Sapporossa olin muutaman yon vain koska ei tama city paljoa tarjonnut joten suuntasin vuorile laskettelemaan. Niseko niminen komea vuori ja toisella puolella Fujimainen Annupuri. Aamulla aikaisin junaan hyppäsin ja sainkin herkutella muutaman tunnin upeissa maisemissa auringonpaisteessa täällä puuterilumiparatiisissa, sitten alkoi lumisade ja näkyvyys meni nollaan ja seuraavat 2 päivää ennusteen mukaan samaa joten päätin lähteä etelämmäksi. Kävin kuitenkin vielä kylpemässä ja etelän junaa odottelemaan. No siinä netissä heiluessa veljeni pisti linkin jossa zunamia juurikin minun reitille povattiin. Tässä nyt kovana jätkänä paskat housussa istun junassa joka menee aivan rannalla ja juuri zunamin puolella. 6.8 magnituudia järistys oli ja puolen metrin aaltoa siinä povattiin, ehkä metrin korkeudella oleva rata siis juuri ja juuri jäisi kuivaksi...Jälkijäristys tuli just kun olin tunnelissa 250 m. meren alla, en siis tuntenut mitään mutta tarkistin kellonajan jälkeenpäin. Vielä 1 yli kuutenen heilutti Tokioo ja sitten rauhottu, joten aikamoista tärinää.

Yojunalla puksutin Sendaihin josta Yamagataan ja Zao vuorelle kraateria ja Snow
Monstereita katsomaan, no eipä ollut kumpikaan mahdollista vaikka näin Sendain infossa luvattiin, kylvin kostoks oikeen kananmunapierulta haisevassa kaiken parantavassa vedessä 1200 metrin korkeudessa ja hilpasin iltajunalla Nikkoon. No nyt tärppäs oikeen kunnollinen nähtävyys taas ja guesthousen omistaja kyydisti mua autollaan paikallisten ruokamestoille, nam. Nää Nikkon temppelit eroo muista aikamoisella prameudella ja kullan kimalluksella. Siellä kiipesin lähimmälle kukkulalle niinku kaikissa mestoissa missä oon käyny ja kokeilin ihan puun juurelle kuseksimista tässä puhtauden ja järjestyksen maassa, no kesken autuuden pläjähti mojova lumikokkare puun korkeuksista keskelle kalloo... hetken näin tähtiä ja ymmärsin et ens kerralla sit taas vessaan. Vielä upea vuoristo järvi ja todella korkea vesiputous sekä 3 kappaletta näitä kylpeviä apinoita keskellä katua, 1 meinas oikeen huitasta ja purasta kun en väistäny niitä toiselle puolelle tietä. Kuulemma todella harvinaista että noin näyttäytyvät.

Koska sääennuste lupaili edelleen kehnoa niin päätin tutustua Tokion yoelämään ja otin yhteyttä Asakoon joka oli ollut opas edellisellä viikolla Tokion palatsin kierroksella ja illalla koko porukan kanssa vielä syomässä. Sovittin tärskyt Shibuyaan ja paikalla oli myos miehensä Jimmy ja Chiemi jonka luota Couchsurfingmainen majoitus järjesty pariks yoks. Lauantai oli St.Patricks day joten irkkububiin ja jouduin sittenkin ottamaan muutaman pintin Guinnesia...nam..Aika hyvä meininki olikin,kalliilla Roppongin alueella jossa isommat yokerhot ovat emme käyneet. Meidän porukkaa oli lopulta 15 ja melkein kaikki pankissa tai it-alalla toissä, ehkä puolet oli japanilaisia, loput valkonaamoja. Todella vähän Japanissa kyllä on ulkomaalaisia, metrossa voi olla max 1 mun lisäks, yleensä 0. Samaa sano muut expaatit. Suljettu maa aukes 1867 mutta ei oo paljo kansainvälistyny kyllä , amerikkalaistunu tietysti niinkuin muutkin jenkkien miehittämät maat. Businesta ne silti tekee, taitaa vaan tuotteet olla niin helvetin hyviä ettei siinä muuta tarvita. Sitten tää kiire ja vauhti on hauskaa, varsinkin mimmit juoksee aina kuin päättomät kanat vailla päämäärää, juoksutyylit on erittäin hauskoja ja korkeet korkokengät kaikilla ja reenaus jääny valitettavasti tekemättä. Asemilla on hauska seurata touhua kun lompsii rauhassa ja on aina ekana perillä. Samantyylistä touhua ja tolppia päin juoksemista näin 14v. sitten oleillessani Munchenissä kuukauden, mut tais ne baijerilaiset aina vähä kaljoissa ollakki. Toki palvelu on sitten salamannopeaa ja pitkäkin jono menee sekunneissa ohi.

Sunnuntaina hilpasin sitten Mt. Fujille koska 2 kertaa olen sen läheltä junalla mennyt ja pilvet ovat sen peittäneet, no eipä näkynyt nytkään vaikka ihan vierellä seisoin. Mikä vittu siinä sitten on että vaikka mää tuun näitten vuorien luo niin ne vaan välttelee mua?? No jää seuraavalle Japanian reissullekin jotain nähtävää tai sitten käyn jumalauta kostoks tällä viikolla kun vihdoin aurinko palasi taivaalle. Nooh..Otin bussin Fujilta ja jatkoin junalla, ilalla olin Gifussa josta seuraavana päivänä Takayamaan aamujunalla joka olikin ihan nähtävän arvoinen paikka vanhoine katuineen. Sitten bussilla Shiragavago:n joka olikin ihmeellinen olkikattokylä vuorien keskellä ja illaksi Kanzawaan joka myos yllätti koska se tuli vain sattumalta käytyä fillarilla läpi seuraavana päivänä. Nää mestat kannattaa käydä jos lyhyesti reissaa Japanissa, tarjoo aikalailla sitä mitä matkaoppaissa kuvissa näkyy.

Sitten Osakaan sumopoikia katteleen kun netissä lippuja näytti hyvin vielä olevan ja missään turisti infoissa eikä netissä oikeen lippujen ostossa osattu auttaa, eli vaihtoehtona oli mennä Osakaan ja toivoa. Osakan asemalla selvisi nopeesti että esim. joka helvetin 7/11 myy lippuja ihan missä vaan ja oisin voinu etukäteen ne hankkia, tietysti turnaus oli nyt jo loppuunmyyty. Tässävaiheessa alko jo muutaman päivän nähtävyys turboilun väsy ja näitten tietämättomyys mistään ja kielitaidottomuus vituttaan aika rankasti. Hyppäsin samantein luotijunaan ja kohti Hiroshimaa. Nyt yllättäen kaikki junat olivatkin myohässä ja oikeen reilusti, paitsi se mihin mä hyppäsin. Ja meni se vitutuskin nopsaan ohi kun pikkuset housuunpaskojat heiluttelee ja hymyilee valkonaamalle heti kun huomaavat, vaikee siinä on naamaa mutristella.

Myohään illalla saavuin ja hostelli loyty siitä aseman kupeesta niinku aina ennenkin, hotellit on jopa halvempia välillä kun 4 hengen huoneessa punkka, tinkaamalla halvin singleroom on irronnu alle 26 €. Lähdin Atomic bomb domelle ja memorial parkiin keskellä yotä ja se oilikin aika mieleenpainuva kokemus. Sydän oikeen pomppas ja en tienny mten päin pitäs olla, niin hurjalta se iso paukku ja tuho tuntu. Palopommeillahan oltais yhtä monta siviiliä(yli 200.000) saatu tapettua niinkuin esim. Tokion ja Hampurin Infernoissa mutta jotenkin se 1 ainoa pommi ja vielä säteilevä, tuntu niin järjettomältä. Ihan yksin sain kuljeskella puistoa pitkin poikin ja ihmetellä ihmisten julmuutta. Tosin mulla ei oo hajuukan mitä 5 vuoden sotaväsymys aiheuttaa ja ehkä sen lopettaminen noin rajusti oli jotenkin ok. Ikuinen liekki palaa puistossa ja sammuu vasta kun kaikki ydinaseet on poistettu käytostä.

Aamulla painelin Miyajiman saarelle ja se olikin fillarilla taas mukava huristella, koysirataa pitki ylos ja sitten 40 minuutin patikka vuoren huipulle, upee mesta ja huikeita isoja kiviä koko huippu joihin tietysti kiipeilin ja istuskelin pitkän tovin Hiroshimaan ja merelle katsoen. Mietiskelin että miltähän se pommin räjähdys olis täältä näyttäny ja oisinko selvinny hengissä kiven kolossa suojassa säteilyltä..luultavasti koska olin tarpeeks kaukana ja kintuistani nopea....Iltapäivällä vielä kaupungin linna ja sitten asemalle ja Kagoshimaan, koska rail passissa on enään 2 päivää ja nyt pitää vetää itteni ihan piippuun ja reissata passi kunnolla loppuun...No joo..sitten taas japanilaisiin...täällä on nyt siitepolyä ja kaikki niiskuttaa..mut voisko joku jumalauta kertoo että niistäminen nenäliinaan auttaa! Kagoshiman nähtävyys on aivan vieressä seisova aktiivinen tulivuori joka juuri aiemmin tulopäivänäni oli polläyttänyt kadut ihan tuhkaisiks, siellä kävin sitten tietysti ja aika jännä kokemus olikin ja haju komea. Tunnin matka Ibusukiin, aivan isojen saarten eteläisimpään kärkeen ja kylpemään rannalle kuumaan hiekkaan peitettäväksi, taas kaikki vaivat pitäis lähtee ja olikin kyllä mahtavan tuntusta. Vaaka näytti taas sellasia lukuja etten oikeen usko...kymppi ois lähteny..tais olla rikki..

Kagosihimasta Beppuun muutamassa tunnissa ja aamusta sitten kierros kuumissa mutalähteissä ja ihme altaissa, eipä ihan maineensa veroisia ollu mutta kylpylässä tutustuin hauskaan kaksikkoon, Japanilainen Sam ja jenkki (nimi unohtu), heidän kans kokattiin vihannes ja kananmuna lounas kananmunapierulta haisevassa hoyryssä, erittän maukasta ja erikoisia makuja... Sitten jäi passin viimenen päivä käyttämättä kun jätkillä oli sama matka Aso vuorelle niin hyppäsin autoon. Olin vielä yotä samassa ryokanissa( japanilainen lattia majoitus ) ja aamulla heebot tiputti mut asemalla ja ei kun vuorelle. Eipä taas paljoo näkyny kraateria kun kauhee hoyry nousi sieltä mutta komiaa kuitenkin, kiipesin vielä 3 tunnin patikan viereiselle vuorelle ja sitten kohti Japanin viimeistä paikkaa,Fukuokaa..nuivasti paikallisjunissa kun pihi oon. Ensimmäinen kerta kun hotellit meinas olla täynnä...siis oikea aika lähteä turistien tullessa heti Etelä Koreaan ja Busaniin. Laiva huristaa muutaman tunnin sikamaista vauhtia ellei osu valaaseen niinku muutama vuosi sitten kävi, paatti hajos.Tupakoinnista vielä, ulkonahan ei oikeen missään saa polttaa mutta sisällä aina jossain on paikka ja savutonta huonetta on välillä vaikee loytää. Tää on tätä Japanilaista logiikkaa, sitä ei ole..on vain sääntojä ja soveltaa ei saa. En tunne kieltä paremmin mutta kuulin Kiinasta että kuinka kaikki on aina niin hankalaa ja vaivalloista, mikään ei ole käytännollistä..koska sitä sanaa ei ole edes olemassa, lienee sama homma täällä. Mutta ikävä jää Japania ja tänne palaan varmasti...Fujia katsomaaan.

Ja sitten mukavia reissu-uutisia kun siskoni Monna tulee pariks viikoks Phukettin kaverinsa kans ja mutsi lähtee kuukaudeks mun pelkääjän paikalle Ausseihin kierteleen ihan randomina isoo saarta. Nyt on loppuloman päivämäärät melkein lyoty lukkoon, eli Seoulista Phukettiin 2 aprillia ja sieltä sitten toukokuun alusta bussilla tai junalla Kuala Lumpuriin ja Singaporeen josta lento Balille 5.5. 9.5 sitten Darwiniin ja kesäkuun 9...11 välille pitäs lento vielä Perthistä Bangkokiin ottaa. Frankfurtiin tuun 13.6 ja jään saksaan varmaan viikonlopuks ja juhannukseks sitte Härmään.

J