Profile
Blog
Photos
Videos
Askel Andhra Pradeshissa
Seurue saapuu Andhra Pradeshin laaniin, hyvastelee Orissan ja hylkaa rakkaaksi muovautuneen Gopalpurin vain toivoen, etta viela jossain voisi olla viela mahtavampaa elo auvon. Tahan olemme tulleet - tasta eteenpain astelemme Andhra Pradeshin kamaralla suunnitelmamme taysin auki. Nyt vainutaan paiva - pari taas miljoonan ihmiskohtalon kylassa, sitten kun taas silta tuntuu hapuillaan jonnekkin itseltamme piiloon.
Mutta asiat kronologian sanelemaan jarjestykseen ja aloitamme Gopalpurin fiilistelyista. Paivat kuluivat jalleen liian vauhdilla ja vaikka kukaan ei kaskenyt tuli wanderlustimainen tunne siita, etta taas on pakko jatkaa matkaa. Ja viikkohan siella Gopalpurissa meilla heilahti - eika silti paivaakaan liikaa. Paivat hurahtelivat siina riemukkaasti - eraana aamuna ostimme jalkapallon ja levitimme futiksen kansatyhdistavaa ilosanomaa - yhteista universaalia kielta - biitsipalloilun nimissa. Iltapaivaan mennessa olimme saaneet pallon puhkottua ja Kallelle siita napparasti uuden hatun. Jonakin paivana piirtelimme rannan hiekkaan maailman kartan, myotailimme Intian ja Pakistanin rantaviivojen pienia nyansseja ja yritimme olla unohtamatta Bhutania, Bruneita tai San Marinoa. Aina valilla holmistyneet intialaiset tulivat auttamaan kun Bangladeshista oli tulla liian suuri uhka Intialle tai kun Andamaanit olivat unohtua meilta maantiedon taidon noviiseilta. Loppuaika vastailtiin loputtomiin kysymyksiin ja haastatteluihin, joita intialaiset loputtomalta liukuhihnaltaan loputtomasti suolsivat, suunnittelimme kaikkiin-kysymyksiin-vastaukset-antavan pressitilaisuuden pitamista ja julkkiselaman huipentumana jaoimme opiskelijapojille nimmareita.
Morjestelimme tietysti paivina menneina Gopalpurin ulkosuomalaista ainoaa-oikeaa Ayurveda-gurua Ismoa. Ukkelihan on jo vuosikaudet lennellyt muuttolintumaisesti Intiaan tutkimaan rohtojen ja yrttien salaperaista maailmaa ja koska seta on ollut seka korvaamaton tietolahde, etta pirullisen hauskaa seuraa, kavimme taas tervehtimassa hanta ennen lahtoamme. Kaveri evasteli paivittain paikallisten kylalaisten kotona ja kertoili siina meille tarinoitaan vuosien takaa. Tuumaili, etta haluavat joka vuosi katsastaa Meilahdessa miehen kunnon kun tulee Intiasta. Etta silmat ymmyrkaisina katselevat, etta miten voi ukko noin hyvin vaikka tulosten perusteella on ruksit kaikkien alkuelainten, ameboitten ja loisten kohdalla. Vetaa tuota Gopalpurin pumppuvettakin paivittain ja ui Gangesissa ja silti on rautainen kunto kaverilla. Ayurvedalla hoituu! Anskun sairaskertomuksesta sanotaan sen verran, etta koska loysimme lajapain 'hyvia' eli kuvaansopivia oireita (yohikoilu, kuume, painon putoaminen ja vasymys) jotka olisivat viitanneet tuberkuloosiin, paatimme otatuttaa nyt sitten pois kuleksimasta tuonkin rakkaan taudin. Yskailya ei nyt ole ollut, mutta tuberkuloosi elelee toisinaan aivan jossain muuallakin kuin keuhkoissa - olemme antaneet itsemme ymmartaa. Siina eilen ennen tulosten hakua Ismo totesi, etta tulkaa nyt sitten hanellekin tartuttamaan tube jos sellainen sattuu loytymaan. Ei paasty tartuttamaan - eli ei loytynyt tubeakaan. Jatkamme ilman.
Tamanpaivan liikahtelut aloitimme siis Gopalpurista Berhampuriin eli Brahman kaupunkiin siirtymisella (Intiassahan siis jokaisella kaupungilla on vahintaan kaksi nimea - sama patee myos jokaiseen hikisen rupiseen katuunkin - Nykyinen Visakhapatnamkin tunnetaan myos Vizagina). Berhampur tervehti meita tutulla, muttei niin turvallisella kaoottisuudellaan ja kliimaksin koimme poiketessamme paikallisessa supermarketissa. Supermartketit tai oikeastaan mitka tahansa kaupat, joihin voi oikein omin jaloin astella, ovat sinansa dokumentoimisen arvoisia harvinaisuuksia. Nain ainakin talla suunnalla Intiaa, jossa ei yksityisyrittajan kioskeja lukuunottamatta ole juuri isompia kauppaketjuja. Ja tamahan on ainakin minun kaltaiselle ostoskeskuksen vihaajalle ainoastaan oikein kuppiinmeneva vaihotehto. Talla kertaa olimme kuitenkin moisen kummajaisen loytaneet ja tulevaa junamatkaamme silmallapitaen olimme paatyneet poikkeamaan tuossa paholaisenpesassa. Teimme tyonjaon: Ansku menisi ostoksille ja mina jaisin pihalle heristelemaan nyrkkia suuryrityksille. Eihan siita tietenkaan mitaan tullut, vaan johan ryntaa alta ajan murto-osayksikon minua pihalle piinamaan paikan 'manageri' - Herra mika-lie ja sukkelasti ovat lipevat keskutelut herran kaupan ylivoimaisuudesta saatu aloitetuksi. Noh - mukava setahan tuo oli - vaikka lipevana sailyi loppuun asti. Kun Ansku oli paassyt maksamaan ostoksiamme oli minut yllytetty antamaan 'asiantuntija'-lausuntoa kaupan loistavuudesta nain oikein niin-kuin ammattilaisen mielipiteilla. Ja jotta meilla suomalaisilla olisi edes jotain asiaa Berhampuriin viela vastaisuudessakin jouduin taipumaan ja annoin lopulta pari positiivista sanamuotoa marketista. Olihan se taas niin Intiaa kuin voi olla. Etta lankkarin oikein halutaan antavan kommenttia koko kaupan edessa mikrofoniin. Ja viela tallaisen rentun joka ei edes ollut aikeissa mitaan ostaa, saati nayttaa silta. Myos Anskulta otettiin painavat kommentit kaupan toiminnasta. Olihan siina sentaan lohtuna, etta oli aamupaiva ja marketti viela jokseenkin hiljaiseloa elavainen. Valilla aivan kasittamatonta, miten kuvitellaan etta tassa olisi jotenkin yli-ihminen ja sitten kuitenkin ollaan vetamassa nenasta jatkuvasti jos ei pysy tarkkana laskuissaan. Etta aikamoinen ristiriitaisuus tamakin osa Intiaa. Toisaalta joku patemisentarpeessa elava voisi kokea taman puolen Intiasta jotenkin erityisen hivelevana - itse en siihen onneksi kykene. Silti kivaa huomata, etta juttuun kylla paasee jos haluaa erittain helposti kenen kanssa tahansa - etta kiinnostusta riittaa, ja kun sita on molemminpuolin niin siinahan on jo hemmetin hyvat pohjat rakentaa yhteista ymmarrysta maailmasta.
Noin muutoin nousimme junaan suuntanamme siis Vizag. Nappasimme ne alimman luokan liput, mutta koska tunsimme itsemme sen verran lankkareiksi paatimme kokeilla sleeper-luokkaa (eli sita toisiksi alinta). Hommahan toimii kaytannossa siis niin, etta ankeaa haluamaansa luokkaan alimman luokan lipuilla ja konduktoorin karayttaessa sinut vaaran luokan vaunusta, maksaa erotuksen - joka talla neljan tunnin matkalla oli noin euron verran. Toimiva homma sanoisin - koitetaanpa samaa Suomen junissa. Sleeper oli ihan nappara luokka, vaikka ei nyt ihan totta puhuakseni mitenkaan erityisemmin II seatingia kummempi - mita nyt sai ihan paikallaan ja omilla perslihaksillaan istua. Eli seisoskelijoille, ahtautujille ja ikkunoissa ja ovenkahvoissa roikkuville aivan kivaa vaihtelua. Junalippuja ostellaan totutulla Intian tyylilla eli kyynarpaita annetaan ja otetaan reippaasti lippuluukulla ja jos hetkeksi ote herpaantuu hyokkaa jostain laja desibelit silmille rajayttavia intialaisia hoitamaan lipunoston katevasti naaman edesta. Sellaista se on - erilaista - paivittain saa ihmetella ja hammastella asioita - elama on taas kuin lapsena. Kaikki on etaisesti tuttua, mutta ei sitten siellapainkaan.
-K
"It ain't what they call you, it's what you answer to."
-W.C.Fields
- comments