Profile
Blog
Photos
Videos
Talla paivamaaralla pyyhkaistiin Unawatunan hiekat silmista tai ainakin kenganpohjista ja siirryttiin tamppaamaan luonnollista siirtymaa yllapitaen yha syvempaan etelaan - Weligaman kylaan. Kylassa on kiva olla, tuttu paikka jalleen, mutta uudelleentulemisen eli jos jonkinmoisen comebackin perimmainen syy lienee toivehessa, etta paasisi viela aallon nokkaan. Weligama on siita erinomainen paikka, silla taalla aalto taittuu juuri parhaimmalla kohdalla aloittelevan lautailijan suorituksia silmalla pitaen. Juuri taman hetken kirous on sitten flunssa ja sen myotainen tukkoisuus, jonka kanssa ei juuri tunnu sopivalta menna edes vesirajaan.
Eilisen ja taman aamun kolusimme Unawatunan viidakoita etsien taydellista rantaa ja sen jalkeista korallistoa, kalastoa tai edes jonkinmoista nakya vedenalaisista ihmeista. Vahaisiksi jaivat, mutta parin paivan reipashenkinen urheilusuorite ja uintitaidonnayte vei voimia sen verran etta flunssasta ei paassyt parantumaan. Olisiko viisastumista ilmassa, kun sanon etta paadymme lepaamaan viela huomisenkin paivan, ennenkuin hypataan aaltoihin, jos viela virtaa ja virtauksia riittaa. Katsotaan, vaikka jos jo huomenna on kelloissa uutta virtaa voihan aaltoihin hypata jo silloin. Weligama jaa harmillisesti vain maksimissaan kolmeen paivaan, silla viela muuan ranta on etelaisen Mataran kaupungin lahistolta katsastettava - onpa sanottu kaloja ja korallinlohkareitakin nakyneen. Pitanee tarkistaa omin rei'in paissa.
Unawatuna ei tehnyt erityista vaikutusta vielakaan. Korallin perassa halajavalle paikka on suhteellisen vaatimaton - matalapohjainen ranta on aikapaivia sitten kuluttanut korallin tallaajiensa (eli meidan ihmispirujen) kautta loistonsa - kaloja nakyi aina hetkittain, mutta sateisten viime paivien tahden vesi oli suhteellisen 'sekoittunutta' eli erityisen pitkalle ei paassyt nakemaan. Muutamia meille uusien lajien lasnaoloa paasimme todistamaan, mutta mitaan hammentavaa ei sitten nakynytkaan - mita nyt jokseenkin poikkeuksellinen kalaseinama. Kauempaa katsellessamme kuvittelimme edessamme avautuvan jonkinlainen koralliriutta tai suuri kivimuodostelma, joka kuitenkin lahemman tutkinnan kautta paljastui kas vain, kalojen muodostamaksi valliksi. Jokseenkin ulkopuolisen ulkoavaruudellinen olo iskeytyi jalleen paihimme. Naita hamyisyyksia varten kontataan kilometreja viidakkopoluilla parahinta koralli/kalavesistoa etsien. Vaikka talla kertaa loyto tehtiinkin aivan Unawatunan paarannan tuntumasta - niin monet asiat ovat sittenkin niin lahella.
Eilen paadyimme sitten viidakkopolkujen viemina jonnekkin suhteellisen kauas ja aivan mannikkoon. Tehtava seuraavanlainen: Loyda ranta josta puhutaan, mutta jonne on helpompi olla loytamatta kuin tiensa loytaa. Lopulta ranta osoittautui pettymykseksi, mika olisi tosin pitanyt jo tietaa ennalta. Gallen kaupunkia vastapaata sijaitseva Jungle Beach osoittautui kaistaleeksi rantaa joka tayttyi Gallesta tulevalla roskalla ja sameahkolla vesistolla. Mutta tatahan emme toki tienneet ennen tata aamua, silla eilinen skoilu viidakossa johti meidat jokseenkin vaarille poluille, jossa vaiheessa polku oikeastaan havisi altamme ja loysimme itsemme liukastelemasta jonkinlaisen puron virrasta - lahes virran viemana. Siina sitten mangrovepuista apinamaisesti itsea eteenpain nykien jatkoimme kunnes kuulimme merivetten kohinan. Ja kohinoita pain, vain todetaksemme etta vedet eivat pitaneet talla kertaa sisallaan hiekkaista rantaa vaan lisaa kivikkoa, jota olimme jo tunnin verran aiemmin aamulla kiipeilleet. Vetelimme viela tovin itseamme kivikkoja pitkin kunnes paatimme palata takaisin ja suunnata kotipesaan. Suunnitelma ottaa huomenna uudestaan, jota sitten tana-aamuna toteutettiin. Talla kertaa valittiin muutama oikea polku vaarien joukosta ja loysimme itsemme rannalta, mutta loppu tulikin jo takaumalla kerrottua.
Vaikka alkuperainen idea olikin pyoria Unawatunassa viela yksi yo - kaksi yota sai kokonaisuudessaan riittaa. Paikka suhteellisen suunnattoman turismibuumin kourissa, joka puolella entistakin enemman puotia, ravintolaa, hotellia ja hinnat sen mukaan huimat. Esimerkkina sandwich, jolla nalka ei lahde 2 euroa (eli 300 rupiaa) kun taas taalla Weligaman kylalla riis-curry hassakka buffetista, jolla nalka lahtee, maksaa noin 0,75 euroa (eli 100 rupiaa). Semmoinen on turismin pirulainen toisaalta toisaalla. Weligamassa sentaan paikallinenkin syo jossain muuallakin kuin kotona, joten siella evastamme myos me.
Soidessa: Nick Drake - Free Ride
-K
"Things ain't what they used to be and never were."
- Will Rogers
- comments