Profile
Blog
Photos
Videos
Intialaisia suurennuslasin alla
Eilisen yon jalkeen oli luvassa jo perinteista asumuksenvaihtoa. Kaytannossahan olimme poksahtaneet ensimmaiseen asuntoon Old Yogi Lodgeen muuan riksakuskin avustuksella myohaan edellisena iltana. Eli siina samalla maksoimme komissiot korkeampina kampan hintoina kuskille eli toimimme kuten ei pitaisi. Parin yon jalkeen kamppa olikin sitten saatu siihen kuntoon, etta oli aika vaihtaa luukkua. Vessan ikkuna leivottu sirpaleiksi lattialle, vessan valokatkaisin piesty hajalle, tuulettimet saatu reistailevaan kuntoon. Lisaksi harvinaisen rasittavat guesthuussi-isannat, jotka kauppasivat jatkuvalla syotolla lahes pakolla meille venematkaa ja-mita-lie, sanelivat seurueelle uudet suunnat. Heilautimme itsemme pieneen Surya-lodgeen, jonka surisevassa meiningissa elo on ollut antoisaa, joskin hikista. Viime yo meni pyoriessa, silla puolen tunnin valein katkesivat sahkot ja meidan ropelista (joka nailla pakkasasteilla alkaa muuten olla aivan fiksu keksinto) virrat ja parin tunnin katkottelun jalkeen havisi tuuletus taydellisesti koko loppuyoksi. Viereisen huoneen vaari lisasi korvatulpattoman tuskaa moukaroimalla pitkalti ja lahes valehtelamatta koko yon ovensa lukkoa, kun oli hukannut avaimet jonnekkin. Aamu toi sitten pyhainpaivia viettavien mummojen kalatuksen komeasti kakofonisina elamyksina tajuntaan. Viime aikojen kuumuus on ratkaistu pitkalti silla, etta on tuhottu guesthuussien jo ennestaan heikkokuntoisia patjoja pirskomalla saavikaupalla vetta sankyyn ja sitten nahty yot suosilmaisia unia. Temppu on toiminut, joskin suositeltavuus on hieman siina ja tassa - silti valilla on kaikki keinot kaytossa ... ja tulokset sen mukaiset.
Varanasin kuumuutta eksyimme tanaan eksyttamaan eraaseen kaupungin kapitalistisiseen elostelijaan - ostoskeskukseen. Paikka oli jopa ilmastoitu, mika nailla lampotiloilla oli se paalimmainen syy kyseiseen valintaan. Mina sitten sielta loysin sen oman pienen paratiisin, kirjakaupan, josta puuttui ainoastaan se nahkasohva. Glasgow'ssa muistan noihin nahkasohva-kirjasto-kirjakauppoihin tormaanneeni ja valtavasti aiheeseen ihastuneeni. Aikani siina sanataidetta tutkittuani huomasin kun joku taas perinteisesti hivuttautui siihen laheisyyteen ja alkoi tarinaa irrottelemaan. Nuori kaveri kyseli innolla sen perinteisen kysymyksen, etta mitas mielta sita nyt Intiasta ja intialaisista ollaan. Tuumailin, etta isohan se ja kaikki paikat erilaisia. Ei riittanyt tuo vastaukseksi, joten jatkoi tivaamista. Mina sitten vastailemaan, etta Intia nyt on hyva ja paha, miellyttava ja vihattava. Mutta tama nyt tuntuu olevan suurimmalle osalle taalla taysin mahdotonta ymmartaa. Kun nyt asiat eivat ole mustaa tai valkoista - eivat edes aarimmaisyyksien Intiassa. Mieleni tekisi lisata etta asiathan ovatkin seka mustaa, etta valkoista yhta aikaa, mutta sekin olisi tiettavasti hieman turhan haastavasti asetettu. Kaveri sitten Suomesta kyselemaan, etta Suomi sitten hyva maa. Eihan siihenkaan voinut muuta sanoa kuin, etta samalla tavalla se Suomikin on hyvaa ja huonoa - jotkut asiat toimii - toiset ei. Lopuksi intialaiset menevat viela naissa keskusteluissa sille ikuiselle henkilokohtaisuuksien linjalle. Mietimme, etta mikahan tarve nailla on koko ajan olla kyselemassa omista asioista ja ulkonaosta jne. Tamakin heppu sitten tinkaamaan, etta minkaslainen han on. Ja mitas siihenkaan sitten sanoisi muuta kuin, etta en mina tieda vastahan mina olen pari sanaa ehtinyt hanen kanssaan vaihtaa. Tasta on kylla ennenkin aihetta vaannetty, mutta kummaltahan se tuntuu. Enpa muuta tieda kuin, etta en mina nyt ainakaan alkaisi ulkomaalaisilta Suomessa tivaamaan, etta kuinka mahtava Suomi nyt on ja kuinka mahtava mina satun olemaan. Kai se nyt sitten on vain laskettavaksi jonkilaiseksi huonoksi kansalliseksi itsetunnoksi, kun sita jatkuvasti joudutaan kyselemalla ponkittamaan. Minulle nyt ainakin hen.koht. aivan sama mita naista asioista ajatellaan, mutta sanoahan sopii.
Siitakin nyt on suuta piesty, miten toiset intialaiset ovat sitten sita maailman mukavinta porukkaa - eli jalleen ammottavaa aarimmaisyytta. Eilen tormasimme guesthuussin pitelijaan, joka teki mahtavan vaikutuksen vain porinoillaan ja silla, etta jaksoi kuunnella myos sita, mita muilla sattui olla sanottavana. Kertoili meille kattoterassillaan tarinoita Gangesista ja pyhista kirstunvartijoista (eli niista lankkareiden pyhina pitamista sadhuista, jotka sitten illan tulle ryyppaavat kaikki paivan saadut lahjukset ja sekoilevat kaduilla) ja niista oikeista pyhista miehista, jotka eivat sita tarinaa suuremmin heita, vaan keskittyvat niiden temppeleiden lahistoilla meditoimiseen jne. Tanaan aamulla riksakuskimme oli toinen mainio esimerkki mahtavasta intialaisesta, muslimikaveri, joka siina tietysti ihaili Ali-Baba partaani. Harmitteli kun ei itse voinut moista kasvattaa, kun tyttoystavansa ei asiasta juuri lammennyt. Oli viela sita hienoa, mutta Intiassa hyvin harvinaista porukkaa, jolle uskonnolla ei valia ollut. Tyttoystavansa oli hindu ja han siis itse muslimi. Kaverin isa ei kuulemma ollut ollenkaan asiasta riemuissaan ja sen voin kylla nahda (jos en juuri ymmartaa haluakaan) kun puhutaan Intian kaltaisesta konservatiivisuuden pesasta. Hieno esimerkki kuitenkin uudesta ja erilaisesta polvesta, jolle vanhoilla tavoilla ja perinteilla ei ole enaa samanlaista arvoa, vaan jossa kliseista kylla, mutta vain rakkaudella on valia.
-K
"Stronger than an army is a quotation whose time has come."
- W.I.E.Gates
- comments