Profile
Blog
Photos
Videos
Moskova on suuri ja mahtava.
Suuri ainakin. Virallinen asukasmaara heiluu kaksi kertaa Suomen koko vakiluvun tienoilla ja todellinen noin 15 miljoonan hujakoilla. 15 miljoonaa on kaiken kasityskyvyn toisella puolen! Se on paljon se. Ja silta se myos tuntuu. Jo pelkkia metroasemia voi kiertaa viikkoja, kenties kuukausia ihmetellen ja hammastellen yksityiskohtia, vieraita tapoja ja kasvoja. Moskova on kuten niin usein suurkaupungit, taynna vastakohtia - rikkaita, koyhia, snobeja, aitoja, hyvinvoivia, pahoinvoivia, yltakyllaisia, aliravittuja, vanhoja, nuoria, meita ja heita. Ihmisia, joilla tuhansia tarinoita. Samalla Moskova on kaukana Venajasta. Isantaamme luottaen jopa Pietaria etaampana todellisesta Venajasta. Mentaliteetti on kuitenkin varsin usein varsin venalainen. Asiat eivat ole niin justiinsa. Mikaan ei ole niin justiinsa. Kaytannossa tama tarkoittaa kaikenlaisia kasittamattomyyksia, kuten erillisia kylpyhuoneita ja vessoja pienissa kerrostaloasunnoissa. Homevaurioita katoissa, lattioissa, seinissa, joiden hoitamiseen kenellakaan ei tunnu olevan mielenkiintoa. Hommat ovat kiitettavasti rempallaan, talot sortumista vaille valmiita ja ihmiset onnellisen valinpitamattomia kaikkea tata ulkoista kohtaan. Sen sijaan aina on aikaa ottaa kaljat kadulla, puistossa, baarissa, porttikongissa. Eika tasta huolettomuudesta voi olla pitamattakaan. Sopii ainakin omaan pirtaan!
Pari paivaa on siis hurahtanut Moskovan jokseenkin jaatavilla kaduilla. Saassa on ennalta-arvaamattomuus huipussaan. Samaan aikaan aurinko kurkistelee pilven nurkalta ja toisella puolen katua viskoo sadetta amparit tayteen. Tallaista talla kertaa saasta. Ja sitten muihin aiheisiin.
Taakse jatetyt pari paivaa Moskovassa kuluivat pitkalti saman kaavan mukaisesti. Aamuisin jouduimme haadon kaltoin jattamaan kotoisan kotimme Pervomayskayan, kun isantamme Igor haipyi toihin jne. Kotinurkkiin paasimme vasta illan suussa kahdeksan tietamilla silla avaimia oli viela tahan paivaan mennessa vain yhdet kappaleet... Ja ovet voi lukita ainoastaan ulkopuolelta... avaimella ... jota meilla ei tietysti ole. Tanaan olemme jo huomattavasti onnekkaammassa tilanteessa, kun saimme toiset avainparit kouraan. Tata juhlistaaksemme emme sitten olekaan liikkuneet mihinkaan vaikka nyt siihen lopulta olisi mahdollisuus. No joo, paiva on pitkalti ollut pyhitetty varustehuollon salaperaiseen ja kiehtovaan maailmaan. Aiheesta voi keskustella lahinna oman saippuakokoelman ja pyykinpesuvalineiston kanssa, joten jatetaan intensiivisempi tarkastelu jokaisen oman mielikuvituksen tuotteeksi. Itseamme ja pyykkiamme olemme kaikesta huolimatta antaumuksella tanaan parsineet.
Parina menneena paivana olemme myos harrastaneet loputonta metrosuunnistusta kayttomaaraltaan maailman vilkkaimmassa maanalaisessa. Luonnollisesti olemme kayneet nostamassa hattua Leninille, puimassa nyrkkia Stalinille, etsineet Kremlin muurista O.W. Kuusisen (suhteellisen sementtiselta naytti hanenkin nykyinen kotinsa), kivunneet Kremlin katedraaliviidakkoon ja juosseet miiliseja karkuun. Viimeisin aktiviteetti on muuten erityisen suositeltavaa ja viihdyttavaa - voin myos taata etta puuha on suhteellisen helppoa toteutettavaksi, silla yksi asia on varma: Miliiseja riittaa. Homma on myos vaivatonta, silla metroasemalla maahan istahtaminen on oikein riittavaa puhuttelun aikaansaamiseksi. Synneista on viela toistaiseksi selvinnyt myos silla, etta aloittaa armottoman suomen pajatuksen (myos englanti on taysin vierasta, joten halukkaat saavat valita myos taman kansainvalisemman kielen, jolla kommunikoimisen voi unohtaa) ja nousee hedelmallisen keskustelun paatteeksi lopulta ylos. Istuu sitten taas alas kun yli-innokkaat, patemisen tarpeeseen syntyneet miliisit (joita aina on samassa kasassa vahintaan viisi) ovat loytaneet uuden "rikollisen", jonka kurittomuus on uhaksi kansalliselle yhtenaisyydelle.
Eilinen ilta vietettiin isantamme ja hanen ystavansa kera Moskovan yossa. Kaynti bluesbaari BB Kingissa oli mielenkkintoinen ekskursio moskovalaiseen baaritiskilla nuokkumiseen, mutta kuten aiemmin mainittua viela kaukana mistaan aidosta Venajasta. Isantamme on kuitenkin iskostanut meihin uskomuksen, etta kylla se Venaja sielta viela esiin tupsahtaa ... sitten Irkutskissa viimein. Sita odotamme, vaikka ei Moskovassa mitaan ehdottoman lansimaistakaan ole. Oma maailmansa tama on kaikesta huolimatta. Moskova on ... Moskova. Ei enempaa - ei vahemepaa. Yleensa kuitenkin sita enempaa, silla niin moni asia on taalla pirullisen kallista. Pari kuukautta sitten julkistettu lista muistuttaa meita siita, etta Moskova on maailman kallein kaupunki (tahan eivat pysty siis edes New York, Lontoo, Tokio, eipa edes Helvetsinkimmekaan). Tosin ei tata faktaa tarvitse paperista lukea - kylla kaynti Moskovassa riittaa asiasta muistuttamaan. Onneksi asumisemme hoituu ilman kustannuksia ja olemme rankan luokan kopekan venyttelijoita, joten pysymme viela toistaiseksi leivassa kiinni. Huomenna iltasella otammekin suuren harppauksen kohti Aasian portteja ja yli aina Siperiaan asti. Keli on muuten siella kymmenisen astetta Moskovaa lampoisempi ... onkohan enaa kun nama pahanilmanlinnut saapuvat sekoittamaan Siperian saakartat?
-KS
"Things ain't what they used to be and never were."
- Will Rogers
- comments