Profile
Blog
Photos
Videos
Perjantai 13. Huristeltiin taas pikkulentokoneella takaisin Panama Cityyn. Davidissa oli rendes vouz toisen puolikkaan ryhman kanssa jotka oli ihan poikki intensiivisesta padi-sukelluskurssista Cosa Rican san Josessa. Oltiinhan mekin siis ihan poikki espanjan opiskelusta ja riippumatoissa hengailusta.. huh.
Kuitenkin viela takaisin Boqueten meininkeihin.. Taa aamu olikin melkoinen viidakkokirjan ote kun ma, Claire, Tom ja Michael lahettiin aamulla joskus kuuden aikaa downtowniin ja siita sellasella aika siistilla avorekan tyyppisella jeepilla kohti viidakkoa, jonne siis tarkotuksena oli menna vaijeriliukumaan. Oltiin ihan innosta piukeena. Meille puettiin varusteet joihin kuului remmit ja keltaset puuha-pete kyparat seka isot mokkanahkahansikkaat (kuulostaa hienommalta kuin todellisuudessa olivat). Ensin meille naytettiin vahan maan tasalla mallia miten jarrutetaan jne. Tarkein ohje oli et ala jarruta tai jaat puoleen valiin vaijeria jumiin ja joudut vetaa ittes seuraavalle platformille. Ja toinen et nauttikaa ja kattokaa ymparille - siina vaiheessa piece of cake. Sitten jatkettiin silla meijan jeepilla ylemmas ja ylemmas ja patikointiin viela vahan ylemmas kunnes saavutettiin eka platform. Yhttensa niita tuli olemaan 14 ja pisin vaijeri 400metrii niin kuin meijan korkeuskin siina samoissa mitoissa. No tassakin vaiheessa - piece of cake. Kunnes oma vuoro alkoi lahestyy ja oli tarkoitus vaan heittaytyy virran vietavaks vaijerille, siin vaihees kun katsoi alas tai eteenpai tai mihi tahansa, niin miettis et hetkonen..mitakohan ma taalla teen!? Mutta kun meijan seurueessa oli plus kuuskyt pari ja meni ennen mua ni enhan voinut enaa siina vaiheessa janistaa. Ja kun siihen vaan heittaity niin oli ihan mieletonta.. Ekojen vaijerien nakymat meni vaha sivusuun ku keskitty maaliin paasemiseen ja siihen et ala jarruta, eiku nyt jarruta meininkiin mut siihen oppi nopeesti ja siella liu'uttiin viidakossa ees taas kuin Mowglit konsanaan. Lopuks kun paastiin takaisin maan tasalle saatiin omat todistukset ja jaatiin kattomaan videonauhalta meijan elamyksellisia kuvia joita ne oikeet viidakkopojat oli napannut matkan aikana. Sitten takasin koululle pakkaamaan ja menoks kohti Davidin kenttaa.
Eilen meilla oli tuntien jalkeen vapaa-aikaa ja saatiin itse paattaa mita tehaan, ja niin kuin monet tietaa Panaman olevan suuri kahvintuottajamaa (ja ma aika kova kuluttaja) niin paatin menna kahviplantaasikierrokselle. Tomin kanssa mentiin sinne ja meijan paikallinen opas oli todella smooth ja hyva! Taas kerran panamalaiset saa erityismerkinnan vieraanvaraisuudesta ja ne on vaan toinen toistaan huipumpia. Taa plantaasi on siis yks suurin ykstyinen tuottaja Panamassa ja kysymyksessa siis sellainen kuin Café Ruiz. Nahtiin siis kahvintuottamisen prosessi alusta loppuun, ja naita prosessin vaiheita riitti, ihan alko havettaa kun tajus mita kaikkee siina(kin) pitaa teha ennen kuin se on sita jauhettuu tavaraa kaupan hyllylla. Plantaaseilla opas kertoi historiaa ja kahviin liittyvia faktoja (mm. Suomi eniten kahvia kuluttava maa) ja kaikkea silta valilta, Nahtiin myos tehdas jossa jauhaminen tapahtuu, ja tehdas jossa kahvipapuja pakataan, siella saatiin myos haistella eri kahvipapujen jauheita ja arvailla mika on mikakin ja viimeiseksi muttei vahaisimmaksi maistella kahveja. Ja en oo varmaan tajunnu hypettaa miten hyvaa kahvii taalta on ylipaataan koko reisssun aikana saanu - fantastico! Oli hyva kierros kylla tamakin.
Viimeisilla tunneilla tehtiin eilen omat bisneskortit. Ollaan myos pelattu bingoa. Taa on ollu kyl todella mukava kurssi ja ihan oikeesti hyodyllinen. Ja Rosa, ihan huippu kanssa. Yllattavana mulle tuli etta taa Panaman espanja eroaa jokseenkin Lattari espanjasta - ja toki myös Espanjan espanjasta. Jugo on mehu taalla ja muualla zumo. Janna. Tamankin olen oppinut - hyodyllista!
Keskiviikkona oltiin siella trekkailemassa. Luonto on kylla mahtavan runsas taalla. Sade yllatti meidat puolessa valissa, mutta onneks suuret puut teki meille varjon ja ei ihan heti oltu litimarkia. Mentiin isolle vesiputoukselle (joka tosin ei ollu ihan niin massiivinen kun oli kuiva kausi takana ja sadekausi vasta aluillaan) mutta olihan se nayttava! Illalla mentiin ulos paikalliseen yoelamaan. Oli hauskaa mutta ei niin kreisii bailausta - mika tosin oli ihan odotettavissa, Boquete ei oo se number one menomesta kuitenkaan. Pero me gustas!
Nyt siis taas majoitutaan samaan Hotel CentroAmericanoon ja illalla mennaan syomaan, jaetaan elamyksia toisen ryhman kanssa ja rauhotutaan. Huomenna klo 5am heratys ja suuntana San Blas saaret jota kaikki on odottanut ihan hulluna. Lahetaan jeepeilla sinne ja palataan ens maanantaina. Siella siis asutaan paikallisen intiaaniyhteison luona, on meilla oma pieni guest house siella ettei nyt sentaan toisten kotiin tunkeuduta. Meijan GAP-Adventuresin opas Nanda kertoi vahan muutenkin miten siella kuuluu kayttaytya ja uskon et tasta tulee yks ainutlaatuisin kokemus ikina. Heilla on oma kunan kieli ja kuvia ei saa ottaa edes kaukaa jossei maksa 1USD. Meille tarjotaan kylan puolesta ruuat joka aamu ja paiva ja tiedossa on siis silkkaa lohoilya ja saarihyppelya. San Blas saaria kaikenkaikkiaan on lahemmas 400, joissa vain noin neljassa-viidessakymmenissa asutusta. Ihan mieletonta.. Siella ei oo sahkoja enaa klo 21 jalkeen ja kun on pilkkopimeeta niin meidat suositeltiin ottaa otsalamput mukaan, check!
Palaillaan siis totaali irtautumisen jalkeen asiaan ensi viikolla.
- comments