Profile
Blog
Photos
Videos
22.-24.11
Viimeiset päivät Kathmandussa menivät lähinnä maanvaihtoa odotellessa, vailla mitään isompia aktiviteetteja. Pari päivää meikäläisen saapumisen jälkeen opas tuli käymään mun huoneessa. Juteltiin niitä näitä ja näytin kuvia. Todellinen syy äijän vierailulle tosin oli ylimääräisen tipin ruinaaminen. Hän vetosi johonki ihme sopimukseen joka oltiin mukamas tehty trekin alussa, mulla tosin ei ollut kyseisestä sopimuksesta mitään käsitystä. Mitään en antanut, jolloin äijä pyysi että kävisin ainakin puhumassa trekkifirman johtajalle hänestä positiiviseen sävyyn. Kävinkin samana päivänä vielä toimistolla, jossa käytiin trekin kulkua läpi. Ensin tietysti kehuin kovasti reittiä, maisemia jne. Sen jälkeen kaivoin kirjoittamani 11-kohtaisen listan esiin, jossa oli eriteltynä asiat, jotka oppaassa oli perseellään. Sain myös takaisin erikseen maksamani lentokenttäveron, taksin ja makuupussivuokran jotka olisivat kuuluneet oppaan maksettavaksi. Mitään harmia en hänelle tietenkään halunnut, mutta pitäähän sitä antaa kritiikkiä, jotta homma muuttuu seuraaville asiakkaille mieluisammaksi. Johtaja vaikutti ihan tyytyväiseltä, että kerroin kyseiset asiat. Lopuksi paiskattiin vielä kättä ja toivotettiin hyvät jatkot, kuulemma tulee joulun ja uudenvuodentoivotuksetkin sähköpostiin.
25.11
Viimeisenä päivänä ennen lentoa kävin vielä katselemassa Kathmandun Durbar Squaren ja Freak Streetin. Tietysti, kun kaivoin ensimmäisen kerran kameran taskusta ottaakseni kuvan, niin akku loppuu. Olin jo sen verran kaukana hotellilta etten jaksanut palata takaisin lataamaan akkua. Kuvat jäi sitten ottamatta. Durbar oli vaikuttava paikka temppeleineen. Kun saavuin alueelle, niin pari nuorta sälliä tarjoutui oppaiksi. 3€:llä sain taas melko perusteellisen luennon hinduismista ja buddhismista, sekä alueen historiasta. Durbarilta koukkasin viereiselle Jochnelle eli Freak
Streetille, legendaariselle hippikadulle. Katu muistutti hieman Thamelia, mutta oli huomattavasti miellyttävämpi ja
rauhallisempi. Rastapäitä ei kovin montaa tosin näkynyt, onhan katu jo parhaat vuotensa nähnyt. Istuin Kumarin terassille selailemaan karttaa ja otin siinä yhden oluen. Hetken päästä mun pöytään tuli todella snobin oloinen nepalilainen mies puku päällä. Oli kuulemma juuri tullut Texasista lentämästä helikopteria. Sanoi, että tämä oli hänen viimeinen keikkansa ja tästä lähtien aikoo tehdä rahaa ainoastaan asuntokaupalla. Hän kehuskeli, että kolme Kathmandun kalleinta asuntoa on hänen nimissään. Hän vaati saada tarjota mulle lisää olutta ja siinä sitten istuskeltiin monta tuntia juttelemassa taloudesta, osake- ja asuntomarkkinoista ja matkustamisesta. Mies oli todella kiinnostunut Thaimaasta ja kyseli multa hyviä paikkoja. Mainitsin Koh Taon ja että olen itsekin menossa sinne, sanoi pistävänsä 10pv päästä sähköpostia, että tulee sinne myös. Oli jo kohtuu myöhä, kun lähdin käppäilemään takaisin Thameliin. Pari kertaa tulikin eksyttyä, kun valitsin vähän eri reitin, kun tullessa. Thameliin päästyäni ei muuta kun suoraan petiin, aamulla herätys klo 8.30.
26.11
Pikainen pakkaus, aamupala ja taksilla kentälle. Lento oli n. 1,5h myöhässä, mutta eipä tuo niin haitannut, kun juttua riitti australialaisen herrasmiehen kanssa. Sain otettua paikan oikeastaan lentokoneen parhaalta paikalta. Ikkunapaikka koneen vasemmalta puolelta ihan uloskäynnin vierestä. Sain siis alkumatkasta hienot näkymät jälleen mm. Everest ja Kanchenjunga rangelle ja aurinkokin jäi mukavasti koneen toiselle puolelle. Lento kohti uutta maata ja uusia seikkailuita starttasi vihdoin noin klo 14:30 paikallista aikaa!
En pystynyt aivan kaikkia asioita tehdä, mitä alkuperäiseen suunnitelmaan kuului johtuen trekin venymisestä viikolla ja budjetin reippaahkosta ylittymisestä valmiin trekkipaketin takia. Pokharan kaupunki, Chitwanin luonnonpuisto ja Manakamanan rituaalit eläinuhrauksineen jäivät tällä kertaa näkemättä ja Aasian korkein benji hyppäämättä, mutta kerkeäähän sitä seuraavallakin kerralla. Nepalista jäi päällimmäisenä mieleen, totta hitossa, Everestin alueen henkeäsalpaavat maisemat, sekä maan todella mukavat ihmiset, erityisesti vuoriston sherpakansa. Kaikesta köyhyydestä ja muusta paskasta huolimatta ihmiset ovat iloisia ja ystävällisiä. Tällä kertaa kerkesin suuremmista kaupungeista näkemään oikeastaan vain Kathmandun, joka on ihan suoraan sanottuna enimmäkseen ruma kaupunki. Huonokuntoisia tiili- ja betoniröttelöitä toinen toisensa perään ja sähkökaapeleita ilmassa pitkin poikin umpisolmulla. Yksi suurempi maanjäristys varmaan onnistuisi pistämään koko kaupungin pieniksi lohkareiksi. Tietysti poikkeuksiakin on, uskonnollisesti tärkeät alueet ja paikat ovat lähes poikkeuksetta hienoja. Ilma on myöskin melko saasteista ja nokka olikin lähes jatkuvasti tukossa. Joka tapauksessa kontrasti
peruslänsimaiseen kaupunkiin on valtava ja tunnelma todella hyvä. Itse viihdyin ainakin mainiosti, eikä tämä
kerta takuulla jää viimeiseksi, maalla on vielä meikäläiselle aivan reippaasti tarjottavaa.
Suwarnabhumi Airport, Bangkok, Thaimaa
Laskeuduttiin vähän ennen klo 18:aa Bangkokiin. Jos Delhin kenttä oli mielestäni hieno, niin nyt mentiin taas pari tasoa ylemmäs. Passintarkastuksessa ryysin välittömästi lyhimpään jonoon aussin kanssa, mutta hyöty jäi aika minimaaliseksi, koska jonon kärjessä jumitti neljä Dohasta tullutta nuorta ruudinkeksijää, jotka eivät olleet jaksaneet täyttää maahantulo- ja maastapoistumiskortteja koneessa. Siinä sitten odoteltiin hieman hiilenä vajaat puoli tuntia heidän takanaan, kun äijät raapusti kortteja. Luetunymmärtämisessäkin olisi ollut parantamisen varaa, pääsivät vasta neljännellä yrittämällä läpi. Reppu hihnalta kantoon ja vaihdoin parin päivän varat dollareita bahteiksi. Kävelin alakertaan ja avatessani ulko-oven tuntui kuin olisi astunut saunaan. Oli jo ilta, mutta silti asteita oli +35 ja ilma todella kostea. No ei saa valittaa, mieluummin täällä, kun Suomessa hajoamassa pakkaseen.
Kanadalainen Ben tuli Bangkokiin myös samalla lennolla ja otettiin hänen, yhden kroatialaisen ja parin saksalaisen kanssa bussi Khao San Roadille, eli Bangkokin backpackerkadulle. Bussimatkan edetessä ei voinut taas kuin ihmetellä. Tiet olivat paremmassa kunnossa kuin Suomessa, autokanta uudempi kuin Suomessa, pilvenpiirtäjiä, moderneja rakennuksia, valtavia screenejä teiden varsilla jne. Tämäkö mukamas kehitysmaa! Liikennekään ei ole aivan niin kaoottista, kuin olin ennalta kuullut, ei läheskään niinkuin Kathmandun liikenne, jossa ei tunnu olevan mitään logiikkaa. Bangkokissa voisin kuvitella jopa itse ajavani. Reippaan tunnin jälkeen oltiin perillä Khao Sanilla. Olihan se juuri sitä mitä oli kuvitellut: täynnä länsimaalaisia vähissä vaatteissa kalja toisessa ja banaanipannukakku toisessa kädessä kylttimeren keskellä listapopin soidessa. Maailman backpackeralueista Khao San on överisti mainostetuin ja sen kyllä huomaa.
Lähdettiin etsimään majoitusta porukalla. Ben ja saksalaiset jäivät ensimmäiseen paikkaan. Jatkoimme kroatialaisen kanssa matkaa ja saimmekin edullisen tuplahuoneen Soi Rambutrilta, eli seuraavalta kadulta Khao Sanista pohjoiseen. Katu on huomattavasti rauhallisempi ja mukavempi asua, sekä vain lyhyen kävelymatkan päässä Khao Sanista ja jokitaksista. Jätettiin kamat huoneeseen, haettiin Ben ja lähdettiin katsomaan iltameininkejä Khao Sanille. Ensimmäisiksi pöperöiksi Thaimaassa valittiin kanaa nuudeleilla ja maapähkinärouheella, eli Chicken Pad Thai. Todella hyvää. Setti kulautettiin alas Chang-oluella, joka on mielestäni ehkäpä parasta olutta mitä olen maistanut. Ja täällä se ei maksa juuri mitään, täytyy pitää huoli, että kulutus pysyy aisoissa. Khao San on samalla todella vastenmielinen, mutta sekasortoisuudessaan myös miellyttävä paikka. Helppo tavata muita backpackereita ja kaikki on edullista. Pari tuntia jaksettiin kierrellä ja katsella, jonka jälkeen paineltiin takaisin guesthouselle.
27.-29.11
Seuraavana aamuna otettiin kroatialaisen kanssa Tuktuk eli mopotaksi, nähdäksemme kaupunkia. Hinta 10B eli 25snt per henkilö oikeastaan sama minnepäin Bangkokia menee. Ukko kierrätti meitä nähtävyyksistä toiselle ja aina välillä käytti meitä jossain pukukaupassa tai turistitoimistossa, koska hän saa bensakuponkeja kyseisestä toiminnasta. Noista turistitoimistoista saa kyllä todella hyvää informaatiota ilmaiseksi, mutta kaikista lipuista ynnämuista palveluista vedetään kyllä härskisti rahaa välistä. Nähtiin monenlaista erilaista buddhamestaa ja pyydettiin äijää heittämään meidät lopulta lähimmälle jokiveneasemalle, jotta päästäisiin keskustaan Siam Squarelle. Pyörittiin Siam squaren ympäristössä, joka on melkeinpä pelkkää ostosaluetta. Kävin myös tsekkaamassa MBK:n ostoskeskuksen, joka on aivan älyttömän kokoinen. Yhteensä seitsemän kerrosta ja yhden
kerroksen päästä päähän kävelemiseen meni melkein vartti. Hinnat vaikuttavat olevan myös Bangkokin yleiseen hintatasoon nähden melko korkeat. Pelkästään kännyköiden ja kännykkätarvikkeiden myynnille täällä oli varmaan satoja pieniä liikkeitä.
Rupesi tulemaan pimeää ja lähdettiin kävelemään kohti Chao Phraya-joen rantaa ja otettiin jokitaksi majoitusta lähimpänä olevalle pysäkille. Jokitaksi ei maksa kuin 14 bahtia eli n. 35 senttiä ja on todella kätevä tapa matkustaa Bangkokin sisällä. Varsinkin pimeällä joella matkaaminen on hienoa ympäröivien rakennusten valoloistossa. Eritoten kuninkaallinen palatsi näytti todella komealta. Käytiin vielä jonkin aikaa pyörimässä Khao Sanilla ennen palaamista gh:lle.
Seuraavat 1½ päivää meni edelleen Bangkokia kierrellessä. Vedettiin ympäriämpäri kaupunkia skytraineilla, metroilla, veneillä. Bangkokin Chinatown on uusia makuelämyksiä etsivälle oikea paikka. Kojuista saa ostettua lähes kaikkea mitä mieleen tulee, varsinkin merenelävät olivat todella runsain valikoimin esillä. Jossakin vaiheessa kävin myös ostamassa juna-asemalta lipun yöjunaan etelään Chumphoniin seuraavalle päivälle, otin ilmastoidun toisen luokan makuuvaunun, hinta hieman tyyriihkö 15€. Futisstadioni nähtiin myös ja siellä oli joku peli menossa, jonka johdosta läheiset kadut olivat tupaten täynnä jengiä. Illalla käytiin vilkaisemassa myös Patpongin alue, jota voi verrata Amsterdamin Red-light Districtiin. Tämä osio jää meikäläiseltä sen tarkemmin selostamatta, uteliaat käyttäkööt Googlea. Alue oli tunnissa erittäin nähty.
Viimeisenä päivänä ennen lähtöä Chumphonin kautta Koh Taolle herätys ei ollut kaikkein mieluisin. Ilmeisesti yöllä nopeasti katukojusta poistamani nuudelikanasetti oli jotenkin kontaminoitunut ja tualetti tuli kohtuullisen tutuksi aikavälillä 7:30-11:30. Huonetoverini oli kiertänyt Ko Rattanakosinin aluetta koko aamupäivän minun kärsiessä. Hän palasi n. 13, jota ennen olin kerennyt pistää kuriirilla 5,5kg kampetta Suomeen. Rinkka oli paisunut jo 16 kiloiseksi ja tämän lähes liitoksistaan repeilevän repun roudaaminen lähes 40 asteen lämmössä rupesi käymään hermoille melko ronskisti. Lähdettiin lopulta kroaatin kanssa taas, yllätys yllätys, kiertelemään kaupunkia. Lumphinin alueella käytiin katsastamassa puisto, joka olikin todella siisti ja rauhallinen. Käytiin myös Banyan Treessä, eli 59-kerroksisen pilvenpiirtäjän ylimmässä kerroksessa katselemassa miltä se Bangkok näyttää tällaisesta perspektiivistä, ei ollenkaan hullummalta. Meinattiin käydä myös Lumphini boxing stadiumilla, mutta eivät päästäneet sisään vilkaisemaan ilmaiseksi. Kello rupesi olemaan jo sen verran paljon, että oli aika hypätä metroon kohti juna-asemaa. Lankesin syntiin ja kävin ennen junaan loikkaamista sapuskoimassa Kentucky Fried Chickenissä, olipa tosin ensimmäinen kerta tuossa lafkassa. Eipä ollut kummoista. Ilmastoitu vaunu tuntui melko viileältä, kun tuolta 35 asteesta pääsi sisälle raahautumaan. Täällä aikataulut ovat suuren luokan vitsi, eivätkä ne tunnu koskaan pitävän kutiaan. Juna kohti Chumphonia ja kilpparisaarta nitkahti siis liikkelle 1h15min myöhässä.
- comments
Tuta-Paavo Hei Juuso, ja mielenkiintoisesta jutustasi Aila-mummun kanssa ihmettelemme, että olet löytänyt tuollaisissa maisemissa omat turvapaikkasi nukkumiselle. Olethan jatkossakin valppaana. Blogisi teksti jatkuu erinomaisena ja ammattilaisen kirjoittamalta - vaikka minkälaiseen mediaan Suomessa. Ja noiden vierasperäisten nimienkin sujuva käyttäminen ihmetyttää. (Eihän niitä kokkolan lukioissa opetella.) Täällä odotamme, että tulisit silti kotiin. Eihän noiden polkujen tallaaminen maailmalla elätä, mutta monet onnenhetketkin sieltä pysyy mielessäsi läpi elämän, joista sitten kerrot monin tavoin muille suomalaisille. Hyvät jatkot ja kerrothan - onko joulupukki kaukomailla elossa? Kyllähän noita yöpaikkoja löytyy, eikä täällä sen vaarallisempaa ole kuin Suomessa, kunhan ei ota turhia riskejä. Enemmän saa pelätä Suomessa viikonloppuöisin. Hyvä kuulla, että kirjoitteluja jaksaa lukea, jonkun verran niihin menee kuitenkin aikaa. Englantiahan kouluissa kyllä opetetaan ja käytän noita vieraskielisiä sanoja ihan sen takia, että mun mielestä on jotenkin kankeaa ruveta kääntämään nimiä ja paikkoja suomeksi. Joo eihän tämä elätä, mutta matkan tarkoitus on kyllä ihan täysin muu, kuin elannonhankkiminen ja sen varmaan tiesitkin. Meinaan hakeutua jouluksi paikkaan, jossa on paljon länsimaalaisia. Ehkäpä joulusta tulee edes jossakin määrin suomalainen, jossei nyt joulupukkia löydy, niin luulisi ainakin tonttulakin löytyvän jostain! - Juuso
Kotijoukoilta. Hei! Paljon uutta ja mielenkiintoista tietoa matkastasi, vaikka yhteydessä ollaan oltukin. Nautihan seikkailustasi ja pidä huolta itsestäsi. Odotellaan kirjoituksia Thaimaan pikkusaarilta ja seurataan matkaasi tiiviisti." Aidalta hännänheilutukset".