Profile
Blog
Photos
Videos
Udaipur jatkaa
Udaipurin tutkiskelu on tayttanyt viime paivat ja samoilla nuottiviivastoilla olemme edelleen. Tanaan nappasimme kulkupelit kulkemiseen sopivat ja kurkkasimme muuan aavikoille kyhatyn kylan, jonka autenttisuuttahan ei tassa tapauksessa tarvinnut edes ryhtya arpomaan. Paikka alusta loppuun asti reissaajapoloisia ja asiasta intoutuneita intialaisia varten vaannetty. Toisaalta jos ei paikallista asustelua aavikoilla ja eramaissa olisi esim Purissa jo nahnyt ja paassyt kylailylle niin olisihan tamakin voinut etaisesti kolista. Talla kertaa vaikutus oli valju, mutta toisaalta odotuksetkaan eivat taivaita hiponeet. Paikan vahvin anti oli kuitenkin toisenlainen. Vaikka elimme sunnuntaita, joka keskimaaraisesti keraa intialaiset joka puolelta joka puolelle bussilasteittain viettelemaan vapaapaivaa - saimme talla kertaa olla kylan lahes ainoita tutkimusmatkailijoita. Kaytannossa kokemus oli melkoisen shokeeraava - jos Intiaa nyt tovin kolunneena on kaikkialla tormannyt ihmisiin ja vaenpaljous on lyonyt silmille useammin kuin mieli tahtoo muistaa - oli tanaan tunnelma kuin olisi yksin/kaksin jaanyt maailmanlopun jalkeiselle eramaalle kilvoittelemaan. Eksytimme itsemme heti karkeen jotenkin kylan takamaille emmeka tuntiin tormanneet kehenkaan, mika muuten Intiassa voi olla hyvin pelottava (mutta tassa tapauksessa lahinna riemullinen) kokemus.
Kummempaa kokemusta ei sitten puistosta talla kertaa ollut antamaan, mutta olihan sita maailmanlopun laidallakin kiva kayda killumassa. Eilisen paivan ohjelma oli vaikuttavan kaupungin palatsin hammastely ja labyrinttisilla kaytavilla kieltamatta oli labyrinttinen meno ja kaikkiaan miellyttava maleksia. Seinat oli mogulivaikutteisin taitein sivallettu ja kuninkaan jakkaran vieressa mulkoili elavan kokoinen (jos ei nakoinen) pahvikunkku eraankin oikeistolaisen suomalaispolitiikon hurmaavan vaalipahviukon tavoin. Ja sillahan lupaukset olivat lahes yhta laihoja kuin pahvisen version ymaparysmitta. Sen sijaan kunkkusen lupauksista en mene sanomaan - lieko nekaan enaa mitaan kovin vallankumouksellista.
Rajasthan alkaa olla talta suunnalta (eli pohjoisesta etelaan taittuvalta osalta) takana ja luonnollinen siirtyma Gujaratiin valkkyy jo mielissa tahtitaivaan tavoin. Tahtitaivaan karttoja lahdetaan piirtelemaan huomenna ja suuntaamme jonnekkin pohjoisen Gujaratin aavikoille. Rajasthanin valianalyysia on luvassa kunhan olen lopullisen ja virheettoman mielipiteeni laanista muodostanut. Talla hetkella suurta vaikutusta ei ole viela paassyt syntymaan, vaan liiankin rysaista on ollut meno ainakin osin. Bundi oli mukava ja kooltaan nappara mutta mitaan vastaavaa ei sitten olekaan paassyt loytymaan. Ehka palatessa. Analyysia odottelemaan ja jottei jannitykselta lukijakunta jyrsisi kynsinauhojaan verille, kaykaa lukemassa matkan jakajan nakemyksia tapahtumien tiloista ja Rajasthanin vaihtelevista muodoista.
-K
'But in the end one needs more courage to live than to kill himself.'
- Albert Camus
- comments