Ilta alko Pancakes On The Rocksissa, jossa myydaan, aivan oikein, jumalaisia pannukakkuja. Paikalla oli synttarisankarin, mun ja Danin lisaks sukulaisia ja kavereita. Olin ollu tosi hermona Danin kavereiden tapaamisesta, mutta ihan turhaan; kaikki oli australialaiseen tapaan tosi ystavallisia ja mukavia ja kyseli multa kauheesti kaikkee musta ja mun matkasta. Pannarit ja viinikin maistu aikas hyvalta.

Safkailun jalkeen nuoriso alko pitaan palaveria jatkopaikasta. Olin taas vaihteeks hieman pihalla keskustelusta kun a) en tienny Sydneyn menomestoista yhtikas mitaan ja b) kaikki puhu niin alyttoman nopeesti etten ees pysyny mukana (eika taa aksenttikaan oo loppujen lopuks niin helppoo ymmartaa). Lopulta mulle informoitiin, etta mentais johonkin mestaan mista saa juomia 3 dollarilla. Olin tietty etta allllriiiiight!! Lievan kujailun jalkeen loydettiin sitten kyseinen Bar Century Google Mapsin avustuksella. Sisaanpaasy oli ilmanen ja juomat tosiaan sen 3 dollaria, mutta puolet pienempia kun Suomessa! Lisaks mulla ei ollut mitaan hajua mita porukka taalla yleensakaan juo kun Suomessa on tottunu siihen vakio bisse/lonkku/sidu-kombinaatioon. Uudet australialaiset tuttavani riensivat hatiin ja tarjoili mulle sitten kaikkia omia lempijuomiaan. Kaava oli aika simppeli: vodkaa ja jotain. Kaikkien juomien (mita meidan porukassa olleet siis joi) oli nimeltaan vodka-something. Omiksi lemppareiksi muodostui illan aikana vodka lemonade ja vodka sunrise. Mmmm!

Baari oli siis 2 kerroksinen - alhaalla baari, ylhaalla tanssilattia. Tanssiminenhan on tunnetusti enemman mun juttu, mutta nyt ei jotenki tullu kun kerran nopeesti joraileen. Mutta ilta suju silti mahtavasti jutellessa. Suomalaisten miesten pitais muuten ottaa mallia taalta; sen sijaan etta tultais tanssilattialla kouriin persetta, taalla miehet tulee ja sanoo "Hey, how are you?" Arvatkaa olinko ihan myyty! Plus kaikki oli ihan innoissaan siita etta oon Suomesta! Eurooppalaista eksotiikkaa, niinkun mulle sanottiin.

Joskus kahen aikaan sitten porukka alko tekeen lahtoa junalle takas Gosfordiin. Junamatka kestaa siis melkein 2 tuntia. Osa porukasta pyys mua jaamaan niiden kanssa kierteleen baareja, mutta pysyin tiukasti Danin helmoissa etta loytaisin joskus takas kotiinki. Harmitti kylla lahtee niin aikasin, mutta minkas teet. Mutta kaiken kaikkiaan ihan mahtava ilta ja mahtavia ihmisia!

Viikonlopun jalkeen aloin sitten kunnolla hakee toita. Taalla on tapana etta vapaista tyopaikoista ilmotetaan liikkeen ovessa, joten suuntasin job huntini Erina Fairiin, paikalliseen isoimpaan ostoskeskukseen. Jakelin siina sitten muutamia hakemuksia ja joihinki paikkoihin hain netissa. Wish me luck!

Eipa tassa sitten kummempia, huomenna aattelin suunnata Sydneyyn. Alkaa vahan jo tylsistyttaa taa suburb-elama kun kaikkialle on niin pitka matka ja bussit on kalliita. Logiikan vastasesti junat taas on sitten tosi halpoja. Mutta joo, toivon etta saisin toita ja sita kautta kavereita, vahan nimittain tympii menna joka paikkaan yksin. Danin kaverit tosin puhu etta ne veis mua kattoon nahtavyyksia taalla, mutta saa nahda. Ilmat on onneks alkanu lampeneen niin oon hengaillu aika paljon Terrigal Beachilla. No, kohta on taas viikonloppu!