Profile
Blog
Photos
Videos
Monument Valley/Kayenta - Lake Powell/Page - Antelope Canyon - Kanab
Grand Canyonin jälkeen käänsimme kurssin kohti koillista. Tusayanista lähtiessä ajoimme pitkin suuren kanjonin reunaa ja napsaisimme siitä vielä muutaman valokuvan. Seuraava kohteemme oli Monument Valley, joka sijaitsee Navajojen mailla. Monument Valley'ta lähin kaupungin tapainen paikka oli Kayenta, jonne saavuimme iltapäivällä. Kaupungin majoitusvaihtoehdot olivat aika vähissä, joten jouduimme valitsemaan sen, mikä vielä oli vapaana: yleiseen majoitustasoon suhteutettuna kalliin, mutta oikein passelin, ketjumotlan. Olimme ajatelleet mennä Monument Valley'hin vasta lähempänä auringonlaskua, joten meillä oli hyvää aikaa käydä vetäsemässä taas sapuskaa. Yksi opaskirjoistamme sekä tienvarsikyltti ylistivät pääkadun varrella olevaa Amigo Cafeta maailmankuuluksi, joten päätimme testata, että oliko se maineensa veroinen. Sapuska oli ihan maittavaa, mutta palvelu... No jaa, ei ihan vetänyt vertoja San Franciscon Pauli Kivelle. Tarjoilijaksemme navajo-tyttö ei onnistunut irrottamaan yhtään hymyä koko aikana, ei sitten yhtä ainuttakaan. Uskomatonta. Mahat tuli täyteen hymyttäkin, ja pääsimme suuntaamaan kohti Monument Valley'ta. On aika jännä, ettei paikkaa noissa opaskirjoissa ole sen enempää kehuttu, sillä paikka oli ihan mielettömän upea. Jopa sen verran hieno, että nostaisin sen jopa tähän astisista nähdyistä ja koetuista aika kärkeen. Hiekkaista tasankoa, jolla kohoaa lapasen ja mutterin näköisiä monumentaalisia möllyköitä. Ihan mielettömän upeita. Ja sitten vielä siihen kun laskeva aurinko pisti punansa, niin voi pojat! Hienoo oli. Eräs opaskirjoistamme osasi kertoa, ettei navajojen mailla saa myydä alkoholia. Ja tottahan se oli, supermarketista ei löytynyt pitkällisen samoamisen jälkeenkään kaljakoreja. On se kumma, miten juuri tuona iltana olisikin tehnyt niin hemmetisti mieli kylmää olutta tai siideriä. No, ei ryhmä siitä lannistunut, vaan paikkasimme tuskaa donitseilla, sipilällä, jätskillä, Dr. Pepperin light-versiolla ja Coca-Colan Cherry Zerolla. Nam!
Seuraavana aamuna lähdimme ajamaan kohti Antilooppi-kanjoneita. Autojen määrä ja jonojen pituus paikalle päästyämme sai meidät muutamaan suunnitelmaa ja kokeilemaan kanjoneita myöhemmin iltapäivällä. Vaikkakin ihan mielettömällä kiskuri(=navajo)hinnalla. Sillä välillä päätimme tsekata lähellä olevan Horseshoe Bendin; paikan, jossa Colorado tekee hevosenkengän muotoisen mutkan. Näkymä korkealta joen uomalta oli upea, vaikkakin jälleen tuo tiukka auringon paahde oli tehdä tepposet joillekin matkalaisille. Onneksi kuitenkin ollaan Ameriikassa ja (melkein) joka kulmalta löytyy mäkkäri, josta saimme virkistävät jäätelöannokset. Mäkkärin etsimismatkalla huomasimme muuten, että alkuperäinen suunnitelmamme jäädä Antilooppi-kanjoneita lähellä olevaan Pageen ei ollut toteuttamiskelpoinen: majatalojen sijaan koko kaupunki oli täynnä pelkkiä kirkkoja. Jäätelöherkuttelun jälkeen ajoimme Lake Powellin rantaan uimarannalle, jossa ensin iski pelko, et parkkiksella väijyvillä navajoilla olisi pahat mielessään, mutta sen pelon hälvelttyä, pystyimme nauttimaan vedessä huljuttelusta täysillä - uikkareilla tai alusvaatteisillaan. Huippu biitsi, Häksä ois ainakin voinu napata sen mukaansa ja laittaa Untsin takapihalle.
Iltapäivällä vedessä virkistäytymisen jälkeen pääsimme vihdoin Antilooppi-kanjoneille. Onneksi meille sattui tuolle kanjoni-kierrokselle oppaaksi Chelsea, joka pelasti navajojen maineen. Ihan oikeasti, muuten ois kyllä jääny tuosta poppoosta vähän huono maku suuhun. Matka kanjonille oli varsinainen bumpy ride pick-upin lavalla. Meidän seurueeseemme kuului matkalaisia muun muassa Italiasta, Intiasta, Ranskasta ja Denveristä. Me muuten oltiin ensimmäiset suomalaiset, jotka Chelsea oli koskaan tavannut. Ylempi kanjoni, jonne menimme, oli kyllä upea. Sitä olivat muokanneet tuulet, hiekka ja useat flash floodit (!). Häksän ja Kotkiksen vähitellen kasvavaa tulvan pelkoa eivät Chelsean opastukset kanjonista todellakaan vähentäneet - joka toisessa lauseessa mainittiin tulvat ja näytettiin niitä tasoja, jonne vesi oli silloin ja silloin yltänyt. Jotain jäi kuitenkin jänskätyksestä huolimatta mieleen: ainakin se, että Britney Spears oli kuulemma kuvannut jotain videoistaan kanjonissa, se, että käärme ja smiley face (oikeammin kotkanpesä) suojelevat kanjonin molempia suita ja että kanjonista löytyi Elvis Presley, George Washington, karhu, susi ja muutama muu hahmo. Kanjonin jälkeen lähdimme suuntaamaan kohtia Kanabia, jossa aiomme olla seuraavan yön. Ja hyvä paikka valittiinkin. Jos Utahia pidetään vähän tiukempana osavaltiona, niin Kanabissa ainakin oli aika leppoisa meininki. Motellimme Aikens oli hyvällä paikalla, ja siellä oli oikein kiva pieni uima-allaskin. Motellihuoneeseen asettautumisen jälkeen alkoi olla tytöillä taas semmoinen nälkä, ettei sitä pelkillä energiapatukoilla pystynyt enää pitämään kurissa. Valitsimme ruokapaikaksi melkein nurkan takana olevan Rocking V:n, johon luultavasti paikan isäntä Victor toivotti meidät lämpimästi tervetulleiksi. Valinta osui muuten ihan nappiin: isännän suosittelema puhveli, jota Kepsi söi oli kuulemaa aihan loistava eikä muidenkaan annokset olleet yhtään pöllömpiä. Eikä paikan mojitoissakaan mitään moittimista ollut. Mahat täynnä kävelimme keskustan läpi huoltikselle hakemaan hieman sipilää, namusia ja jotain juotavaa. Menomatkalla piipahdimme retkikaupassa, josta meinasi Kepsin mukaan tarttua liitelevä Osprey. Taisi lintu kuitenkin loppujen lopuksi jäädä hankkimatta. Illalla pelasimme sitten kymppitonnia tai amerikkalaisin Farkelia motellihuoneen edessä retkihuovalla ja nautimme/säikyimme ukkosesta.
Koska edellisenä iltana emme ehtineet motellin pooliin vilvoittelemaan, päädyimme seuraavana aamuna hyppäämään altaaseen. Rento pooli-meininki ja korkealta paahtava aurinko tuntuivatkin sen verran mukavalta, että Bob kävi buukkaamassa meille vielä toisenkin yön. Hetken altaassa lilluttuamme iski kamala nälkä ja oli pakko lähteä aamupalalle Houston Trail's Endiin. Omelettia - nam ja puuh. Aamiaisen jälkeen kierros Kanabin kaupoissa. Häksä ois mielellään ostanut Napoleon Dynamitessakan vilahtaneen makeen Kanab Cowboys -paidan, mutta mallit eivät olleet ihan just mieleen. Conversejakin olisi ollut edullisesti tarjolla, mutta koot ja värit eivät ihan osuneet kohdalle. Joidenkin mielestä oli jopa historiallista, ettei Kotkis ostanut yhtäkään paria. Oli miten oli, shoppaus jäi sikseen ja päädyimme jatkamaan grillausta poolille. Ja ihme kyllä, kärähtäminen ei ollut lainkaan niin pahaa kuin olisi niissä olosuhteissa voinut odottaa. Siinä pulikoidessa alkoi myös näyttää siltä, että Nationalin keikalle ei sittenkään olisi mahiksia mennä: Ticketmasterin mukaan lippuja ei olisi enää tarjolla. Pettymys sai Häksän mielen aika mustaksi. Onneksi aurinko kuitenkin paistoi ja Kepponen viihdytti. Niin, uusien Cirque du Soleilin lippujen ja Imperial Palacen majoituksen varaus kuitenkin onnistui. Uimisen ja auringon palvonnan jälkeen päätimme tehdä uuden visiitin Rockin V -paikkaan, eikä ruoka taaskaan pettänyt. Illallisen jälkeen Bob ja Kotkis jäivät motellihuoneeseen chillaamaan sillä aikaa, kun Häksä ja Kepponen lähti vielä tsekkaamaan lähistöllä olleen ränsistyneen lännen kylän. Iltalenkin jälkeen koko poppoo nautti amerikkalaisesta tv-viihteestä: Nanny MacPheestä ja Shark Weekista. Seuraavana aamuna pakkasimme herättyämme auton ja kävimme ennen matkan jatkumista Houston Trail's Endissä toistamiseen. Omelettia - nam ja puuh.
- comments