Siam Reap ja Angkor Wat tarjosivat Filppareiden riisiterassien ja Chocolate Hillsien jälkeen pitkästä aikaa jotain suu auki ihmeteltävää. Täällä ja viimeksi Egyptissä sitä aina maan kansalaisten nykyaikaista menoa katsellessa äimistelee että miten tämmonen porukka on 1000 v. sitten saanu jotain noin mahtavaa aikaseksi...wau! Ensin auringonnousu ja sitten kierros temppeleissä, huili hotellilla ja sitten ilmapallosta katseltiin 200 metrin korkeudesta näkymät Angkoriin ja auringonlasku vielä samaan syssyyn. Tää hossotys aina auringon laskuista ja nousuista menee kyllä helvetisti yli kun aina on ilma paskanen ja homma on ohi muutamassa minuutissa. Suomessa on tottunut aivan liian puhtaasen ilmaan ja vinosti riiputtaen hiljalleen katoavaan värikkääseen laskuun..oonkohan mä nousua ikinä nähnytkään...oon, norjassa kerran.

Poikien kans kyllästyttiin perseestä oleviin bussimatkoihin ja otettiin minivani 4 pekkaan Phnom Pheniin, kyllä kannatti ja edullistakin se oli. PP yllätti Lexuksien määrällä ja kohtuullisella siisteydellä (siis tosi paskanen mutta vähemmän kun odotin). Tää maa on jotenkin niin järjeton Pol Potin riehumisen takia edelleen, päivässä kaikki kaupungit tyhjennettiin ja raha, sairaalat,koulut,kaikki lopetettiin ja kaikki ihmiset joilta ei känsiä käsistä loytyny tapettiin ja palattiin Linkolalaiseen märkään uneen, vuoteen 0 kivikaudelle. 3 vuotta PP oli aavekaupunki ja Vietnamilaiset vallotti tyhjän kaupungin ja Pol Potin valta loppu, paitsi landella jossa koko 80-luku meni vielä kivikaudella. Oikeudenkäynnit on edelleen käynnissä ja aivan naurettavaa touhua ja syylliset kiistää kaiken, 3 miljoonaa ihmistä kuoli muutamassa vuodessa ja järjettomin paikka loytyi paikasta Killing Fields, vauvat otetettin äidiltä killing treen vieressä ja mätkäistiin pää edellä puuhun kuoliaaks, siitä ruumis viereiseen kuoppaan ja seuraava. Kambodzalaisesta meiningistä kertoo hyvin se että tuk-tuk kuskimme ehdotti tämän järkyttävän mestan jälkeen ampuradalle lähtemistä, tyhmempää vitun ideaa en ole ikinä kuullut. Ja täällähän saa ampua vammaisia lapsia, niinkuin rahalla melkein mitä vaan maailman yhdessä korruptinoituneista maista. Porukan maalaisjärjestä kertoo myos hyvin se että hetkeäkään et saa olla rauhassa vaan sinulle kaupitellaan ruokaa kun olet syomässä, aurinkolaseja vaikka kahdet on päässä, naisten vaatteita miehelle, hierontaa vaikka olet jo hierottavana.

No tuo persekaupunki jäi taakse ja Tuomaksen kans hilpastiin Sihanoikvilleen rannalle ja olo parani jo. Matt tuli päivän myohemmin ja tytot 2. Snorklailua ja 3 paatiiretkeä joista 2 oli melkoisia Booze Cruiseja joten meininki oli taattu. Hypittin kannelta voltteja etu- ja takaperin sekä 40 hengen lentopalloa rantavedessä. Big Bad Wolf teknohumppa alkoi tosin jo hieman ärsyttää. Rannalla tuli myos jouksenneltua melkein joka aamu ja puntillekin kerkesin aina jossain välissä. Sitten hyvästeltiin muu porukka ja lähdettiin Thaikkuhin takasin. En enään kestänyt tähän syssyyn kolmatta kehitysmaata, Vietnamia joten se jää tulevaisuuteen ja hieman sivilisaatiota haen nyt Koh Changin elefantti saarelta. Tuomas hilpas Bangkokkiin ja sieltä Honkkarin kautta kotiin joten jatkan matkaani pitkästä aikaa yksin.

Koh Changilla viivyin yllättävän pitkään oikeastaan vaan makoillen ja kirjoja lukien, 1 päivä snorklailua paatilla naurettavaan hintaan mukavassa britti herrasmies seurassa, tosin korallit on jo kuollu täällä. Elafantti treckingiä sekä skootterilla tietysti ilman kypärää saarta kierrellen muutama päivä. Norsujen kans oli kyllä siistiä käydä munapyykillä mutta todella itsepäinen daami oli mulla alla tai aamusta vaan kankee ja jatkuvasti meni poikkiteloin reitilä. Kiva "luonnonsuojelu" saari mutta mennyt jo piloille liiasta turismista , muutamia aivan upeita rantoja sieltä kyllä loytyy ja ympäroivillä saarilla niitä on lisää, bungalowit makso kympin luokkaa ja olin aina rannalla tai veden päällä. Venäläisiä ja ruotsalaisia suurinosa, muutama hauska ilta ja kevyt kankkunen. Sitten bussilla Bangkokiin ja Couch surffareiden kanssa autioon pilvenpiirtäjään piti kiivetä, 20 henkeä oli paikalla mutta ei päässty kun toiseen kerrokseen. Hauska päivä siitä silti tuli ja tais olla 17 eri kansalaisuutta tossa porukassa. Noita taloja on aika monta -97 iskeneen Aasian finanssikriisin jäljiltä edelleen torrottämässä. Bangkokissa tapasin aika monta reissulla jo tutuksi tullutta naamaa ja kaikki täällä oikeestaan samat reissut kiertää ja nyt onkin aika irtautua tästä ja otin lennon Tokioon sekä 3 viikon Rail Passin jolla rajaton luotijuna käyttooikeus ja bussit päälle. Nyt näppäilen tätä Kuala Lumpurin kentän VIP Loungesta johon vihdoinkin matkaa varten hankkimani Diners Club ovet avaa,ruoka ja juoma ja netti sekä hieronta ilmaista ja kaikki maailman lehdet. Japanissa on mukavan vilpoista ja olenkin kyllästynyt kehitysmaihin ja hikoiluun näin hetkeksi ja Sapporon vuorilla on vielä ainakin 3 metriä lunta jotan laskemaan pääsen. Kevät tuo mukavasti myos matkakassaan väljyyttä kun osinkoja tupsahtelee ja toivottavasti saan myos jetit myytyä hyvään hintaan. Ja sunnuntai oli sellainen päivä että niin monesta suunnasta mua Suomeen haluttiin kesäks että kai se on pakko tulla, miten teillä kaikilla tuli ikävä samaan aikaan?? Jos sitä sitten 13.6 hyppäis koneeseen ja kiertäis Suomen prätkällä.

Kump