Auckland (Fiji, 21.3-6.4.2012)

Taas taalla ollaan! Fijille saavuin aamu kuudelta Melbournesta. Lento kesti nelja tuntia ja aika meni paa-asiassa nukkuessa. Perilla odotti kuuma ja kostea ilma. Sitten vaan hotlan taksiin ja menoksi. Hotelli oli aika lahella lentoasemaa, joten aattelin, etta paasee kohta ottamaan pienet torkut, mutta hotellissa kuitenkin ei oltu mun huonetta siivottu, joten jouduin sita ootteleen. Itseasiassa aika kauan, lahes yhteen asti iltapaivaan. Heti paasi tutustumaan Fiji timeen eli ei kiiretta, mutta tassa tapauksessa se ei oikein tuntunut hyvalta. Koneessa nukkuminen ei kuitenkaan ole kunnollista unta. No ei siina auttanut kun oottaa. No lopulta huoneen sitten sain ja torkuille samantien. Muutaman tunnin jalkeen sitten katsomaan kaupunkia ja jotain syomaan.

Seuraavana aamuna oli kuljetus satamaan ja saarihyppely alkoi. Ekana kohteena oli saariryhman pohjoisin saari ja siella oleva resort Coral View. Kun veneella saavuimme rantaan, niin oli hieno kokemus, kun rannalla oli koko henkilokunta vastassa soittamassa ja laulamassa tervetuliaislauluja seka he kattelivat ja kysyivat mika on nimi ja mista oot kotoisin. Itseasiassa joka paikassa oli samanlainen kaytanto. Tuntui tosi kotoisalta menna tallaisiin paikkoihin. Mikas siella oli ollessa, huilata kohtuullisen rankasta matkustamisesta ja hotellien vaihtamisesta Austaraliassa. Ko. resortissa tapasin englantilaisen Dominicin, joka matkusti myos yksin ja siita paivasta lahtien oltiin samoissa paikoissa pari viikkoa. Aivan loistava kaveri. Puhui tosi ymmarettavaa englantia. Paiva ja ilta menivat nopeasti ja paivalla odotti uusi resortti nimeltaan Korovou. Se oli mun ja tapaamani Dominicin mielipaikka naissa kaymissamme resorteissa. Siella yovyimme pari yota. Paikalliset olivat monessa asiassa mukana turistien kanssa. Nayttivat meille, miten nyrkilla voi halkaista kookospahkinan (ruskeen osan). Kysyivat sitten, haluaako joku turisteista kokeilla samaa ja tietenkin meikalaisen piti kokeilla. Lyhyen briifauksen jalkeen sitten kokeilin samaa ja KOOKOSPAKINA HALKESI NIIN, ETTA KOOKOSLIEMI LIEMI OIKEIN ROISKUI!. Kysyivat sitten sattuiko kateen. No sanoin, etta ei, ehka vahasen. Itseasiassa kasi oli aika kipee muutaman paivan. Saali vaan, ettei tapahtumasta oo videomateriaalia. Pelattiin lentopalloa ja saatiin rosvopaistia. Illalla Bula Boys esittelivat kaislahameissan laulujaan ja tanssejaan. Myohemmin illalla soittelin kitaraa ja lauleskelin paikallisten kanssa. Oli oikein rattoisaa. Tahtitaivas oli aivan uskomaton. En koskaan ole nahnyt moista, nakyi myos tahtisumua, joka oli tosi hienon nakoinen. Tuli mieleen se Neil Young-biisi ja meikan kaannos "Kuin Hurrikaani": "Kerran luulin nahneeni sut baarin humussa, tanssimassa tahtien sumussa... No pari paivaa siellakin kului nopeasti ja seuraava saari ja resortti odotti. Seuraava paikka Guota ei ollut oikein meikan mieleen. Jotenkin resuinen paikka ja hyonteiset kiusasivat koko yon, joten vaihdoin paikkaa seuraavana paivana. En kuitenkaan paassyt samaan resorttin Dominicin kanssa, joten taytyi menna naapuri resorttiin Nagaliaan, kyllakin samalle saarelle. Iltasin sitten vierailin hanen resortissa, kun se oli paljon isompi kuin meikan. Nagaliassa olin sitten viimeiset kaksi yota. Tosi kotoisan tuntuinen pieni paikka. Ihmiset aivan uskomattoman mukavia. Hymyilivat koko ajan eika kiiretta ollut mihinkaan. Dominicin resortti oli nimeltaan Waialalei, jossa sitten minakin tutustuin Kavan ihmeelliseen maailmaan. Kava ei ole alkoholia, mutta siina on muita vaikuttavia aineita. Sanoivat, etta sita nautittaessa rupee aika pian vasyttamaan. Meikaa ei Kava kuitenkaan vasyttanyt, pikemminkin piristi. Sita nautittaessa piti sanoa Bula ja juoda kippo kerralla ja taputtaa ittelle kolme kertaa, joten sen nauttiminen on myos rituaali. Seuraavana iltapaivana odotti sitten paluu Nadiin ja meikalla oli viela 9 paivaa jaljella ja Dominicilla pari paivaa. Oltiin seuraava yo samassa hotellissa (Tanoa Skylodge) ja aamulla piti lahtea kiertelemaan saarta autolla, mutta saa naytti aika huonolta ja paikalliset sanoivat, ettei ehka kannata lahtea. Lahdettiin sitten toiseen hotelliin parin tunnin bussimatkan paahan Nadista, joka sitten oli aivan hieno paikka Uprising nimeltaan. Seuraavana aamuna piti lahtea Nadiin takaisin, mutta yolla sitten oli tullut vahan enemman vetta ja tiet Nadiin oli poikki ja suljettu. Oli sykloni iskenyt saareen ja vetta oli tullut kaatamalla ja kun tiet ovat laaksossa, niin ne olivat taysin veden varassa ja autolla ei paassyt lapi, mutta siita sitten seuraavalla kertaa enemman.

Kommentteja oli taas tullut, mika on tosi mukavaa. Vastaan sitten kommentteihin ensi kerralla.

Palataan taas,