Profile
Blog
Photos
Videos
Reilun kahden viikon farmielaman jalkeen voimme vilpittomasti sanoa, etta alkaa ikina siis I-KI-NA ilmottako meita Maajussille morsian -ohjelmaan. Edes leikilla. Vaikka maalla on kivaa, rajansa kaikella. Farmielama opetti meille sen, etta olemme enemman Miljonaari-Jussi-tyttoja. Ei meita multa kiinnosta, vaan raha. Oikeesti. Viiden euron tuntipalkalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin toivoa, etta tuleva sulhanen saisi parempaa palkkaa tai olisi valmiiksi jo miljonaari. Tosin Miljonaari-Jussihan ei tainnut olla oikea miljonaari, vaan se oli Loposen Ville, kaikkien kamu Mikkelista. Ravintolatyontekija ja opiskelija. Mutta me oltaisiinkin se Funi, joka saa lopulta Joona Puhakan. Tietenkaan meilla ei ole viela kaikista farmareista kokemusta, mutta meidan pomomme poika, Hayden, ei ainakaan tehnyt meihin vaikutusta, vaikka kuinka yritti. Raukka ei osannut paattaa kumman meista valitsisi, joten han tarjosi traktori-/monkija-/mopokyytia meille molemmille. Valitettavasti tama satu ei saanut onnellista loppua, vaan morsiamen paikka on edelleen vapaana.
Tyoskentelimme siis kahden viikon ajan perunapellolla aina aamukahdeksasta iltaviiteen. Seisoimme traktorin perassa kulkevan keikkuvan harvestorin paalla ja taistelimme perunoita irti mullasta ja kastemadoista. Kellon lyodessa kahdeksan liukuhihna kaynnistyi ja kumarat alkoivat pomppia maasta liukuhihnaa ylospain. Me tyontekijat seisoimme rivissa valmiina noukkimaan joka ikisen perunan toiselle hihnalle, joka puolestaan kuljetti ne suureen laatikkoon. Tassa se sitten olikin. Uskotteko jos sanomme, etta perehdytyspaivia ei tarvittu? Joka paiva jo ennen toiden alkamista odotimme kellon olevan viisi. Listasimme muutaman pahimman asian, josta emme tykanneet tyossamme:
- Liukuhihnan kaynnistyminen.
- Sateen jalkeen mullan tiivistyminen isoiksi mutalohkareiksi, joiden keskelta loytyy yksi, pikkurillin kokoinen peruna. Taistellessa taman pienen yksilon irti mudasta hihna kerkeaa kuljettaa monta hyvaa yksiloa ohi suun.
- Liukuhihnan liian kova vauhti, jolloin ei juuri kerkea muuta kuin silittamaan joka toista perunaa. Valilla, kun oikein nakee sen vaivan, etta oikein kurkottaa kohti tiettya perunaa, niin se osoittautuukin madaksi. Tai se on liian pieni. Tai se vain hipaisee katta ja jatkaa tyytyvaisena matkaansa.
- Kuivan mullan lentaminen silmiin, korviin, nenaan ja suuhun. Etenkin huulirasva takaa kauniin mutakuorrutuksen huuliin.
- Laiskat ihmiset (talla kertaa ei me, vaan jotkut muut). Yhden lusmuilu vaatii jarkyttavaa hikoilua muilta rivilaisilta.
- Kun kutittaa naamasta ja tietaa, etta ei voi raapia, koska kadet ovat taynna multaa.
- Harvestorin keikkuva kyyti aiheuttaa mustelmia.
- Paska palkka.
- Tyoajan noudattaminen sekunnilleen.
- Ulkohuussi, joka loytaa tiensa aina oikean pellon reunalle.
- Seisoa paikallaan yhdeksan tuntia katse ainoastaan perunoissa.
Tassa siis muutama valituksen kohteista, mutta jos jotain pahaa, niin kai jotain hyvaakin. Rakastimme lounastaukoja. Pienikin palkka tuntui hyvalta miltei viiden palkattoman kuukauden jalkeen. Lisaksi harvestoreissa oli radio ja tyokavereiden seura, jotka pelastivat itsemurha-ajatuksilta. Valilla harvestori oli pakko pysayttaa, koska hihnan valiin oli kertynyt liikaa mutapaakkuja. Silloin saimme ylimaaraisen hengahdystauon ja meilla oli aikaa venyttaa kyynarvarren koville joutuvia fleksoreita. Toivoimme myos joka kerta, etta harvestori menisi rikki tai alkaisi sataa, jolloin olisi pakko lahtea kotiin. Meidan toiveisiimme ei vastattu.
Kauheudestaan huolimatta kaksi viikkoa kuitenkin meni ja kerkesimme onneksi tehda kumara-poiminnan ohella muutakin. Eraana viikonloppuna kavimme lahikaupungissa katsomassa, kuinka Kiwit pelaavat rugbya. Lisaksi liftasimme valilla kaupunkiin kaupoille tai siis kaupalle, koska asuimme keskella peltoa ilman omaa autoa. Muut reppureissaajat asuivat hiukan mukavemmin rantatalossa, jossa mekin sitten valilla hengasimme. Me jaoimme kotimme Lauran ja Harleyn kanssa, koska heilta saimme kyydin aina toihin. Heista tulikin meidan aiti ja isa. Saara kokeili myos aamulenkkia alasti pellolla ja suoritti samalla yhden tehtavistaan. Videomateriaali loytyy youtubesta hakusanalla Saara's naked streak.
Meidan aika taalla Uudessa-Seelannissa on tullut paatokseensa. Tanaan suuntaamme yoksi lentokentalle, koska huomenna meilla lahtee aikainen lento Christchurchiin, josta lennamme ylihuomenna takaisin Aasiaan. Tama maa on antanut meille paljon ihmeteltavaa ja ihasteltavaa. Erityisesti voimme sanoa, etta luonto on vertaansa vailla ja ihmiset vilpittoman ystavallisia. Ensimmaisen liftikyydin jalkeen paatimme liftata koko maan lapi ja nain teimme. Laskimme, etta olemme istuneet 34 eri autoilijan kyydissa. Voimme todeta, etta kaikki kuskit ovat olleet erittain mukavia ja kuljettaneet meita usein pidemmalle kuin minne he olivat itse menossa. Nain jalkikateen ajateltuna liftaus oli hyva tapa tutustua paikallisiin ihmisiin ja kuulla heidan tarinoitaan Uudesta-Seelannista ja yleisesti elamasta taalla.
Nyt on korkea aika suunnata takaisin Aasian lampoon ja ottaa kaikki irti meidan loman viimeisesta kuudesta viikosta. Johan tassa tulikin jo kaksi viikkoa huhkittua, joten kylla me olemme lomamme ansainneet. Tarkoituksena on viettaa Malesiassa pari viikkoa, Indoissa kuukausi ja tulla sitten Englannin ja Ruotsin kautta kotiin. Laiva lipuu Helsingin satamaan torstaina 26. paiva toukokuuta ja sitten on ensimmainen osa meidan maailmanvalloituksesta takana. Seuraava jatkuu heti maanantaina Toolon sairaalassa.
Parasta: Ansaittu loma
Pahinta: Alkava kotimatka
- comments
Leila Blomberg Voi flikat minkä teitte Haydenille!Nyt se on siellä sydän syrjällään maapallon toisella laitaa...Kiva nimi toi Kerikeri,me oltiin aikoinaan laivalla Havaijilla satamassa,jonka nimi oli Nawiliwili!
P the D Pistikö perunat tytöt kumaraan?Peruna on parasta.Sohvaperunat odottaa.Palellaan.
JOhanna Tervetuloa Töölön sairaalaan jälleen. Teitä odotetaan jo kovasti:))
Leena äiti Täällä alkaa juuri TV:stä maajussille morsian ohjelma, joten laitetaanko kirjeitä kehiin teidän puolesta. Sulhasehdokkaiden kuvat on iltalehdessä julkaistu. Teillähän on maailmanlaajuista kokemusta maanviljelystä ja näyttihän toi traktorikin tulleen tutuksi, vaikka voimisteluvälineenä kuperkeikan teossa. Sanotaan tota vaikka aprillipilaksi, vaikka 1.4. onkin jo mennyt. Kaikki kiva loppuu aikanaan ja on ihana saada teidät takaisin Suomeen ja turvalliselle maaperälle, jossa ei ole kuin pikkuriikkisiä maanjäristyksiä.
hulimummo no voi muruluru ja sun katsukaveri---kylla tuossa "kumara-rumbassa" olis monelta itku pirahtanut,mutta suomalaisella sisulla ja peritylla huumorintajulla pärjaatte vaikka missa rumbassa.huldaemmaingeborg heiluttaa hantaa ja toivottaa tervetulleeksi kotiin.