Profile
Blog
Photos
Videos
Reissaajakeskitysleireja
Teimme pienoisen paivan kokoisen ja soikean muotoisen matkan Bundista paikkaan nimelta Chittogarh. Minkaanlaiseksi matkan kohokohdaksi ei tasta poikkeamasta ollut, mutta palauduimme katevasti Bundin holista linnoittautumalla sisatiloihin ja hammastellessa pitkasta aikaa television varisia savyja. Joka puolen tunnin valein katkesi joko kaapeliyhteys tai sitten viela musertavammin sahkot. Rankkaa tama reissaus… mutta totta puhuaksemme tai ainakin suunnilleen asiat mittakaavoissa pitaen sanotaan, etta paiva oli leppoisa eika reissaajan arki vielakaan ole maailman vaikeinta puuhaa.
Chittogarhin vetonaula on muuan linnake kukkulan kupeessa, jonka jatimme katselematta. Oikeastaan juuri nyt kiinnostaa viela vahemman kuin aiemmin pakottautua kurkkimaan jokaista muurin patkaa. Parhaat paikat loytyvat vielakin sattumalta - Bundin tavoin ja nailla teilla jatkamme jatkossakin. Suunta on etelan niminen ja muutaman kilometrin paassa nykyisilta olinpaikoilta loydamme jo Gujaratin laanin. Sinne suuntavat suunnistustaitoiset heti kun olemme selattaneeet Udaipurin sopivalla muodolla.
Udaipur, jonka olin jotenkin hammastyttavalla hammastyksella onnistunut sekoittamaan Jaipurin kanssa (kaytannossa luulin taman olevan se iso ja epainhimillinen, mutta totuus olikin kaanteinen) on kaikin puolin oivan kokoinen kaupunki. Ei liian iso, mutta voisi olla pienempikin jos henkilokohtaisia mielipiteita lauotaan. Silti ei kay kiistaminen, ettei paikka nyt aivan turhakaan ole. Jostain syysta jarvien ymparisto eli malaria-altaiden laheisyys kiehtoo muodostamaan useisiinkin Aasian kaupunkeihin reissaajien (tai minka-lie) yhteisoja. Nain on Kambodzan Phnom Penhin laita - samoilla tantereilla seisoo Udaipur, jonka kuivahtamaan paassyt jarvi on kaikesta kuivuudestaan huolimatta aivan sympaattinen liejulaja. Toisaalta nama reissaaja-alueet ovat valilla aivan mukavia mestoja, mutta toisaalta liian usein tylsia, loppuunkuluneita ja taysin toinen toistensa kaltaisia paikkoja, joissa inflaatio on ryovannyt hinnat huippuunsa ja riksakuskit eivat kuuntele edes suomenkielisia kirosanoja. Toisaalta kuten sanottua valilla naissa paikoissa voi jopa paivan pari karvistella. Mita enemman laanissa tai maassa naita reissaajakeskitysleireja on, sita useimmin tuntuu, etta sita oikeaa kulttuuria tai laanin perinnetta halvennetaan. Mutta kaikellahan on kaantopuolensa ja kolikoissakin vahintaan sen kaksi puolta. Niinpa namakin keskittymat antavat monelle intialaiselle elinkeinonsa ja jos reissari sitten haluaa viettaa kaiken aikansa naissa pienimuotoisissa Goa-kuplissa niin mika mina olen vastaansanomaan. Aika erilaista Intiaa kieltamatta nakee kunhan siirtyy rohkeasti sielta kuplasta morjestamaan jotain turvallisesta tutusta poikkeavaan. Silti tulee hammasteltya, mika monia pitaa liimaisella otteella kiinni naissa nurkissa, vaikka hulppeaa huolettomuutta ja tilanteita tien paalta olisi tarjolla yli yllatysten joka puolella - kuplan ulkopuolella. Valitettavasti Rajasthanista naita keskittymia loytyy liiankin tiheasta, mika antaa laanista karkeen turhankin nihkean kuvan. Mutta koska kyse on niista valinnoista - voi jokainen valita aina uudelleen ja etsia paikkoja kuten Bundi, joissa kosketusta intialaiseen elaman menoonkin on mahdollista saavuttaa.
Taman paivan huipentuma lienee ollut aamuinen Chittogarhista lahteminen, joka olisi tietysti helpomminkin voinut menna. Lopulta mitaan hamminkia ei ehtinyt syntymaan, mutta hyvan aikaa olimme taydellisen tietamattomia siita olimmeko edes etaisesti oikeassa junassa. Huolimatta siita, etta kysyin kolmelta intialaiselta varmistusta epailyilleni, jotka olivat meita viemassa Udaipuriin, tuntui heti karkeen silta etta nyt mennaan jonnekkin sangen muualle. Mika sekaan ei haittaa, mutta koska talla kertaa yritamme loogisuutta tapaillen saavuttaa tamanhetkisen matkamme etelaisimman pisteen Gujaratin, olimme innolla etsimassa etelan suuntaisia junia. Mulkoilimme aamun puoli tuntia (tietysti) myohassa ollutta junaa, joka lopulta saapui laiturillemme mielestamme varsin vaarasta suunnasta. Voinee olla, etta olimme eksyttaneet suuntavaistomme jo edellisena paivana, mutta en ollut enaa ollenkaan varma ettemmeko joutuisi takaisin Bundiin (mika sinallaan ei olisi ollut pahaksi, silla paikasta oppi pitamaan hyvinkin pian). Junassa jatkoimme epavarmuudessamme elamista ja kyselimme jokaiselta mielipidetta suunnastamme. Yleisimmin asiasta ei loytynyt mitaan varmuutta, mutta lopulta annoimme kohtalon vieda junamme suuntaan, joka lopulta oli Udaipuriin vieva. Oikea vaiko vaara - siita voimme olla monta mielta.
-K
'Blessed are the weak who think that they are good because they have no claws.'
- Baruch Spinoza
- comments