Profile
Blog
Photos
Videos
30.11-7.12 Bangkok - Chumphon - Koh Tao
Penkit säädettiin melko pian junan lähtemisen jälkeen sängyiksi. Ostaessani lippua junassa oli enää kaksi makuupaikkaa jäljellä, molemmat yläpetejä. Alapedit varataan yleensä ensin loppuun, koska ne ovat leveämpiä. Juttelin jonkun aikaa vastakkaisella puolella olevan 23v thaijäbän kanssa. Kielimuuri oli melkoinen, mutta ennemmin tai myöhemmin aina päästiin yhteisymmärrykseen. Hän paljastui todelliseksi futisfriikiksi ja olinkin aika hämmentynyt, kun hän osasi nimetä enemmän suomalaisia jalkapalloilijoita kuin minä ja hän lausuikin nimet melko hienosti. Pian junassa tuli hiljaisuus ja valot sammutettiin. Konduktööri tuli herättämään vähän ennen kuutta aamulla, saavuttiin perille siis vajaat 2h myöhässä. Kamat kasaan ja junasta pihalle. Asemalta ostin bussi+lautta joint ticketin. Ennen bussin saapumista juttelin jonkun teholomailija britin kanssa, joka oli tunkenut lyhyeen aikatauluunsa älyttömän määrän aktiviteetteja. Joka päivä oli aivan täyteen buukattu. Itselläni kyllä sipuli katkeaisi tuollaisella tahdilla, eihän moisessa suorittamisessa voi enää minkäänlaista reissufiilistä edes olla.
Bussi saapui viimein ja matka satamaan kesti noin tunnin. Mulla oli lippu nopeimpaan mahdolliseen
kulkuvälineeseen eli Lomprayah-katamaraaniin ja lauttamatka Koh Taolle kestikin ainoastaan reippaat 1½h. Katamaraanissa vierustoverina oli saksalainen Fabian, joka oli neljättä päivää reissussa ja edessä vielä puoli vuotta. Hän oli myös itsekseen, joten päätettiin ottaa tuplahuone, melko merkittävää säästöä. Perillä Taolla otettiin lavataksi satamasta Sairee Beachille, joka on saaren ns. pääranta. Saatiin melko hyvä huone 350B hintaan, eli vajaaseen 9 euroon. Käytiin vähän katselemassa paikkoja lähiympäristössä ja iltapäivästä lähdettiin kyselemään hyviä snorklausspotteja. Päädyttiin sitten ottamaan venetaksi läheiselle Nang Yuanin saarelle, joka on todellinen paratiisi. Kolme pientä saarta, joita yhdistää hiekkakaistale ja vesi on aivan turkoosia. Paikka on juuri sellainen, minkä voi kuvitella postikortteihin ja julisteisiin. Tietysti unohdin taas kameran bungalowille. Snorklasimme Japanese Gardenissa, joka on alue kahden pohjoisimman saaren välissä. Näkyvyys oli huikea ja elämääkin oli mukavasti, nähtiin varmaan kaikki mahdolliset akvaariokalat joita Suomessa myydään. Oltiin sovittu tällit venetaksikuskin kanssa 3½h päähän lähdöstä, joten reippaan parin tunnin snorklauksen jälkeen käytiin vielä tsekkaamassa saaren näköalapaikka, josta Fabian napsi todella makeita kuvia saarista. Takaisin Saireelle ja syömään. Fabian oli ollut parin espanjalaisen ja yhden thain kanssa muutaman päivän Bangkokissa ja he olivat
tulossa huomenissa Taolle. Meinattiin siis ottaa seuraavana päivänä skootterit ja lähteä kiertämään saarta. Illalla käytiin vielä katselemassa hieman rantameininkejä, tulishowt pyöri ja tunnelma oli hyvä.
Seuraavana aamuna kolmikko saapui siis Bangkokista ja lähdettiin vuokraamaan ne pyörät. Muut ottivat skootterit, itse otin 250cc enduron. Minähän en lälläripyörillä ajele. Ainut paska homma näissä vuokrauksissa on, että firma ottaa yleensä passin pantiksi, niin myös tällä kertaa. Vedätyksiä näissä tapahtuu myös hyvin usein. Fabian ajoi ensimmäistä kertaa elämässään moottoroidulla kaksipyöräisellä ja oli melko peloissaan. Espanjalainen Lluc lähti letkan kärkeen, lähdettiin kohti etelää. Meikäläisen Jammu oli kyllä todella mukava ajettava, jämäkkä ja voimaa kuin pienessä kylässä. Päätiet Taolla on ihan ok kunnossa, mutta kun lähdetään sivuun ja kohti rantoja niin homma muuttuu offroadiksi. Käännyttiin kohti itärannikkoa ja Sai Daeng Beachia. Tie oli todella kuumottava; jyrkkä, syviä railoja ja irtohiekkaa. Mentiin hitaasti alas ja päästiin kunnialla perille. Pari tuntia vietettiin rannalla, jonka jälkeen lähdettiin takaisin ylös. Enköhän onnistunut jumittumaan Jammulla syvään railoon ja onnistuin saamaan pientä naarmua sivukatteeseen siinä rytäkässä. Pari pientä rantaa vielä vilkaistiin eteläpuolella, ennen
siirtymistä pohjoiseen kohti Mango Bayta. Tie kohti Mango Bayta oli todella jyrkkää serpentiinitietä ylämäkeen, välillä betonia välillä hiekkaa. Skoottereissa ei tahtonut riittää kunnolla vääntö mennä ylös näitä mäkiä. Tultiin y-risteykseen, josta vasemmanpuoleinen meni näköalapaikalle ja oikeanpuolimmainen Mango Bayhin, keskellä oli pieni baari. Paikallinen äijä sanoi, ettei kannata enää lähteä Mango Bayhin, koska kohta tulee pimeä. Käytiin siis näköalapaikalla kävellen, josta oli komeat näkymät Sairee Beachille. Kun oltiin lähdössä niin alkoi tietysti sataa todella lujaa. Pimeällä ja rankkasateessa tuo laskeutuminen takaisin Saireelle oli täysin kuolemaa halveksuvaa hommaa ja olin erittäin kuumottunut. Selvittiin kuitenkin ehjinä takaisin. Päätettiin käydä Mango Bayssa seuraavana päivänä valoisaan aikaan. Ilta meni jälleen rantakuppiloissa istuskellessa.
Lähdettiin heti aamupäivästä käymään siellä Mango Bayssa. Y-risteyksestä oikealle johtava tie oli vieläkin hardcorempi. Aivan noviisi en moottoripyörän sarvissa ole, mutta offroad-kokemus on melko vähäinen. Kun vihdoin
päästiin Mango Bayn parkkipaikalle, niin olin aivan hiessä ja Fabian oli kalpea kuin lakana :D Espanjalaiset olivat menneet sinne ennen meitä ja olivat tulossa jo ylös rannalle meneviä jyrkkiä portaita. Sanoivat, että paska paikka, ei kannata vaivautua. Oltiin siis turhaan ajettu tuo järjetön tie tänne asti. Paluumatkastakin selvittiin kenenkään tuhoutumatta. Saireella espanjalaiset tankkasivat pyöränsä ja saksalainen lähti kauppaan jättäen pyöränsä alamäkeen. Pyörä tietysti kaatui kyljelleen, toinen jarrukahva meni poikki, alakatteisiin naarmuja ja peiliin naarmuja. Tästä syvästi vittuuntuneena kaveri vaan palautti pyörän ja pitkien tinkauksien jälkeen sai maksunsa sataan euroon. Minua pelotti jo valmiiksi, mitä tuosta pikku naarmusta sivukatteessa seuraa, päätin pitää pyörää vielä seuraavaan päivään. Mihinkään offroadtouhuihin en enää lähtenyt, jos olisin kaatunut niin reissu olisi lyhentynyt jossei terveydellisistä, niin ainakin taloudellisista syistä.
Kävin päivällä myös Koh Tao Diverssilla ilmoittautumassa SSI Open Water-sukelluskurssille. Firma on suomalainen, joten opetuksen sai myös äidinkielellä, samaten kun asumuksen ilmaiseksi Taon Suomikommuunista OK Viewistä. Kurssi alkoi illalla klo 18. Ensimmäisenä päivänä esittelimme vain itsemme ja katsoimme videon. Ryhmämme oli viisihenkinen, kaksi naista, kolme miestä. Seuraavana päivänä oli tiedossa aamupäivästä sukellusteoriaa, käytiin läpi asioita aina räpylöistä ilmaemboliaan, sukelluksen perustietoja. Ennen lounasta valittiin itsellemme vielä sopivat varusteet.
Lounastauolla kävin palauttamassa pyörän ja hommahan meni täysin keturalleen. Aluksi siitä naurettavasta pikku
naarmusta pyydettiin 6500B eli päälle 160€, sain lopulta tingittyä sen 4500 bahtiin eli reippaaseen 110 euroon. En maksanut mitään vielä vaan tulin illemmalla vielä myöhemmin 1½ tunniksi neuvottelemaan asiasta, mitään alennuksia ei enää herunut. Aivan järjetöntä on se, että nämä mulkut veloittavat aina koko osasta aivan sama oliko osassa pieni naarmu vai onko kokonaan päreinä. Aivan kuin pienen naarmun takia pitäisi uusia koko takakate. Minkäänlaiset selitykset tai järkipuheet ei auta, niinkuin näillä vuokraajilla olisi lusikka aivoissa tai sitten he vain nauttivat tästä turistien putsaamisesta aivan helvetisti. Kaikenlaisia hölmöjä selityksiäkin piti keksiä: "soitin pomolleni ja hän suuttui koska olin antanut jo nyt liikaa alennusta". Kysyin, että voinko soittaa hänen pomolleen, ei onnistunut. Toinen erittäin hyvä selitys oli, että Yamahaan ei löydy osia Thaimaasta, vaan pitää tilata ulkomailta. Harkitsin jossain vaiheessa piruuttani jopa uuden passin hommaamista suurlähetystöstä ja naarmun maksamatta jättämistä, mutta se olisi tullut vielä kalliimmaksi. Pakko oli maksaa. Joltain brittitytöltä siinä koitettiin repiä 9500 bahtia samantyyppisestä naurettavasta jutusta. Pisti hiukan hiilestyttämään. Jäipähän lounaskin syömättä.
"Lounaan" jälkeen harjoiteltiin varusteiden käyttöä. Noin tunnin kuivaharjoittelun jälkeen lähdimme vihdoin rantaan,
joka on vain n. 50m päässä koululta, mutta kamat painavat melkoisesti ja märkäpuvussa tulee auringonpaahteessa nopeasti kuuma. Harjoiteltiin vedessä aluksi perustaitoja, mm. maskin poisottamista veden alla, regulaattorin (hengitysletkun) etsimistä veden alla kahdella eri tapaa, maskin tyhjennystä vedestä. Syvemmällä tehtiin hätänousuja painovyö irrottamalla, harjoiteltiin neutraalin nosteen hankkimista tasapainotusliiviin ilmaa lisäämällä ja poistamalla. Loppuun tehtiin vielä ensimmäinen sukelluksemme, joka oli kyllä melkoista sähellystä. Kesto oli reippaat puoli tuntia ja maksimisyvyys 4,6m. Parin kanssa eteneminen ei vielä oikein onnistunut, koska nostetta ja kehoa ei osannut vielä hallita veden alla oikein mitenkään. Myöskin regulaattorin kautta hengittämiseen joutui vielä keskittyä aikalailla, joten mitenkään rentoa meno ei vielä ollut, joskin todella mukavaa.
Seuraava päivä alkoi heti veteenmenolla. Harjoiteltiin aluksi jälleen taitoja vedessä, ennen kuin lähdettiin sukellukselle. Tämän päivän sukellus kesti hieman kauemmin ja käytiin 7,3 metrissä. Homma rupesi pikkuhiljaa tuntumaan luonnollisemmalta ja pystyi jo enemmän keskittyä siihen mitä ympärillä näkyi ja tapahtui. Hengitys oli myöskin jo rauhallisempaa, kuin ensimmäisellä sukelluksella ja ilmaa kului joitakin bareja vähemmän, vaikka sukellus oli pidempi ja käytiin syvemmällä. Monennäköistä kalaa tuli jälleen nähtyä. Sukelluksen jälkeen huuhdeltiin kamat ja laitettiin ne kuivumaan seuraavaa päivää varten. Lähdettiin läheiseen ravintolaan syömään opettajamme kanssa ja täyteltiin samalla tehtävälappuja ja opeteltiin käyttämään sukellustaulukoita. Sukellus osoittautui paljon analyyttisemmaksi lajiksi, kuin olin ennalta kuvitellut. Jotta sukellukset pystyy suorittamaan turvallisesti, on ne aina suunniteltava etukäteen ja sukelluksen aikana monitoroitava useita asioita, kuten maksimisyvyyttä, pohja-aikaa, ilmamäärää jne. Taulukoita meidän tapauksessa opeteltiin käyttämään
siis siksi, että pystyisimme laskea kuinka pitkiä sukelluksia voimme tehdä tietyssä maksimisyvyydessä turvallisesti
suoranoususukellusrajojen sisällä, laskettiin kuinka pitkiä uusintasukelluksia pystyttäisiin tekemään tietyn
pinnallaoloajan jälkeen jne. Eli pyrkimyksenä välttää dekompressio-, eli sukeltajantautia, joka aiheutuu siis liian nopeasta ylösnoususta jolloin ylimääräinen elimistöön kertynyt typpi ei kerkeä poistua uloshengityksessä ja se jää kehoon aiheuttaen ongelmia. Painekammiokeikan ja mahdollisen kuoleman välttämiseksi siis ihan suositeltavaa suunnitella sukellukset turvallisiksi.
Seuraavana päivänä heti aamusta oli kurssimme teoriakoe, josta raapaisin 49/50 pistettä. Kokeen jälkeen pakattiin
kamppeet kasseihin ja lähdettiin taksilla kohti Mae Haadin satamaa. Saatiin videokuvaajakin messiin sukelluksille. Seilattiin Nang Yuanin saaren länsipuolelle Twin Rocks -nimiselle spotille. Emme olleet aivan yksin nimittäin siellä oli neljä muutakin venettä. Merenkäynti oli melko kovaa ja tytöt voivat huonosti. Puimme siis nopeasti kamppeet niskaan ja hyppäsimme veteen. Ensimmäinen sukellus kesti noin kolme varttia ja maksimisyvyys oli 17,3 metriä. Monennäköistä fisua taas näkyi, erikoisuuksina mm. rausku ja mureena. Syvemmällä sukeltaminen on paljon mielekkäämpää, kun nosteenhallinta tuntuu helpommalta ja paineentasauskin onnistuu vaivattomammin, kuin matalammalla. Sukelluksen alkupuolella tuntui aika kuumottavalta, kun meidän jaloissa 12 metrissä pyöri piraijan näköisiä punaisia kaloja, joilla oli aika näpsäkät hampaat. Ihan harmittomiahan ne kuitenkin olivat. Ekalla sukelluksella oltiin enemmän korallien yllä ja katseltiin kaikenmaailman kivenkoloihin. Ylöstullessa pidettiin varmuuden vuoksi viidessä metrissä kolmen minuutin turvapysähdys ylimääräisen typen poistamiseksi kehosta. Odotettiin veneessä noin tunti ennen toista sukellusta. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti tehdä toinen sukellus eri paikassa, eli käytännössä White Rocksilla, mutta tytöt voivat merenkäynnin vuoksi niin huonosti, ettei viitsitty lähteä vielä suurempien aaltojen riepoteltavaksi.
Toisella sukelluksella kikkailtiin enemmän erilaisilla "esteradoilla" opetellen sitä tärkeää nosteenhallintaa, korallien näkeminen jäi hieman vähemmälle. Nähtiin vilaus triggerfishistä, jolloin koutsi viittoi meitä kauemmas, koska ne ovat usein aggressiivisia. Toisen sukelluksen maksimisyvyys oli 14,4 metriä. Turvapysähdyksen jälkeen harjoiteltiin viidestä metristä pintaannousua sillä tavalla, että kaverilta "loppuu" happi ja joutuu käyttää parinsa vaihtoehtoista ilmanlähdettä. No hommahan ei mennyt aivan niinkuin elokuvissa ja pulpahdettiin pintaan sillä hetkellä, kun mun pari sai regun suuhun :D No ei se mitään, ei oltu ainoita joille kävi näin. Noustiin veneeseen mussuttamaan tuoretta ananasta ja fiilisteltiin. Tämä sukellus onnistui kuitenkin opettajan mukaan kuulemma jo ihan mallikkaasti. Olisin ollut kyllä ihan valmis tekemään vielä viidennen dyykin, sen verran mahtavaa hommaa. Palattiin rantaan ja koululle huuhtelemaan ja palauttamaan varusteet. Kuvaaja sanoi, että näyttää meille leffan seuraavana iltana OK Viewillä. Opettaja lausui vielä viimeisen epistolan, ennen kuin lähdimme syömään.
KTD oli kyllä oikea valinta, opetus todella ammattitaitoista ja rennolla otteella. Opettajallamme mm. yli 3000 sukellusta takana. Kokemus oli kyllä ehdottomasti jokaisen maksetun euron ja kulutetun kalorin väärti. Illat opetuksen jälkeen menivät yleensä kurssiporukan kanssa ollessa, usein jossain letkeässä rantakuppilassa jumittaen ja juttua jauhaen. Niin myös tänä iltana. Seuraavana iltana olisi Suomikommuunissa tiedossa
itsenäisyyspäiväjuhlat. Juhliminen aloitettiin jo kohtalaisen aikaisin päivällä, väriteema oli yllättävästi sinivalkoinen. Sapuskana oli tarjolla mm. makaroonilaatikkoa! Enpä muista milloin viimeksi olisi perus makaronilåda maistunut niin hyvälle. Suomalaisista merkkipäivistä kun oli kyse niin kaikkihan olivat luonnollisesti päissään. Atmosfääri siis mitä mainioin. DJ soitti monipuolista musiikkia, oli niin Sibeliusta kuin Juiceakin. Jossakin vaiheessa kajautettiin tietty myös Maammelaulu. Kemut kestivät pitkälle seuraavan vuorokauden puolelle, oli kyllä paras itsenäisyyspäivä ikinä. Pitää varmaan jatkossakin viettää kyseinen päivä tällaisissa vaihtoehtoismeiningeissä.
Seuraavana päivänä kurssiporukkamme viimein hajaantui. Muut lähtivät kohti Bangkokia, minä lähdin viereiselle saarelle Koh Phanganille. Satoi niin paljon vettä, etten ollut ikinä nähnyt. Tiet olivat kuin koskia ja niitä pitkin virtasi kaikkea irtorojua kookospähkinöistä autonrenkaisiin hurjaa vauhtia. Suojasin reppuni vielä jätesäkillä varmuuden vuoksi, vaikka sen piti olla vedenpitävä. Terminaalissa sitten tarkistin niin eiköhän saatana vesi ollut löytänyt tiensä jätesäkin alle, repun kankaasta läpi kastellen repussa lähes kaiken, jopa elektroniikkavehkeet, jotka oli erikseen pakattu vielä muovipusseihin. Kamera lainehti vedessä ja läppärikin oli puoliksi märkä. Olin niin tuohduksissa, että kerkesin jo ajatella pahinta, eli mielessä kävi jo hetken kotiinlähtö. Tulin onneksi hyvin nopeasti järkiini. Katselin siinä samalla aallokkoa, joka ei ollut mitenkään mairittelevan näköinen matkustettavaksi pienessä koistisessa eilisillan jäljiltä. Lähdimme viimein vajaan tunnin myöhässä lipumaan kohti Koh Phangania sopivassa myrskyssä.
- comments
kari pulkkinen Hei, hyvää meininkiä sielläpäin. juuri noin pitää kokeilla eri asioita ja kerätä kokemuksia, joita voi sitten loppuiän muistella. terveisiä koko porukalta täältä espoosta. lunta sataa edelleen ja näyttää, että täällä tehdään kaikkien aikojen lumiennätys. Joulun aikaan luultavasti ennätykset rikkoutuu. terveisin, kari