Panama City, Panama 16.6.2012

No niin, aikaa taas on kulunut viime paivityksesta, joten oli jo korkea aika kirjoittaa jotakin. Kuvat edelleen puuttuvat tasta kohteesta, kun Kuubassa tosiaan molemmat puhelimeni vietiin, jossa oli hyvia still-kuvia mm. tasta paikasta, mutta sitten Friscosta loytyy jotain kuvia. Laitan niita sitten blogiin, jos taa masiina lukee niita.

Lento Aucklandista Losiin oli pitka 12 h, mutta lento meni ihan hyvin. Saavuin aamulla Losin kentalle, josta jatkolento oli n. 6 tunnin oottelun jalkeen Portlandiin. Kamat piti ottaa pois Losissa ja tsekata uudestaan sisaan Portlandin lennolle. Lopulta paasin lennolle ja lento enaa kesti noin parisen tuntia, joten se tuntui nopealta pyrahdykselta edelliseen verrattuna. Portlandiin saavuttuani vastassa kentalle oli vanha valmentajani Earl Azeltine jenkkifutiksen parista seka Tampereelta Vilanderin Jussi, joka kay Earlin perhetta tapaamassa aika usein. Oli kylla mukavaa, etta joku oli kentalla vastassa, ettei tarvinnut ettia taksia majapaikkaan. Tarkoitus oli kortteerata Earlin ja Sarin talossa n. viikon verran. Ajomatka Longview-nimiseen kaupunkiin kesti n. 45 min., joten sekaan ei ollut pitka pyrahdys. Mukava pikku kaupunki, jossa heidan (Sari & Earl) mukaan ei ole mitaan tekemista, muuta kuin rentoutua ja olla tekematta mitaan, mika kyllakin piti paikkansa. Tarkoitus olikin vaan rentoutua ja levata pitkan reissun rasituksista. Matkalla Earl naytti ja selitti millaisissa maisemissa nyt ollaan. Maisema kyllakin naytti aika samanlaiselta kuin Suomessa, vetta ja puita oli nakyvissa koko ajan. Vuoret ainoastaan olivat lisana Suomen vastaavaan. Perille saavuttiin ja vastassa olivat myos heidan kaksi poikaansa Marcus 17v ja Sami 14v kai.

Pari ekaa paivaa kuluivat akkujen lataamisessa ja kolmantena paivana isantaperhe oli varannut rannikolta apartamentoksen, jossa yovyimme yhden yon. Matkalla rannikolle pysahdyimme mm. kalankasvattamoon. Maisemat edelleen olivat niin Suomen kaltaisia. Kun aikaa on kulunut en muista paikkojen nimia, joka on kylla harmittavaa, mutta tarvii kysya Sarilta ja Earlilta viela niita, niin ne saa viela lisattya tanne blogiin. Eka kohde oli tosi idyllinen pieni kalastajakaupunki, jossa kuulemma on ja on ollut paljon suomalaisia siirtolaisia. Sielta loytyi mm. suomalainen kauppa, josta loytyy suomalaisia elintarvikkeita ja mm. Marimekkoa. Kaytiin maistelemassa paikallisen pienpanimon oluita. Erilaisia oluita taisi olla 12. Jokaista niita maistettiin, ei kuitenkaan tuopilllista jokaista vaan ne oli pienissa grogi-laseissa. Lounas myos nautittiin tassa kaupungissa kuitenkin eri ravintolassa. Iltapaivalla siirryimme sitten eri paikkaan, missa majapaikkamme oli, jota senkaan nimea en nyt muista. Majapaikka oli tosi hieno. Kolme makuuhuonetta ja olohuone seka keittio. Illemmalla suihkun ja paivallisen jalkeen, joka oli meilla mukana, niin kaytiin viela piipahtamassa rannassa ja kaupungilla ennen nukkumaan menoa. Aikasin piti menna nukkumaan, kun aamulla odotti aikainen heratys Earlia, Jussia ja mua keraamaan Razor Clameja (Partakoneentera simpukoita-vapaa kaannos) n. 45 min. ajomatkan paassa majapaikastamme, kyllakin rannikolla sekin. Siella sitten varmaan parisen tuntia kaivettiin rantahiekasta naita simpukoita. 15 simpukka sai kerata/hlo, joten kerattiin niita sitten 45 kpl. Niita kaivettiin/kierrettin kairan nakoisella putkivehkeella. Ensin tietysti piti paikantaa otus ja sitten kiertaa putki simpukan ymparille ja nostaa se ylos. Ihan hauskaa puuhaa kukonlaulun aikaan. Palattiin sitten majapaikkaan ja kohta sitten lahdettiin ajelemaan takaisin kohti Lonwview:ta. Matkalla pysahdyttiin vanhassa siirtomaa-aikaisessa linnoituksessa, jonka nimea en tietenkaan nyt muista. Siella Earl selitti paljon paikan historiasta mm. uudisasukkaista ja intiaaneista. Toisena pysahdyspaikkana oli luonnosuojelualue, josta loytyi paljon lintuja ja erilaisia kaveja puita. Alueelta loytyi myos uudelleen rakennettu intiaanien "talo", niin taalla intiaanit rakensivat puusta taloja eika telttoja, koska alueella sataa niin usein, niin yleensa teltat olisivat madantyneet aika pian., koska teltat olivat yleensa elainten nahoista tehtyja, joka kyllakin oli mulle uutta, etta inkkarit asuivat tohon aikaan taloissa. Talo oli yleensa iso, jossa yopyi jopa kymmenia ihmisia ja nuotiopaikka oli sijoitettu keskelle. Naiden vierailujen jalkeen sitten lahdettiin ajelemaan takaisin kohti isantaperheen taloa Longviewiin.

Tarvii lopetella nyt ja palaan tahan blogilisaykseen viela.

Panama City, Panama 18.6.2012

No niin, jatketaan jenkkiblogia.

Palattiin sitten takaisin isantaperheen residenssiin, jossa perheet pojat jo odottivatkin meita. Illalla sitten mentiin koko porukalla ravintolaan syomaan. Illallinen oli vahan niin kuin viimeinen ateria ennen kuin Jussi lahtisi takaisin Suomeen. Jussi oli tapansa mukaan ostanut ylimaaraisen kassillisen tavaroita jenkeista, mm. vaatteita, lenkkereita ja leluja, kun hinta on paljon halvempi Suomeen verrattuna. Seuraavaana aamuna muistaakseni Jussi sitten lahti ajelemaan vuokra-autollaan kohti Seattlea, josta lento Islannin kautta Helsinkiin tapahtui. Me taas Earlin kanssa lahdettiin vuorille ajelemaan, kun halla oli viela vapaata toista. Earl naytti ja kertoi eri paikoista siella. Oli tosi hienoa ja mielenkiintoista kierrella siella. Muutama tunti siina meni ja tuli otettua videoo ja kuvia paljon sielta myos. Ainoo vaa, etta puhelimen mukana meni paljon kuvia, joka tietysti harmittaa nain jalkeen pain, mutta jotain kuvia tai ainakin videoo loytyy myos sielta.

Muutamat seuraavat paivat, jotka vietin viela heidan kanssaan kuluivat rauhallisesti. Yhtena paivana kuitenkin tilattiin liput kiakko-otteluun Portandiin, missa paikallinen Ice Hawks pelasi lantisen konferenssiin mestaruudesta. Piti menna sinne, kun Earl ja lapset eivat olleet ikina olleet kiakko-ottelussa. Joukkue oli nuorten joukkue, mutta halli taynna yli 10 000 katsojaa ja he myos voittivat ottelun 4-1. Perhe piti nakemastaan ja sanoivat menevan joskus toistekin otteluun. Parin paivan paasta meikan oli maara jatkaa matkaa kohti San Franciscoa, jossa aikomus oli viettaa 5 yota ja tutustua kaupunkiin, kun aina olen halunnut kayda siella. Viimeisena iltana sitten kaytiin viela illallisella ravintolassa heidan kanssaan. Soin erittain maistuvaa grillikylkea, jonka jenkit kylla osaavat valmistaa hyvin. Seuraavaan aamuna sitten Sari heitti mut lentokentalle Portlandiin. Kiitokset viela perhe Azeltinelle mukavista ja hienoista hetkista. Oli tosi mukavaa nahda heita monen vuoden jalkeen!

Palataan jenkkiblogissa viela Friscon osalta!