Profile
Blog
Photos
Videos
Hellou hellou!
Lomailu upeassa Sydneyssa on nyt taaksejaanytta elamaa ja tasta eteenpain paivat kuluvat banaanifarmilla ahkeroiden. Mutta palataanpa ajassa hiukan taaksepain.
Sydneyn jalkeen suunnitelmissamme oli tutustua itarannikkoon valilla toita tehden ja ostimme Greyhound-bussipassit Sydneysta Cairnsiin. Aloitimme matkan itsenaisyyspaivana 6.12. matkustamalla Newcastleen. Tahan uniseen rantakaupunkiin saavuimme samana iltana tarkoituksenamme loytaa hostelli paikan paalta, mika osoittautuikin hiukan haasteellisemmaksi, mita olimme luulleet. Hetken aikaa kartta kadessa harhailtuamme tiellemme sattui avulias paikallinen surffaripoika. Innokkaista auttamisyrityksista huolimatta saimme kartasta paremmin selkoa omin avuin, silla poika oli luultavasti napsinut hiukan muutakin kuin nallekarkkeja. Lopulta selviydyimme siistiin ja viihtyisaan YHA-hostelliin, jossa saimme ilmaiset ruuat paikallisessa pubissa heti saavuttuamme. Tutustuimme illan aikana mukaviin ruotsalaispoikiin, jotka asuivat samassa huoneessa, mutta menimme ajoissa nukkumaan aikaisen heratyksen takia.
Seuraavana aamuna matkamme jatkui kahdeksan tunnin bussimatkalla Coffs Harbouriin, jossa viime kerrasta viisastuneina meita odotti valmiiksi varattu hostelli. Kaupunki oli pieni ja nahtavaa vahan, joten kolme paivaa oli juuri sopivan pitka pysahdys. Paivien aikana kiertelimme ympariinsa ja teimme myos kanoottiretken saksalaisten ja itavaltalaisen tyton kanssa. Kanoottiretkessa oli hiukan turhankin paljon draamaa, silla Henriikan ja itavaltalaisen tyton kanoottiin ilmestyi reika, kun olimme melomassa puolimatkassa jokea ja meidan taytyi kaantya pikaisesti takaisin. Onneksi saksalaisten tyttojen kanootista loytyi ampari, jonka avulla selvisimme takaisin rannalle kuivina. Mutta lahelta piti! Coffs Harbourissa aikamme kului myos toita etsien, silla rahavaramme alkoivat huveta uhkaavasti. Tyopaikan loytaminen osoittautuikin luultua paljon vaikeammaksi. Lahettelimme sahkoposteja ja soittelimme useille farmeille, mutta ilman tulosta. Lopulta, lahes viimeisena vaihtoehtona, soitimme pohjoisessa Cairnsin lahella sijaitsevalle banaanifarmille. Yksi puhelinsoitto ja meista kolmesta tuli farmityolaisia.
Pystyimme aloittamaan tyot heti, joten paikan paalle oli hankkiuduttava mahdollisimman pian. Niinpa torstaiaamuna 10.12. alkoi puuduttava 36 tunnin bussimatka Coffs Harbourista Cairnsiin. Puolitoista vuorokautta bussissa istuen kului yllattavan helposti itarannikon upeita maisemia seka elokuvia katsoen. Matkan aikana meita huvitti suomalaisista liikennekylteista melkoisesti poikkeavat varoituskyltit teiden varella, kuten "Rest now or R.I.P", "Alcohol kills your driving skills" ja "Survive this drive" seka lukuiset kenguru-, wombatti- ja emuvaroituskyltit. Lopulta myohaan perjantai-iltana saavuimme Cairnsin bussiasemalle, josta meita oli hakemassa farmin banaanipomo Dan. Hyppasimme ison ilmastoidun maasturin kyytiin ja hieman keskustan ulkopuolella Dan ilmoitti kauhuksemme, etta jonkun meista olisi ajettava loppumatka makista vuoristotieta farmille, koska han oli menettanyt ajokorttinsa rattijuopumuksen vuoksi. Kertun ajokortti oli Suomessa ja Saana oli vasta askettain lapaissyt inssin, joten valinta oli helppo: Henriikka paasisi ajamaan ensimmaista kertaa elamassaan vasemmanpuoleisessa liikenteessa, pilkkopimealla maantiella. Ajaminen sujui ilman suurempia katastrofeja ja lopulta selviydyimme farmille. Olemme suhteellisen lahella paivantasaajaa, joten pimeys farmilla oli aivan erilaista mihin olimme Suomessa tottuneet. Ensimmaisena iltana emme saaneet minkaanlaista kasitysta farmista, vaan vasta seuraavana aamuna naimme minkalaisessa paikassa tulisimme viettamaan seuraavat viikot. Lauantain ja sunnuntain saimme vain totutella ja tutustua uuteen asuinpaikkaamme, jossa riittikin tehtavaa. Seinilla kiipeilevat gekot, suihkussa vilistavat torakat, valtavat kovakuoriaiset ja hamahakit seka oven edessa kokoontuvat sammakkoyhteiskunnat ovat aiheuttaneet kymmenia kiljahduksia ja kylmia varistyksia, mutta kai niihin elukoihin tottuu viikkojen aikana.
Sopeutumista on helpottanut huomattavasti se, etta saamme kayttaa banaanikeisari Gaetonin, eli farmin omistajan, hulppeaa uima-allasta. Gaetonin upea talo golf- ja tenniskenttineen sijaitsee kukkulan paalla, joten uima-altaalta on mahtavat nakymat yli banaanifarmin. Farmilla asuu meidan lisaksi useita japanilaisia seka samana paivana saapuneet englantilaispojat Tom ja Alex, joiden kanssa olemme hengailleet poolilla viikonlopun. Huomenna alkaa tyontayteinen arki banaanifarmilla. Sita erittain innolla odottaen ;)
Kerttu ja Henriikka
- comments