Profile
Blog
Photos
Videos
Weligamailun muodot ja vaiheet ovat silla suunnalla, etta tanaan otettiin aamuinen surffikylpy rantojen aaltoihin ja paatettiin lyhyt, mutta intensiivinen flunssailu parantavin urheilusuorittein. Tuntuu, etta teki tehtavansa kahdessakin mielessa. Ensinnakin Weligaman aalto on aloittelijalle paratiisimainen (jos ei parasiittimainen sentaan) ja toiseksi nuhastelu tuntui jo antavan aaltojen melussa periksi.
Weligaman aalto on todellakin erinomainen ja sitahan ei kay riittamiin kehumaan. Nahtavasti myos muut matkaajat ovat alkaneet hiljalleen tekemaan siirtymaa tahan etelaisen surffiaallokon mekkaan. Silti ranta on levea ja kykenee ottamaan aaltojen kalastajaa yltakyllaisesti vastaan. Itse varustin itseni tanaan 7 tuumaisella laudanpatkalla (ehkapa elamani lyhin lauta - ja lyhythan tuo ei silti ole) jonka hammentavimpiin ominaisuuksiin kuului kyky seisoskella aivan laudan paassa laudan silti ottamatta 'horppya' aalloista, joiden seurauksena saisi itsensa voltitettua rantahiekkaan ja laudan paahansa.
Muutoinhan Weligama on rauhaisa pikkukyla, joka tuntuu pikkumaisuudestaan huolimatta kasvavan ripealla tahdilla. Teilla ei ole viela aivan Intian pikku-miljoonakaupungin hulluutta, mutta toisaalta viela sita ei kaivatakkaan. Weligamasta jaa hyvat tuntumat nyt kun sen taakseen jattaa. Surffauksen lomassa ihmeita ei taalla tehdakaan - parannellaan flunssat ja syodaan paikallisia tulikiven katkuisuudessaan tulisia appeita. Yhden aamupaivan otimme vapaata kuuliaisuudesta ja kiipesimme Tabropanen saaren muurien yli ja salakavalina tutustuimme tahan hamyimpaan mahdolliseen piilopirttiin. Aikanaan ranskalaisen kreivin rakennuttama huvila asuttaa pienen pienta saarta, jonne laskuvesien osuessa sopiviksi helposti kavelee rantavesissa. Nykyaan paikka on jonkinlainen huvila/hotelli jossa yo epailematta maksaa jokusen tuhannen dollarin. Yoksi ei siis ollutkaan varaa jaada, joten kapuilimme alas muurit ja jatimme Tabropanen legendaarisuuden odottamaan legendaarista lottovoittoa, jonka nousuvesissa sitten saari ostetaan itselle.
Huomista itsepaisyyspaivaa juhlitaan sitten nousemalla aamulla aikaisin perinteisiin suomalais-srilankalaisiin itsenaisyyspaivan aaltoihiin. Perinteita kunnioittaen. Siita kun toivutaan, epailematta suunta kohdistetaan Polhenaan, jossa rantojen koluaminen saaviimeisen niitin Lankan reissultamme ja koitamme kohdata viela muutaman korallin ja vesistojen rauskun, leijonakalan tai edes sinitetran. Katsotaan kenet heista kohtaamme.
Soi: Paradise Lost - Praise Lamented Shade
-K
"My father hated radio and could not wait for television to be invented so he could hate that too."
-Peter De Vries
- comments