Tortillaa tulivuorilla!

Elama on alkanut taas maistua, kun paasimme pois Blenheimista. Matka jatkui totuttuun tapaan liftaten, mutta Pictonista meidan piti ottaa lauttaylitys pohjoissaarelle. Toisella puolella meita odotti Uuden-Seelannin paakaupunki, Wellington. Ensimmaista kertaa kahteen kuukauteen tuntui, etta olemme oikeassa kaupungissa. Wellington on tunnettu tuulisesta ja sateisesta ilmastostaan, mutta se ei meita hairinnyt, koska kaupunki oli muuten viehattava ja huokui hyvaa vibaa. Paasimme majoittumaan yhteen kommuunitaloon, jossa asuvat myos kaksi suomalaispoikaa, Juha ja Matti. Saimme heidan yhteystietonsa Ride The Tandem -pojilta ja paatimme ottaa heihin yhteytta sohvan toivossa. Talon vaki toivotti meidat tervetulleeksi ja teki olomme todella kotoisaksi. Puinen huvikumpu sijaitsi kukkulan paalla, jonne oli aikamoinen kapuaminen keskustasta tullessa.

Muutaman paivan ajan tutustuimme kaupunkiin ja erityisesti sen jumppamahdollisuuksiin. Yhdella kommuunitalon asukkaista, Loganilla, oli jasenyys Les Millsin salille, joten paasimme hyodyntamaan kahden paivan ajan salin jumppatarjontaa ilmaiseksi. Logan esitteli meille myos kaupunkia ja naytti meille kaikki parhaimmat kahvilat. Viime viikon torstaina vietettiin St. Patrick's Day:ta, joka olisi ollut varmasti hyva uloslahtopaiva. Saimme jopa kutsun opiskelijabileisiin, mutta ei me raukat jaksettu edes harkita moista kahden paivan jumppaputken jalkeen. Aistimme kuitenkin vihreaa tunnelmaa raahautuessamme salilta kotiin. Talo toimi hyvana tukikohtana niin meille kuin muillekin reissaajille. Meidan vanhat ystavamme Nikke ja Jontte polkivat tandemillaan paikalle ja taas oli tuttu porukka kasassa. Kavimme yhdessa tutustumassa Uuden-Seelannin museoon, Te Papaan, joka oli niin suuri, etta kerkesimme nahda siita vain murto-osan. Meillahan oli kiire jumppatunneille ja pojilla taas loppui keskittymiskyky.

Wellingtonista otimme paikallisjunan Paraparaumuun, josta liftasimme Palmerston Northiin yopyaksemme siella. Aamulla matka jatkui Turangiin, joka oli meidan varsinainen paamaaramme. Turangista kasin teimme yhden paivan vaellusreissun Tongariro-tulivuorelle. Hitto, etta oli mageeta! Ihan mieletonta! Kumpikaan meista ei ole koskaan aikaisemmin kaynyt tulivuorilla, joten maisemat olivat meille uusinta uutta ja ihmeellista. Ilma suosi meita ja 20 km taittui helposti, kun oli hyvat evaat ja Seura (siis se lehti) mukana.

Eilen saavuimme liftaten Aucklandiin, Uuden-Seelannin suurimpaan kaupunkiin. Parin kuukauden aikana on kylla tullut istuttua jos jonkinlaisten tyyppien kyydissa. Eilenkin nuorimmat kuskit olivat parikymppisia pilvi-raksa-veikkoja ja vanhin oli 78-vuotias herttainen sinkkupappa. Terveisia vaan mummolle, numerot on annettu! Kohta pitaisi lahtea pohjoissaaren pohjoisosaan Kerikeriin, jossa ajattelimme viettaa meidan viimeiset viikkomme taalla Uudessa-Seelannissa. Olemme siis menossa sinne toihin pariksi viikoksi. Pitakaa peukkuja, etta ei saada potkuja!

Parasta: Tongariro Alpine Crossing

Pahinta: Kulahtaneet vaaterievut