Tokioon saavuin hyvin nukutun lennon jälkeen kun koko rivin valloitin puolityhjästä koneesta jälleen,yeah! Passintarkastuksessa maa järisi ehkä kolmella magnituudilla ja jouduin ihan takahuoneesen sekä tullissa pengottiin koko rinkka ylosalaisin. Milloinkas musta on roiston näkoinen tullu vai oliko vaan kehno säkä...tiedä häntä...no.. Aamusta painelin heti hostellille Asakusan kaupunginosaan ja sainkin heti 4 hengen huoneesta sänkyni vaikka Japanissa tyypillinen check in aika on kolmela iltapäivällä. Hostellin keittiostä torkkujen jälkeen loytyi hollantilainen elokuvaohjaaja Tess ja kiersimmekin 3 päivää Tokion nähtävyyksiä yhdessä aika vaihtelevassa säässä. Shibuya oli mieleenpainuvin paikka jossa ihmisvilinä on valtava ja samaan aikaan joka suuntaan vihreiksi vaihtuvat liikennevalot ovat nähtävyys miljoonan japanilaisen ylittäessä katuja, myos karaokea ja yokerhoja sieltä loytyy, joita välttelen tämän kuun.

Huomasin heti alkuun että pidän Japanista, kaikki toimii ja kaikelle on aikansa ja paikkansa. Jos vessahätä yllättää niin varmasti on yksi heti vieressä, ja aina kun tarvitset jotain niin se on mietitty ja heti loytyy kulman takaa tai poydältä. Roskis ja Visan hyväksyvä automaatti ovat ainoat asiat mitä ei heti loydy, ja tietysti nettiin pääsy on Japanissa hankalaa. Lämmitys on heikonlaista täällä ja lämmitetyt wc-istuimet ovatkin pelkkää luksusta kun muuten on aika vilpoista. Myos japanilaisten valtava ystävällisyys ja huoli vieraan viihtyvyydestä tuntuu välillä kuin olisi joku kuninkaallinen. Jos kysyn neuvoa niin on vaikea päästä eroon auttajasta joka haluaisi heti uhrata muutaman kilometrin matkan ja viedä perille asti, tai jos pällistelen ihmeissäni niin jo joku kysyy että mitä etsin. Aika innoissan nämä on myos pituudestani ja koulutytot kirkuu ja hyppii ilmaan kun kättelen heitä isommissa nähtävyys paikoissa. Kielitaitoa ei paljoa japanilaisilta loydy mutta he tuntevat kyllä kaupunkinsa ja asemilla tiedetään lähihotellit tarkkaan. Aika kompleksi täällä on noi vinot silmät ja pieni koko, kaikki mainokset ja piirretyt on isoilla pyoreillä silmillä ja eurooppalaisen näkosiä pidempiä tyyppejä, ihme hommaa.

Tokiossa olin 2 yotä siis hostellissa ja ensimmäiset couchsurfing 2 yotä tokiolaisen Daigon luona, jossa myos irlantilainen pimu ja jenkki poju punkkasivat. Isäntä Daigo on 100-päisen sinfoniaorkesterin yksi viidestätoista viulistista ja muutenkin aika cool tyyppi. Kävin vielä Tokion landella tapaamassa seiskasarjalaisten bemarien foorumilta tuttua saksalaista Erichiä joka oli 3 päivää aiemmin saanut talonsa valmiiksi ja muutanut siihen, hieno talo ja paljon tilaa ruuvata, 4 bemua siellä pihalla odottikin vuoroaan. Sushia ja japanilainen kylpylä onsen sekä kruisailua vanhalla bemulla. Sovittiin että lähden mukaan 5 muun harrastajan kanssa seuraavana sunnuntaina ja ajelemme vuorille missä autotallit ja n. 20 seiskaa sijaitsevat, matkaa noin 250 km. Aika japanin mittakaavassa kovia äijiä on ryhmässä mutta niistä sitten enmmän kun olen heidät tavannut ettei mene väärin tittelit. Erich 62 v. on asunut 25 vuotta täällä ja on naimisissa japanilaisen kanssa.

Kolmee sataa luotijunalla Osakaan ja muutama yo ihan kunnon hotellissa teki terää. Shinkansen luotijunalla matkustaminen on aivan juhlaa! Aivan ytimessä asustin ja menoo oli mukavasti sekä mainitsemisen arvoinen mesta Osaka Castle, huikee paikka jossa jo luumupuut kukkivat ja paikalliset ovat aivan pähkinoinä noihin kukintoihin. Sumo turnaus alkaa ensi sunnutaina täällä ja kävin mestat tarkastamassa ja koitan palata pohjoisen reissultani sumoja väijymään, muutaman näin kaduilla, pikkupoikia.

Kolmeksi yoksi buukkasin kapselihotellin Kyotosta ja täälläpä sitä nähtävää riittää, 17 Unescon kohdetta, upeita mestoja ja asukkaat kulkevat usein kimonoissa. Kauniitahan nämä japanilaiset kaupungit eivät ole vaan ne paikat pitää etsiä. Hieno yksityiskohta loytyy Nijo Castlesta jossa lattialankut eivät narise vaan laulavat satakielen sävelin kun tallaa menemään, tämä oli varoitusjärjestelmä Shogunille ettei yllätyksiä satu. Pommit tuhosivan Tokion melkein kokonaan ja aika samalta näyttää muutkinisommat kaupungit kun lyttyyn pommitetussa ja 50-luvulla rakennetussa Saksassa. Muutenkin näillä vanhoilla liitolaisilla on valtavasti yhtäläisyyksiä, huikea nousu täydellisestä tuhosta ja sodan häviämisestä maailmantalouden kolmoseks ja neloseks sekä kova duuni ja perinteiden arvostus. Mutta veronsa se täällä vie ja itsemurhia tapahtuu suorituspaineissa paljon, sekä väesto ikääntyy eikä nuorilla ole varaa lisääntyä,ja väkiluku pienenee. Kalleus on jälleen bulls***tiä, halpa maa on Japani suomalaiselle. Kaikki on kovin pientä ja asunnot ahtaita ja autot malliston pienimpiä eikä esim. Toyotan pickuppeja loydy mallistosta ollenkaan. Ruokapuolella tämä aasialainen dietti alkaa purra ja olenkin tiputtanut kuutisen kiloa painoa ja koko Japanin meinaan reissata kulttuurin kannalta ja alkomahoolia ei pisaraakaan ennen kun Fukuokassa kuun lopulla muutama kuppi sakea ja hyppään laivaan kohti Koreaa.

Yhden puolikkaan päivän vietin Narassa joka oli enne Kyotoa pääkaupunki. Kätevästi se kävi fillarilla ja hienoja paikkoja tuli nähtyä. Ihan sellainen WoW-elämyskin tuli kun maailman suurimman puurakennelman pihalle kurvasin. Tämä on kolmasosan alkuperäistä pienenmpi mutta valtava Buddha sinne hyvin mahtuu. Perhana kun ihminen ei osaa enään rakentaa mitään vastaavaa paitsi Dubaissa jonkinmoisia maailman ihmeitä. Orjuuttako siihen tarvittais..Kumplandiassa rakennettais massiivisesti...ja graniitista.

Sitten takaisin Tokioon ja Erichin talolle punkkaamaan lyhyet unet. Nimittäin aamulla viideltä kello herätti ja lähdettiin ajeleen pohjoista kohti "Shogunin 750 iL:llä, kyytiin hyppäs muutama paikallinen rassaaja. About ysiltä oltiin talleilla aika lähellä Fukushiman viime vuoden katastrofi aluetta, alueen Erich oli tietysti Geigermittarin kanssa tarkastanut turvalliseksi. Isäntä olikin 10 minuuttia aikaisemmin saapunut ja kappas, Sonyn yksi presidenteistä Yutaka, joka viime vuonna tienas 1,5 miljoonaa euroonia....ja joka paikka täynnä samanlaisia ja vähän erilaisia seiskoja kun mulla, yli 20 niitä oli ja jokaisessa tietysti 5 litran V12 ja suurin osa vielä Lang versioita ja 6 Alpinaa. Ilmaseks ja pienellä rahalla koyhä mies niitä on keräilly ja tänäänkin ilmaiseksi pamahti pihaan musta iL kaikilla varusteilla,cool. Kuuteen asti rassattin kuuteen pekkaan isännän Alpinaa ja saatiin koko taka-akseli vaihdettua ja kärry baanalle takasin, Japanissa pitkään asunut aussi Mike oli päälle päsmärinä. Näin sitä vanhaan luksus kärryyn kiintyminen kokoo aika jännää porukka yhteen, jos jumalauta hankkis jonku Jaggenkin niin pääsis varmaan vielä ihmeellisimpiin porukoihin. Jännä tavata tollanen Japanin kuuluisuus ja kohdata se tilanteessa jossa millään titteleillä ei oo väliä, vain rakkaus vanhaan rautaan ratkaisee.

Ilalla lähdin hivuttautumaan kohti Sapporoa ja pääsin moriokaan asti jossa vietin yon kapselihotellissa ja yomyohään kävin vielä yläkerran kylpylässä ja suomalaisessa saunassa. Fukushiman asemalla meni luotijuna täyttä vauhtia oho ja oli se vaikuttava kokemus, muutamassa sekunnissa se oli jo näkopiirin ulottumattomissa. Rupes vähän tuntuu että helvetti kun on vaikuttavaa touhua ja tollasessa sitä istuskelee itse sisällä vähän väliä, lumi vaan pollys ja suhina kävi... Awesome! Iltapäivällä saavuin sitten Sapporoon ja täällä ainakin 3-4 päivää olis tarkoitus lasketella, sitten kohti etelää. Lumiraja ei ollut paljoa Tokion pohjoispuolella eli kovin talvista on, muutenkin kevät on pahasti myohässä mutta mulle kelpaa hyvin!

J